Miten entisaikaan mies pystyi yksin elättämään koko perheen?

Entisajan? Monet perheet tekivät maataloustöitä. Harva mies kävi palkka töissä ja jos kävi niin vaimolle ja lapsille jäi maatalon hoitaminen. Syyslomakin koulusta on ollut alun perin perunan nostoloma.

Ei ole Suomessa oikein ollut tilannetta, etteikö molemmat puolisot olisi osallistuneet perheen elatukseen.

Poikkeuksena joku lääkäri tai apteekkari (joilla jostain kumman syystä oli myös kohtuullinen lapsiluku)

Suomessa naisetkin ovat kyllä aina tehneet töitä yläluokkaa lukuun ottamatta, joko maatilan hommia tai jotain muuta. Suomi oli vielä 60-luvulla maatalousyhteiskunta, suuri osa väestöstä asui siis maalla ja oli ainakin osittain omavaraista. Menot olivat pieniä.

Silloin ei ollut Kokoomusta, joka nykyään maksattaa johtajiensa makean elämän yksinomaan Suomalaisilla veronmaksajilla.

Ennen oli perheverotus. Verojen määrä oli siis pienempi yhden vanhemman ollessa töissä verrattuna nykyiseen systeemiin, jossa tulot ja vähennykset ovat henkilökohtaisia eikä perheellisyyttä ja perheen elättämistä huomioida. Verotuksen lapsivähennykset poistuivat 1990-luvulla. Ennen vanhaan oli myös "poikamies/vanhapiika-vero" jossa veroprosentti nousi tietyssä iässä ( 24-vuotiaana kai) , mikäli avioliittoa ei oltu solmittu sitä ennen.

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut Kokoomusta, joka nykyään maksattaa johtajiensa makean elämän yksinomaan Suomalaisilla veronmaksajilla.

Eikä maailmanparantaja vihervasemmistoa joka lappaa verovarat vastuuttomasti kaikille siipeilijöille ja ulkomaan eläville. Mää tarjoon sää maksat.

Äitini ja isäni ovat molemmat v.1941 syntyneitä ja kävivät töissä. Koulutusta ja työntekoa arvostettiin. Äidin motto tyttärensä opiskeluihin oli se, että mahdollisimman hyvä koulutus, jonka palkalla pärjää tarvittaessa yksinkin lasten kanssa.

Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään amerikkalaista kotirouvakulttuuria, jossa naiset pitävät kodin siistinä huulipunat ja kiharat ojennuksessa, kun miehet taas käyvät töissä ansaitsemassa elannon, ottavat työpäivän päätteeksi lasillisen viskiä ja istuvat telkkarin eteen lihamurekkeen kanssa. Olet katsonut liikaa amerikkalaisia tv-ohjelmia ja leffoja.

Täällä elämä oli aika ankeaa ja karua vielä 60-luvullakin.

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään amerikkalaista kotirouvakulttuuria, jossa naiset pitävät kodin siistinä huulipunat ja kiharat ojennuksessa, kun miehet taas käyvät töissä ansaitsemassa elannon, ottavat työpäivän päätteeksi lasillisen viskiä ja istuvat telkkarin eteen lihamurekkeen kanssa. Olet katsonut liikaa amerikkalaisia tv-ohjelmia ja leffoja.

Täällä elämä oli aika ankeaa ja karua vielä 60-luvullakin.

Oli näitä ns. paremman väen keskuudessa, mutta aika harvinaista tuo oli.

Koska palkat ennen oli luokkaa 500.000 dollaria vuodessa nykyrahassa vuodessa mm talonmiehillä.

Oikeista töistä maksettiin hyvin, mutta höpöhommista kuten toimittajien työstä ei tippunu ku kymmenesosa jonkun mekaanikon tai talomiehen liksasta.

(1920 vuoden liksat käyttäen kultaa vaihtovälineenä sen ajan ja nykyajan rahojen välillä)

1960-luvulla vaimo kokkasi kotona miehelleen silakkalaatikkoa, makaroonivelliä, ruskeaa kastiketta ja perunoita.  Vain joskus sunnuntaisin oli porsaankyljyksiä. Lomamatka tehtiin kerran vuodessa mummolaan. Tavallisilla perheillä ei ollut omaa autoa eikä puhelinta. Lasten oppikoulu oli maksullinen.  

Vierailija kirjoitti:

Silloin ei ollut Kokoomusta, joka nykyään maksattaa johtajiensa makean elämän yksinomaan Suomalaisilla veronmaksajilla.

Kokoomus ei ole mikään yrittäjöpuoöue vaan julkisen puolen eteenkin valtion duunarien puolue. Niiden hyväksi verotetaan muita ja parannetan elinolosuhteet ja elintasot.

Vierailija kirjoitti:

Äitini ja isäni ovat molemmat v.1941 syntyneitä ja kävivät töissä. Koulutusta ja työntekoa arvostettiin. Äidin motto tyttärensä opiskeluihin oli se, että mahdollisimman hyvä koulutus, jonka palkalla pärjää tarvittaessa yksinkin lasten kanssa.

