Vanhempi! Seurustelisitko sellaisen ihmisen kanssa, joka sanoo, ettei pidä lapsista?

Seurustelisin mutta lapsiani hän ei koskaan tapaisi.

En seurustelisi. Toki jos lapset olisivat jo lähellä täysi-ikäisyyttä, ehkä sitten voisin harkita. Muuten siinä ei olisi mitään järkeä. En haluaisi esitellä rakkaimmilleni ihmistä, joka olisi jo ennen tapamista sitä mieltä, ettei pidä heistä.

En vakavasti ainakaan, enkä tapaisi häntä silloin kun lapset ovat mulla. Ehkä en ollenkaan.

Miksi haluaisit seurustella naisen kanssa, jolla on lapsia?

Yleensä ihmiset päätyvät yhteen, koska niillä on paljon yhteistä. Vaikea kuvitella, että tällainen kaltaiseni totaaliyksinhuoltaja koskaan edes vahingossa kiinnostuisi miehestä, joka ei pidä lapsista ja jolla ei siis varmaankaan ole mitään käsitystä, mitä lapsi vaatii ja miten se esimerkiksi sitoo.

Ei minulla ainakaan ole erikseen jotain elämää, johon lapsi ei kuulu ja sitten sen elämän jotenkin mystisesti voisin sinun kanssasi yhdistää.

Kyllä vain! En siis edes seurustelisi miehen kanssa joka erityisemmin pitää, saati että haluaisi omia.. En pidä lapsista itsekään, alfan kanssa lapseni tein, vaikka oli selvää että saan olla sitten yh. En olisi voinut kuvitellakaan minkään lapasen geenejä, joka olisi vielä halunnut jäädä hössöttämään isäksi. En pidä sellaisista mieheistä. Yhtä nynnyjä kuin jotkut meditoivat miehet, yök. Mutta miehille elämässäni on myös ollut aivan selvää, ettei heillä ole myöskään sananvaltaa lapseni kasvatuksen suhteen ja että lapsi on kuitenkin aina ensimmäisellä sijalla elämässäni.

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit seurustella naisen kanssa, jolla on lapsia?

Yleensä ihmiset päätyvät yhteen, koska niillä on paljon yhteistä. Vaikea kuvitella, että tällainen kaltaiseni totaaliyksinhuoltaja koskaan edes vahingossa kiinnostuisi miehestä, joka ei pidä lapsista ja jolla ei siis varmaankaan ole mitään käsitystä, mitä lapsi vaatii ja miten se esimerkiksi sitoo.

Ei minulla ainakaan ole erikseen jotain elämää, johon lapsi ei kuulu ja sitten sen elämän jotenkin mystisesti voisin sinun kanssasi yhdistää.

En haluaisikaan, mutta tiettyyn ikään mennessä melkein kaikilla naisilla on lapsia. Ja jos sanon, että mieluummin ottaisin lapsettoman naisen, nämä sinkkumammat ottavat siitä nokkiinsa.

En seurustelisi vakavasti. Seksisuhde voisi olla ihan ok, mutta mitään vakavampaa en lähtisi edes harkitsemaan. Parempi että kerrot asiasta heti, niin et tuhlaa kenenkään aikaa.

Vierailija kirjoitti:

En seurustelisi vakavasti. Seksisuhde voisi olla ihan ok, mutta mitään vakavampaa en lähtisi edes harkitsemaan. Parempi että kerrot asiasta heti, niin et tuhlaa kenenkään aikaa.

Ei se ole ajan tuhlaamista, jos kummallakin on hauskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit seurustella naisen kanssa, jolla on lapsia?

Yleensä ihmiset päätyvät yhteen, koska niillä on paljon yhteistä. Vaikea kuvitella, että tällainen kaltaiseni totaaliyksinhuoltaja koskaan edes vahingossa kiinnostuisi miehestä, joka ei pidä lapsista ja jolla ei siis varmaankaan ole mitään käsitystä, mitä lapsi vaatii ja miten se esimerkiksi sitoo.

Ei minulla ainakaan ole erikseen jotain elämää, johon lapsi ei kuulu ja sitten sen elämän jotenkin mystisesti voisin sinun kanssasi yhdistää.

