Lue keskustelun säännöt.
vastustan oikeaa vieraannuttamista mutta
31.12.2017 |
joskus tuntuu, että netissä leimataan vieraannuttamiseksi aivan normaali elämä. Esim jos äiti muuttaa työn tai opiskelupaikan takia lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle. Eihän äiti voi olla sidottu samalle paikkakunnalle entisen puolisonsa kanssa loppuelämäksi.
Kommentit (15)
silloin pitää kysyä haluaako mies lapset itselleen. jos ei niin sitten voi muuttaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
silloin pitää kysyä haluaako mies lapset itselleen. jos ei niin sitten voi muuttaa
Jos lapsi on alle kouluikäinen ja asunut äitinsä kanssa koko elämänsä, niin miksi ihmeessä lapset muuttaisivat isän luo tuossa tilanteessa? Kyllä ne äidin mukana lähtevät uudelle paikkakunnalle. Tuon ikäisillä ei ole mitään pysyviä siteitä millekään paikkakunnalle.
Äiti voi myös muuttaa vaikkapa silloin kun lapsi on vauva tai 1-2 vuotias. Silloinkin äiti on se lähin huoltaja jos on vauvasta asti lasta hoitanut. Ei kukaan joudu lapsista luopumaan sen takia, että elämä vie eteenpäin.
Isähän voi myös muuttaa lähemmäksi lapsiaan jos haluaa. Mutta ei hän voi äitiä ja lapsia estää muuttamasta eikä äidin muutto ole vieraannuttamista vaan normaalia elämää.
Pieni lapsi tarvitsee ennenkaikkea äitiään. Kouluikäisen kohdalla voi jo miettiä, että olisiko järkevää, että hän saa jäädä tuttuun kouluun. Mutta esim vauva tai taapero ei todellakaan muuta isänsä luo, jos äiti on kykenevä hoitamaan.
Lapset ovat 18 vuoden projekti, jossa myös lasten isä on huomioitava. Tämä tiedoksi niille vuoden pa*kin mutsi palkintoon ehdolla oleville ihan hyvästä miehestä eronneille itsekkäille naisille.
Tässä kohtaa olen vahvasti eri mieltä.
Lapsella on oikeus elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa. Lapsi ei ole eronnut, vaan vanhemmat.
Elämän valinnat johtavat tilanteisiin, joissa jotkut ovet menevät kiinni.
Ja kyllä. Olen lähivanhempi. Ja olen lykännyt muuttohaaveet tulevaisuuteen siksi, että olen valinnut erota lapseni toisesta vanhemmasta. Lapselle koituvat haitat on minimoitava, ja se on minun vastuullani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapset ovat 18 vuoden projekti, jossa myös lasten isä on huomioitava. Tämä tiedoksi niille vuoden pa*kin mutsi palkintoon ehdolla oleville ihan hyvästä miehestä eronneille itsekkäille naisille.
Tottakai. Isä on myös tärkeä lapsille. Siltikin äiti saa jatkaa elämäänsä, mennä toiselle paikkakunnalle esim opiskelemaan tms. Pitääkö äidin jättää kouluttautumatta jos hänellä on pieniä lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa olen vahvasti eri mieltä.
Lapsella on oikeus elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa. Lapsi ei ole eronnut, vaan vanhemmat.
Elämän valinnat johtavat tilanteisiin, joissa jotkut ovet menevät kiinni.
Ja kyllä. Olen lähivanhempi. Ja olen lykännyt muuttohaaveet tulevaisuuteen siksi, että olen valinnut erota lapseni toisesta vanhemmasta. Lapselle koituvat haitat on minimoitava, ja se on minun vastuullani.
Entä jos äidin on pakko muuttaa työn tai opiskelun perässä? Ei esim yliopisto-opintoja voi vuosikaupalla lykätä. Jos äidillä ei ole ammattia ja hän haluaa sellaisen opiskella, niin pitääkö tästä haaveesta luopua ja jäädä sos turvan varaan tai matalapalkka-alalle?
Jos lapsi on pieni, niin tottakai hän muuttaa silloin äidin kanssa. Jossakin pienen lapsen on asuttava, eikä esim 1-v voi asua vuoroviikkosysteemissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa olen vahvasti eri mieltä.
Lapsella on oikeus elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa. Lapsi ei ole eronnut, vaan vanhemmat.
Elämän valinnat johtavat tilanteisiin, joissa jotkut ovet menevät kiinni.
Ja kyllä. Olen lähivanhempi. Ja olen lykännyt muuttohaaveet tulevaisuuteen siksi, että olen valinnut erota lapseni toisesta vanhemmasta. Lapselle koituvat haitat on minimoitava, ja se on minun vastuullani.Entä jos äidin on pakko muuttaa työn tai opiskelun perässä? Ei esim yliopisto-opintoja voi vuosikaupalla lykätä. Jos äidillä ei ole ammattia ja hän haluaa sellaisen opiskella, niin pitääkö tästä haaveesta luopua ja jäädä sos turvan varaan tai matalapalkka-alalle?
