Lue keskustelun säännöt.
APUA, onko kohtalontovereita. Imetyksen lopetus ja hormonimyrsky!!!
28.09.2007 |
Imetys loppui kuin seinään kolmisen viikkoa sitten. Vauva (8,5kk) vain lakkasi sitä syömästä. Ei huoli ei millään enää, eli se oli siinä sitten.
Aluksi tyhjentelin käsin enimpiä maitoja, mutta nyt vajaan viikon en ole sitäkään tehnyt.
Nyt tuntuu että on äidillä pää ja koko elimistö sekaisin. Naamaan pukkaa yhtäkkiä näppylöitä rykelmittäin. Kehon valtaa välillä ajoittainen hikoilu, koko kroppa on kuin hikilenkin jäljiltä. Olo on oikeasti tosi tuskainen ja " ällö" !
Henkisesti imetyksen loppuminen noin äkkiä oli tosi kova pala. Jotenkin surullista ja haikeaa. Vaikka olin suunnitellut imetyksen lopetusta, mutta kun loppuminen tapahtui näin äkkiä ja minusta riippumatta, tuntuu nyt tosi hassulle. Suren jotain sellaista joka ei mielestäni ole kuitenkaan näin haikeiden tunteiden arvoista... ymmärtääkö joku mua yhtään?!?
Kommentit (2)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu, ja haikealta tuntui. Toisaalta voisi ajatella näin, että on tosi ihanaa, että lapsi saa itse päättää olevansa valmis nyt lopettamaan maidon juonnin. Olisi tosi ikävää ja itkettävää joutua vieroittamaan ja kieltämään, näin ainakin minusta. Vauvan ehdoilla.
Mulla myös meni kaikki sekaisin, naama ym., ja tuli tosi huono olo, ihan kuin raskauspahoinvointia, hajut ällötti ja silleen. Merkillisiä ne hormonit.