Tunnetko aikuisia ihmisiä,jotka voivat keskustella ongelmistaan ja elämästä avoimesti vanhempiensa kanssa?
Minä en voinut koskaan keskustella mistään henkilökohtaisista ongelmistani koko elämäni aikana heidän kanssaan. Nyt toinen on kuollut, toinen dementikko. Keskustelut oli aina tyhjänpäiväistä arkiasiaa ja piti valhedella, ettäkaikki on hyvin.Kumpikin halusi pitää fasadia vaikka riitelivät paljonkotona yllä eivätkä ymmärtäneett mitään erilaisista elämänkohtaloista kuin minkä he hyväksyivät, tyyliin hokot ja ateistit olivat kauhistus ja miehillä pitkä tukka! Puolisolla aivan sama juttu vaikka ovat vielä elossakin. Heidän kanssaan ei saa olla eri mieltä, vaikka olisivat väärässäkin´. Keskustelu sujuu hyvin, kun ei puhu mistään oikeista elämän asioista.
Kommentit (4)
Tunnen. Mieheni keskustelee äitinsä kanssa. Minä keskustelin isäni kanssa kun isä vielä eli. Äidinkin kanssa voisin keskustella, siis hän hyväksyisi sen kyllä, mutta koen, että häntä täytyy vähän suojella pahalta maailmalta.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen. Mieheni keskustelee äitinsä kanssa. Minä keskustelin isäni kanssa kun isä vielä eli. Äidinkin kanssa voisin keskustella, siis hän hyväksyisi sen kyllä, mutta koen, että häntä täytyy vähän suojella pahalta maailmalta.
Hyvä,että pystytte. Se auttaa varmaan omien asioiden käsittelyssä ja mielenterveyden ylläpitämisessä,kun ei tarvitse esittää mitään.ap
Äitini kanssa pystyin keskustelemaan mistä tahansa puolin ja toisin. Isäni kanssa en keskustele kuin yleisistä asioista kuten työ.
hokot=homot t. ap