Jos lapsi on pieni, niin tottakai hän muuttaa silloin äidin kanssa. Jossakin pienen lapsen on asuttava, eikä esim 1-v voi asua vuoroviikkosysteemissä.
Kai se opiskelu on mietitty jo ennen pariutumista ja lapsen tekoa jos kyse on noin pienestä lapsesta.
Pysyn edelleen kannassani. Lapsi edellä on mentävä, koska vanhemmat lapsen ovat tuohon asemaan saattaneet.
Sitten opiskellaan etänä jos eron jälkeen mieluhaluja tulee, tai etsitään opiskelupaikka läheltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa olen vahvasti eri mieltä.
Lapsella on oikeus elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa. Lapsi ei ole eronnut, vaan vanhemmat.
Elämän valinnat johtavat tilanteisiin, joissa jotkut ovet menevät kiinni.
Ja kyllä. Olen lähivanhempi. Ja olen lykännyt muuttohaaveet tulevaisuuteen siksi, että olen valinnut erota lapseni toisesta vanhemmasta. Lapselle koituvat haitat on minimoitava, ja se on minun vastuullani.Entä jos äidin on pakko muuttaa työn tai opiskelun perässä? Ei esim yliopisto-opintoja voi vuosikaupalla lykätä. Jos äidillä ei ole ammattia ja hän haluaa sellaisen opiskella, niin pitääkö tästä haaveesta luopua ja jäädä sos turvan varaan tai matalapalkka-alalle?
Jos lapsi on pieni, niin tottakai hän muuttaa silloin äidin kanssa. Jossakin pienen lapsen on asuttava, eikä esim 1-v voi asua vuoroviikkosysteemissä.Kai se opiskelu on mietitty jo ennen pariutumista ja lapsen tekoa jos kyse on noin pienestä lapsesta.
Pysyn edelleen kannassani. Lapsi edellä on mentävä, koska vanhemmat lapsen ovat tuohon asemaan saattaneet.
Sitten opiskellaan etänä jos eron jälkeen mieluhaluja tulee, tai etsitään opiskelupaikka läheltä.
ei se vain kaikilla mene noin. Äiti on voinut olla päälle parikymppinen kun on saanut lapsen ja on esim voitu puolison kanssa sopia, että muutetaan äidin opiskelupaikkakunnalle mutta ero tullut sitä ennen. Tai voi olla, ettei koko parisuhdetta edes ole koskaan ollut vaan raskaus on alkanut satunnaissuhteesta. Eikai kukaan tosissaan voi ajatella, että esim 24-v nainen, jolla on 1-v lapsi ei voisi muuttaa yliopistonpaikan perässä vain sen takia, että mies ei tykkää? Täytyyhän äidinkin rakentaa omaa elämänsä. Ei yliopistoja ole joka paikkakunnalle. Äidin kouluttautuminen ja työllistyminen on mies lapsen etu ja noin pieni muuttaa tottakai automaattisesti äidin kanssa, jos äiti on häntä siihen asti hoitanutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti vieraannuttamista on olemassa mutta varmaan 90% tapauksista mies lähtee liitosta toisen naisen perään ja on iästään riippumatta niin hormonien sokaisema, että omat lapset ei jaksa häntä kiinnostaa kun mielessä on vaan uusi nainen ja sen paneminen. Kun alkuhuuma laantuu, vahinko on jo tapahtunut eikä lapsia edes kiinnosta tavata isäänsä. Sekö on sitten äidin vika? Ei ole. Mies löytää vian peiliin katsomalla. Ikävä vain että ehkä yksi mies tuhannesta uskaltaa tunnustaa toimineensa väärin. Loput menee helpoimman kautta ja syyttää ex-vaimoaan omista munauksistaan. Eivät muista eivätkä opi, että sen minkä taakseen jättää löytää ennemmin tai myöhemmin edestään.
Minäkin meillä vieraannutan, vaikka se oli mies joka muutti toisella paikkakunnalle ja aina vain kauemmaksi lapsista. Minä ajan kouluunkin 62 kilometriä joka päivä, ettei lasten tarvitse muuttaa, mutta exä ottaa ja lähtee 120kilometrin päähän ja minussa on vika. Tasan ei mene aina jaossa nallekarkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa olen vahvasti eri mieltä.
Lapsella on oikeus elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa. Lapsi ei ole eronnut, vaan vanhemmat.
Elämän valinnat johtavat tilanteisiin, joissa jotkut ovet menevät kiinni.
