Minusta tuli täysin arvoton vauvan syntymän myötä

Lapsi pian puolivuotias. Vain hänelle olen vielä jollain tapaa tärkeä. Apua olen yrittänyt hakea, sitä kuitenkaan saamatta. Mikskö en? Noh, masennuslääkkeitä olen syönyt teinistä saakka eri merkkejä ja valmisteita, tuloksetta. Pariksi vuodeksi sainkin jo elämään jonkinnäköistä otetta, ilman lääkkeitä. Nyt (keskustelu)apua ei heru ennen kuin alan taas syömään jotakin lääkettä, enkä todellakaan aio tähän enää suostua. Lääkkeet eivät ole aiemminkaan oloani helpottaneet. Myös psykologit ovat kaikki olleet suuria pettymyksiä.
Elämäni kurjin uusi vuosi tiedossa, mieskään ei enää käytöksensä perusteella rakasta. Koen, että synnytyksen jälkeen minulla ei ole ollut enää mitään arvoa tässä elämässä.

Lupaukseni seuraavalle vuodelle on, että yritän selvitä siitä hengissä.