Ensikäynti ahdistaa
Meillä on ensikäynti lapsettomuusklinikalle tulossa ensi kuussa ja minua ahdistaa ja jännittää. Syy on varmasti monen mielestä outo, sillä mua ahdistaa nimenomaan ajatus, että joudun mieheni läsnäollessa puhumaan kuukautisistani ym intiimeistä asioista. En ole tottunut juuri näistä puhumaan mieheni kanssa ja olen aika estynyt kaikenlaisten ruumiintoiminto- intiimi- ja terveysasioiden suhteen. Ja monessa muussakin asiassa. Syyt lienee jossain lapsuuden traumoissa ja tiedostan kyllä, että tämä on epätavallista ,varsinkin kun meillä on muutoin hyvä ja vuosia kestänyt liitto jo takana. Puheet on tähän asti ollut tasolla, että milloin kannattaisi peittoja heilutella ja olen välillä kieltäytynyt seksistä menkkasotkun vuoksi, mutta sen enempää ei olla puhuttu.
Minua inhottaa, että täällä päin jokainen klinikka suorastaan vaatii että molemmat ovat mukana ensikäynnillä, eivätkä ilmeisesti ole tietoisia että joillekin ei ole niin helppo mennä intiimiasioissa puhumaan lääkärille puolison läsnäollessa. Tietenkin tää saa mut tuntemaan itseni entistä oudommaksi ja harmittaa tietysti että mulla on tällainen ongelma. Toisaalta kai tää on jonkunlainen kasvun paikka sitten ja pakottaa tietyllä tavalla jakamaan näitä asioita. Ehkä se lähentää meitä lopulta.
Tiedän siis että tää on outoa ja suurin osa ajattelee, että totta kai noita asioita on luontevaa jakaa kumppanin kanssa. Onkohan mulla ketään kohtalotovereita? Miten olette päässeet näistä ajatuksista yli? En kaipaa nyt niinkään että ihmiset tulee kertomaan, että eihän tässä ole mitään hävettävää ja tietenkin se on luonnollista, vaan olisi kiva kuulla onko kukaan tuntenut samoin ja miten siitä on selvitty.
Kommentit (2)
Mulla ei ole vielä kokemusta lapsettomuushoidoista, mutta varasin eilen ajan lääkäriin asiaan liittyen. Ollaan miehen kanssa yritetty - tai lähinnä jätetty ehkäisy - puolisen vuotta sitten. Ongelmaa voi olla tietty molempien puolella, mutta koen, että minun kuukautiskiertoni ja oikeastaan sen olemattomuus tulevat tielle. Olen hieman kirjannut ajatuksiani blogiin. Kovin avoimesti en voi sinne kuitenkaan kirjoittaa, kun ne tietysti koskettaa miestäni ja minua molempia. Ajattelin kuitenkin jakaa kirjoitukseni tänne, jos siitä olisi apua myös jollekin muulle. On niin vaikea aihe, että varmasti kaikki vertaiskokemukset ovat tervetulleita.
Itse koin myös ensikäynnin yhdessä tietyllä tapaa ahdistavana. Ymmärrän hyvin nuo tuntemukset. Muutenkin lapsettomuushoitoihin hakeutuminen tuo jo niin paljon uusia asioita. Joutuu jakamaan omia ja parisuhteen intiimejäkin yksityisasioita hoitohenkilökunnalle. Ja sama tunne oli minullakin mennä puolison kanssa vastaanotolle yhdessä. Aina aikuisiällä tietenkin käynyt yksin lääkärissä😊. Vaikka meillä myös pitkä 10 vuotta kestänyt suhde ja asioista helppo puhua. Jotain asioita ei vaan haluaisi jakaa kenenkään kanssa. Mutta jälkeenpäin ajateltuna oli hyvä käydä yhdessä, koska se ensikäynti on vasta alkua kaikelle ja on oikeasti hyvä että mieskin on kuulemassa suunnitelmista ja miten asiat etenee. On eriasia että kuulee lääkärin kertomana asiat ja itsekään ei tarvitse kaikkea muistaa toiselle kertoa. Jokatapauksessa hoidot kohdistuu usein naiseen niin ehkä mieskin pääsee paremmin asioista perille ja osaa sitten olla tukena. Tsemppiä !