En haluaisikaan, mutta tiettyyn ikään mennessä melkein kaikilla naisilla on lapsia. Ja jos sanon, että mieluummin ottaisin lapsettoman naisen, nämä sinkkumammat ottavat siitä nokkiinsa.

Ensinnäkin, ei oteta nokkiimme. Toiseksi suinkaan kaikilla naisilla ei tule olemaan elämässään lapsia.

Ja kolmanneksi, kun itse kullekin tulee ikää, niin tulee myös elettyä elämää. Kun kaksi lähes keski-ikäistä ihmistä alkaa seurustella niin se on ihan eri asia kuin silloin, kun me kaikki oltiin 16-vuotiaita. On pakko hyväksyä se, että toisella on ollut elämää aikaisemminkin ja että se vanha elämä kulkee siinä mukana.

Että oikeastaan ratkaisu sinun ongelmaasi on se, että tarkistat omaa suhtautumistasi lapsiin. Niitäkin on kovin erilaisia. Ja se, että naisellasi on lapsia aiemmasta suhteesta, ei tarkoita, että sinun pitäisi alkaa leikkiä niiden isää.

Kyllä. Olen tavannutkin nyt erään miehen, joka on sanonut, ettei erityisesti pidä lapsista. Omat lapseni ovat 10 ja 12 vuotta enkä ole etsimässä heille isää enkä haaveile yhteen muutosta. Riittää, että mies tulee toimeen lasten kanssa ja että ymmärtää esim arjen ja ajankäytön realiteetit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi haluaisit seurustella naisen kanssa, jolla on lapsia?

Yleensä ihmiset päätyvät yhteen, koska niillä on paljon yhteistä. Vaikea kuvitella, että tällainen kaltaiseni totaaliyksinhuoltaja koskaan edes vahingossa kiinnostuisi miehestä, joka ei pidä lapsista ja jolla ei siis varmaankaan ole mitään käsitystä, mitä lapsi vaatii ja miten se esimerkiksi sitoo.

Ei minulla ainakaan ole erikseen jotain elämää, johon lapsi ei kuulu ja sitten sen elämän jotenkin mystisesti voisin sinun kanssasi yhdistää.

En haluaisikaan, mutta tiettyyn ikään mennessä melkein kaikilla naisilla on lapsia. Ja jos sanon, että mieluummin ottaisin lapsettoman naisen, nämä sinkkumammat ottavat siitä nokkiinsa.

Ensinnäkin, ei oteta nokkiimme. Toiseksi suinkaan kaikilla naisilla ei tule olemaan elämässään lapsia.

Ja kolmanneksi, kun itse kullekin tulee ikää, niin tulee myös elettyä elämää. Kun kaksi lähes keski-ikäistä ihmistä alkaa seurustella niin se on ihan eri asia kuin silloin, kun me kaikki oltiin 16-vuotiaita. On pakko hyväksyä se, että toisella on ollut elämää aikaisemminkin ja että se vanha elämä kulkee siinä mukana.

Että oikeastaan ratkaisu sinun ongelmaasi on se, että tarkistat omaa suhtautumistasi lapsiin. Niitäkin on kovin erilaisia. Ja se, että naisellasi on lapsia aiemmasta suhteesta, ei tarkoita, että sinun pitäisi alkaa leikkiä niiden isää.

Totta kai tulee "elettyä elämää": lapsia, ylipainoa, sukupuolitauteja, mitä näitä nyt on. Mutta ei sen ymmärtäminen kyllä saa minua pitämään lapsista yhtään enempää. Ja minulle sopii kyllä siis sellainen suhde, jossa ei muuteta yhteen koskaan.

Vielä kommentteja?

Kyllä kumppanillani saa olla omat mieltymyksensä ihan vapaasti. 

Yleisesti olisi ihan ok, jos ei pidä lapsista. Mutta jos se näkyisi ikävänä käytöksenä lapsiani kohtaan, niin eihän sellaista suhdetta voisi sietää. 

Kun kohtelee lapsiani asiallisesti, niin se riittää. Ei heistä pitää tarvitse, saati muiden lapsista.