Samat opetukset oli meilläkin. Äitini syntyi sodan jälkeen suureen perheeseen, jossa kaikkia lapsia ei ollut vara kouluttaa. 

Yhden palkka riitti hyvin, kun se kotona ollut (vaimo) teki kaikenlaista pientä tyyliin toimi pyykkärinä, ompelijana, pitokokkina, lapsenpäästäjänä tai hoiti niiden lapsia, jotka teki ko.töitä kodin ulkopuolella. Esimerkiksi 1900-luvun alussa pesula oli sama asia kuin pyykkäri, jolla oli kotona hyvä kaivo ja saunassa iso pata.

Sitten, että vaimo teki kaikki kotityöt, ompeli lapsille ja itseelleen vaatteet ja juoksi joka tarjouksen perässä ja luopui "omasta elämästä".

Vieläkin kadun, että olin niin tyhmä….

Vierailija kirjoitti:

Nykyisinhän vaatimuksena on tietokoneen omistaminen ja jo lapsesta asti jokaisella on puhelin.

Tietokone ja puhelin on kyllä erittäin pikku juttuja siinä, mikä nykyään maksaa. Asuminen se kallein juttu on, asuminen voi viedä tuloista puoletkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei Suomessa ole koskaan ollut mitään amerikkalaista kotirouvakulttuuria, jossa naiset pitävät kodin siistinä huulipunat ja kiharat ojennuksessa, kun miehet taas käyvät töissä ansaitsemassa elannon, ottavat työpäivän päätteeksi lasillisen viskiä ja istuvat telkkarin eteen lihamurekkeen kanssa. Olet katsonut liikaa amerikkalaisia tv-ohjelmia ja leffoja.

Täällä elämä oli aika ankeaa ja karua vielä 60-luvullakin.

Suomisen perheen äiti oli kotirouva ja heillä oli kotiapulainenkin.

Olen syntynyt 70 -luvulla. Kyllä silloin ihan duunariperheissä äidit olivat kotona. Se oli ammattitaitoisen duunarin ylpeys, että vaimon ei tarvinnut juosta vieraalla töissä. Eipä silloin harratetttukaan missään kilpajoukkueissa tai käyty leirikouluja. Neuvostoliitossa matkailtiin, jos pikkäsenkaan jäi ylimääräistä, muualle ei rahat riittäneet. Nyt olen itse ollut kotona neljä vuotta. Mies on elättänyt joskin meillä on myös pääomatuloja. Elintasomme on ollut ihan mukavaa.

Minun isovanhemmilla oli maatila vuosina 1945-1980, jolloin sitten eläkeikäisinä luopuivat viimeisistä eläimistä. Lapsia heillä oli muutama, maatilan toiminta koostui viljan viljelyksestä, puutarhaviljelyksestä, kanalasta, sikalasta ja navetasta (maitokarja). Työhevosiakin oli, Käytännössä siis olivat melko omavaraisia ruokatuotannon suhteen, tuloa tuli maidon myynnistä, viljan myynnistä ja puutarhatuotteiden (perunat, retiisit, omenat ym) myynnistä, lisäksi myivät kasvatettuja sikoja teuraaksi ja kananmunia ym. Ja oli myös metsää josta saatiin puun myynnillä lusätuloja. Melko iso tila siis sen ajan mittapuulla, lehmiäkin yli pari kymmentä.

Silti isoäitini kävi tilan ulkopuolella palkkatöissä tekemässä normaalimitraista työviikkoa, hänellä amk-kandi-tasoinen koulutus vaikka meni naimisiin maanviljelijän kanssa 19-vuotiaana. Ja ihan hyvä palkka sen ajan naiseksi. Sen lisäksi hän illat ja viikonloput teki tilan töitä.

Eli ei ne miehet silloinkaan mitään kotiäitejä elättäneet, naiset raatoivat pitkää päivää myös.

Minun äitini oli kyllä kotiäitinä siihen asti, kun aloitin koulun ja isäni oli varastomies/talkkari. Ei maaseutukirkonkylässä mitään tarhoja ollut. Varakkaimilla oli varaa hoitajaan ja joillakin oli mummot. Meillä toinen mummo kuoli ollessani ihan pieni ja toinen oli itsekin töissä ja asui satojen kilometrien päässä.

Aravalaina, omavaraisuus eikä tarvittu rahaa tavaraan samalla tavalla kuin nykyään. Naapurin lasten lahjaksi riitti värikynät, ei tarvittu juurikaan kodinkoneita. Meillä oli vain pyykkikone, imuri ja televisio 70-luvulla. Eikä matkusteltu, vain rikkaimmat matkustelivat. Kerran vuodessa sen kaukana asuvan mummon luona oli meidät matkat ja joskus enon luokse muualle, ei edes joka vuosi. Puhelin meille tuli joskus 1980. Ruuat olivat yksinkertaisia eikä ollut eineksiä. Ikinä ei käyty syömässä missään ja mummolamatkoilla oli eväinä voileivät.