Miten saan mieheni sairaalaan katsomaan äitiään?
Joka on todella huonossa kunnossa. Mies vaan sanoi ettei ole niin empaattinen että jaksaisi sairaalassa hypätä.
Kommentit (14)
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies tarvitsisi sinne pakottaa? Tunteeko vielä poikansa? Vai mikä sairaus äidillä on? Mun mielestä mies haluaa säilyttää vanhat, hyvät muistot, eikä näitä viimeisiä ikäviä asioita.
Tuntee poikansa mutta kun ei tiedä kauanko enää elää niin olisihan se hyvä käydä katsomassa.
Et mitenkään. Minun veljeni ei käynyt, koska ei kuulemma pystynyt näkemään äitiä niin sairaana. Sätin ja painostin. Turhaan. Toinen veli oli muka aina kiireinen. Sätin ja painostin. Turhaan. Inhottavinta oli selitellä äidille, miksi poikansa eivät käy.
Tässä on hyvä sauma jättää mies. Mieti jos jäisit itse auton alle ja loukkaantuisit pahasti. Kävisikö mies katsomassa sinua sairaalassa vai polkisiko samana iltana jo toista?
Joo, se on hänen äitinsä... mutta ei siellä ole pakko hyppiä joka päivä. Se on hänen tapansa käsitellä asiaa etkä voi häntä pakottaa.
Itse kävin äitiä katsomassa saattohoito-osastolla 1-2kertaa viikossa. Enempään en olisi pystynyt. Huono omatunto kolkutti alkuun kun vähensin käyntejä, mutta juteltuani hoitajan kanssa totesin asian olevan ’fine’. Kävin siis alkuun joka päivä. Äiti ei muistanut kuka oli käynyt. Äiti ei myöskään puhunut ja ymmärryksen kanssa oli vähän niin ja näin. Raskasta kun ei pystynyt keskustelemaan vaan yksinpuhelua sait pitää.
Missä kunnossa miehesi äiti on? Kaipaako seuraa? Onko tajuissaan? Ymmärtääkö ympäröivästä maailmasta? Muistaako kuka on käynyt?
Vierailija kirjoitti:
Joo, se on hänen äitinsä... mutta ei siellä ole pakko hyppiä joka päivä. Se on hänen tapansa käsitellä asiaa etkä voi häntä pakottaa.
Itse kävin äitiä katsomassa saattohoito-osastolla 1-2kertaa viikossa. Enempään en olisi pystynyt. Huono omatunto kolkutti alkuun kun vähensin käyntejä, mutta juteltuani hoitajan kanssa totesin asian olevan ’fine’. Kävin siis alkuun joka päivä. Äiti ei muistanut kuka oli käynyt. Äiti ei myöskään puhunut ja ymmärryksen kanssa oli vähän niin ja näin. Raskasta kun ei pystynyt keskustelemaan vaan yksinpuhelua sait pitää.
Missä kunnossa miehesi äiti on? Kaipaako seuraa? Onko tajuissaan? Ymmärtääkö ympäröivästä maailmasta? Muistaako kuka on käynyt?
Kyllä ymmärtää kaiken ja minä pidän häneen yhteyttä mutta mies ei vaan pidä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on hyvä sauma jättää mies. Mieti jos jäisit itse auton alle ja loukkaantuisit pahasti. Kävisikö mies katsomassa sinua sairaalassa vai polkisiko samana iltana jo toista?
On hän käynyt kun olen sairaalassa ollut muutaman kerran.
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies tarvitsisi sinne pakottaa? Tunteeko vielä poikansa? Vai mikä sairaus äidillä on? Mun mielestä mies haluaa säilyttää vanhat, hyvät muistot, eikä näitä viimeisiä ikäviä asioita.
Voi kyynel. Ja minäminäminä. Aikuisen ihmisen pitää pystyä käydä katsomassa sairasta läheistään, vaikka kuinka pelottaisi ikävät asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi mies tarvitsisi sinne pakottaa? Tunteeko vielä poikansa? Vai mikä sairaus äidillä on? Mun mielestä mies haluaa säilyttää vanhat, hyvät muistot, eikä näitä viimeisiä ikäviä asioita.
Voi kyynel. Ja minäminäminä. Aikuisen ihmisen pitää pystyä käydä katsomassa sairasta läheistään, vaikka kuinka pelottaisi ikävät asiat.
Ihminen on kyllä ihan vapaa tekemään itse miten haluaa tai miten ei halua.
Ei miestä voi pakottaa, mutta hänelle voisi kyllä sanoa että syyllinen olo tulee jälkeenpäin äidin kuoltua, jos ei yhtään ole käynyt häntä katsomassa. Ihan omaksi parhaakseen olisi, jos kävisi edes muutaman kerran. Ja onhan se kurjaa äidille, jos oma poika ei käy ollenkaan.
Mutta käy sinä ap kuitenkin, parempi että edes joku käy jos mies ei suostu.
Aikuinen ihminen päättää itse, ketä käy sairaalassa katsomassa ja missä tilanteessa. Sinä et sitä voi hänen puolestaan päättää. Koeta nyt luottaa siihen, että miehelläsi on syynsä toimia niin kuin hän toimii.
Vierailija kirjoitti:
Ei miestä voi pakottaa, mutta hänelle voisi kyllä sanoa että syyllinen olo tulee jälkeenpäin äidin kuoltua, jos ei yhtään ole käynyt häntä katsomassa. Ihan omaksi parhaakseen olisi, jos kävisi edes muutaman kerran. Ja onhan se kurjaa äidille, jos oma poika ei käy ollenkaan.
Mutta käy sinä ap kuitenkin, parempi että edes joku käy jos mies ei suostu.
Mistä tuo oletus, että myöhemmin tuntisi syyllisyyttä? Minä olen jättänyt väliin monta sellaista asiaa, joita yleisesti ottaen kuuluisi tehdä, esimerkiksi oman setäni hautajaiset, mutta enpä ole niitä jälkeenpäin murehtinut.
Eivät minua kaduta kuin ne tilanteet, joissa en olisi halunnut olla, mutta joihin sallin itseni painostettavan.
Se on itsepuolustusreaktio. Kun ei vaan pysty!
En minäkään pystynyt siihen.
En käynyt katsomassa isääni enkä äitiäni sairaalassa koska se tuntui liian pahalta.
Onneksi heidät lähetettiin kotiin kuolemaan, joten sain olla heidän lähellään suhteellisen normaalissa ympäristössä.
Äiti tuntee poikansa ja ymmärtää kyllä.
Miksi mies tarvitsisi sinne pakottaa? Tunteeko vielä poikansa? Vai mikä sairaus äidillä on? Mun mielestä mies haluaa säilyttää vanhat, hyvät muistot, eikä näitä viimeisiä ikäviä asioita.