Ja kyllä. Olen lähivanhempi. Ja olen lykännyt muuttohaaveet tulevaisuuteen siksi, että olen valinnut erota lapseni toisesta vanhemmasta. Lapselle koituvat haitat on minimoitava, ja se on minun vastuullani.Entä jos äidin on pakko muuttaa työn tai opiskelun perässä? Ei esim yliopisto-opintoja voi vuosikaupalla lykätä. Jos äidillä ei ole ammattia ja hän haluaa sellaisen opiskella, niin pitääkö tästä haaveesta luopua ja jäädä sos turvan varaan tai matalapalkka-alalle?
Jos lapsi on pieni, niin tottakai hän muuttaa silloin äidin kanssa. Jossakin pienen lapsen on asuttava, eikä esim 1-v voi asua vuoroviikkosysteemissä.Kai se opiskelu on mietitty jo ennen pariutumista ja lapsen tekoa jos kyse on noin pienestä lapsesta.
Pysyn edelleen kannassani. Lapsi edellä on mentävä, koska vanhemmat lapsen ovat tuohon asemaan saattaneet.
Sitten opiskellaan etänä jos eron jälkeen mieluhaluja tulee, tai etsitään opiskelupaikka läheltä.
ei se vain kaikilla mene noin. Äiti on voinut olla päälle parikymppinen kun on saanut lapsen ja on esim voitu puolison kanssa sopia, että muutetaan äidin opiskelupaikkakunnalle mutta ero tullut sitä ennen. Tai voi olla, ettei koko parisuhdetta edes ole koskaan ollut vaan raskaus on alkanut satunnaissuhteesta. Eikai kukaan tosissaan voi ajatella, että esim 24-v nainen, jolla on 1-v lapsi ei voisi muuttaa yliopistonpaikan perässä vain sen takia, että mies ei tykkää? Täytyyhän äidinkin rakentaa omaa elämänsä. Ei yliopistoja ole joka paikkakunnalle. Äidin kouluttautuminen ja työllistyminen on mies lapsen etu ja noin pieni muuttaa tottakai automaattisesti äidin kanssa, jos äiti on häntä siihen asti hoitanutkin.
Aika harvassa ovat tällaiset tilanteet kuitenkin. Useimmiten vanhemmat ajattelevat vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä kohtaa olen vahvasti eri mieltä.
Lapsella on oikeus elää arkea myös toisen vanhempansa kanssa. Lapsi ei ole eronnut, vaan vanhemmat.
Elämän valinnat johtavat tilanteisiin, joissa jotkut ovet menevät kiinni.
Ja kyllä. Olen lähivanhempi. Ja olen lykännyt muuttohaaveet tulevaisuuteen siksi, että olen valinnut erota lapseni toisesta vanhemmasta. Lapselle koituvat haitat on minimoitava, ja se on minun vastuullani.Entä jos äidin on pakko muuttaa työn tai opiskelun perässä? Ei esim yliopisto-opintoja voi vuosikaupalla lykätä. Jos äidillä ei ole ammattia ja hän haluaa sellaisen opiskella, niin pitääkö tästä haaveesta luopua ja jäädä sos turvan varaan tai matalapalkka-alalle?
Jos lapsi on pieni, niin tottakai hän muuttaa silloin äidin kanssa. Jossakin pienen lapsen on asuttava, eikä esim 1-v voi asua vuoroviikkosysteemissä.Kai se opiskelu on mietitty jo ennen pariutumista ja lapsen tekoa jos kyse on noin pienestä lapsesta.
Pysyn edelleen kannassani. Lapsi edellä on mentävä, koska vanhemmat lapsen ovat tuohon asemaan saattaneet.
Sitten opiskellaan etänä jos eron jälkeen mieluhaluja tulee, tai etsitään opiskelupaikka läheltä.
ei se vain kaikilla mene noin. Äiti on voinut olla päälle parikymppinen kun on saanut lapsen ja on esim voitu puolison kanssa sopia, että muutetaan äidin opiskelupaikkakunnalle mutta ero tullut sitä ennen. Tai voi olla, ettei koko parisuhdetta edes ole koskaan ollut vaan raskaus on alkanut satunnaissuhteesta. Eikai kukaan tosissaan voi ajatella, että esim 24-v nainen, jolla on 1-v lapsi ei voisi muuttaa yliopistonpaikan perässä vain sen takia, että mies ei tykkää? Täytyyhän äidinkin rakentaa omaa elämänsä. Ei yliopistoja ole joka paikkakunnalle. Äidin kouluttautuminen ja työllistyminen on mies lapsen etu ja noin pieni muuttaa tottakai automaattisesti äidin kanssa, jos äiti on häntä siihen asti hoitanutkin.
Aika harvassa ovat tällaiset tilanteet kuitenkin. Useimmiten vanhemmat ajattelevat vain itseään.
No isät, jotka yrittävät viedä vauvan tai taaperoikäisen äidiltä tai yrittävät estää lastensa äidin opiskelun tai työnteon todella, todellakin ajattelevat vain itseään. Lapsiaan rakastava mies tietää, että vauva tarttee äitiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nosto