Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuuleeko teillä lapset aikuisten riitelyä?

Vierailija
23.12.2017 |

Juteltiin juuri kaverin kanssa siitä kun minä en yhtään voi sietää sitä jos vaikka mun vanhemmat riitelee mun lapsen kuullen. Olen yksinhuoltaja ja sinkku. Ja tyytyväinen tilanteeseeni juuri siksi ettei mun lapsen tarvitse ikinä koskaan kuunnella riitelyä kotona. Itse olen lapsena joutunut sitä todistamaan, ja vaikkei siihen koskaan liittynytkään väkivaltaa tai haukkumista tms asiatonta niin se oli silti tosi pelottavaa. Muistan miten olin aina ihan itku kurkussa jos aamulla heräsin ja tajusin että jompi kumpi oli nukkunut yön sohvalla. Vaikka mun vanhemmat onkin edelleen ihan onnellisia yhdessä ja noi riidat oli aika harvinaisia niin silti ne loi turvattomuuden tunnetta, etenkin kun kavereiden vanhemmat ympärillä eros samaan aikaan. Ei pieni lapsi vielä ymmärrä että riidat on ihan ok, ja tavanomaisia pitkässä avioliitossa, ja että vanhemmat silti rakastaa toisiaan vaikka ne välillä riiteleekin. Tämän takia olen tosi onnellinen siitä ettei mun lapsen tarvitse koskaan joutua siihen tilanteeseen. Ja siksi olen myös vihainen jos mun vanhemmat alkaa inttämään jostaan pikkuasiasta kun ollaan niillä.

Sellaista perus "taas sä laitoit ton voiveitsen siihen pöydälle kun olin juuri sen pyyhkinyt" tyyppistä kinastelua en nyt tässä tarkota, se on ihan ok, ja sitä toki meillä on myös kotona minun ja lapsen välillä :D Se on ihan tervettä.

Mun ystävä taas oli sitä mieltä, että lasten on ihan hyvä nähdä tommosta "tervettä" riitellyä missä aikuiset vähän korottaa ääntään ja sitten myöhemmin sopivat. Hänen mukaansa se on tärkeää nyt koska jossain vaiheessa lapset sitä kuitenkin näkee ja sitten se vasta pelottavaa onkin jos ei ole sellaista koskaan ennen nähnyt. Ymmärrän toki tänkin perustelun. Mun tytär on kuitenkin vasta 4v eikä mun mielestä ole mitenkään tarpeellista hänen nähdä tommosta. Toki sitten kun on vähän isompi ja pystyy sitä jo käsittelemään

MItä te siis olette mieltä? Oletteko itse nähneet/pelänneet lapsena vanhempien riitoja? Riitelettekö lasten nähden? Minkä ikäisten? Ja tottakai siis väkivalta (fyysinen tai henkinen, saati seksuaalinen)/kännissä riitely on tietenkin ihan eriasia, eikä varmaan tarvi edes kysyä onko ne ok. Nyt siis puhun ihan tavallisista "parisuhteeseen" kuuluvista riidoista jotka käydään selvinpäin ja toista pahemmin loukkaamatta, käyttämättä lapsia aseena tms, mutta joihin kuitenkin liittyy huutamista, ovien paiskomista, sohvalla nukkumista jne. Tai kuuluuko tommoset asiat edes terveeseen parisuhteeseen?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
23.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Vierailija
2/6 |
23.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä niiden on hyvä riitelyäkin kuulla. Ja tietää että riitelyn jälkeen pyydetään myös anteeksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
23.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä eivät kuule kovaäänistä riitelyä enkä oikein ymmärrä, missä vaiheessa elämää sellaista pitää kokea. Meillä keskustellaan isoista asioista ja pienistä voi kinastella (juuri siitä voiveitsestä tai kuraisista kengistä jne.). Minusta on paljon arvokkaampaa opettaa lapsille, että aikuiset voivat olla eri mieltä ja saavat olla eri mieltä, siinä ei ole mitään pahaa. Huutaminen,  raivoaminen, inttäminen ja toisen nimittely eivät koskaan johda hyvään lopputulokseen, joten miksi niistä pitäisi saada kokemusta?

Vierailija
4/6 |
23.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eivät kuule. Me ei tapella. Ikinä. Saas nähdä tapellaanko sittenkään, kun todetaan ettei tässä ole muitakaan tunteita, kun riidelläkään ei tarvitse... Lapsuudenkodissani tapeltiin aina. Joka ilta menin itkien nukkumaan, minusta tuli kiltti ja näkymätön lapsi, enkä vieläkään osaa kohdata ristiriitoja, enkä osaa tuntea, en rakastaa.

Vierailija
5/6 |
23.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eihän se riiteleminen kenestäkään hyvältä tunnu mutta valitettavasti on osa elämää kuten kaikki muutkin tuntemukset. Se helpotus sovittaessa myös. Niin minä muistan kyllä vanhempieni selvitelleen asioita vähän isommalla äänellä, eikä mekään mennä miehen kanssa nurkan taakse ärisemään. En ole traumatisoitunut, ja oikein tasapainoisia ovat meidänkin lapset.

Vierailija
6/6 |
23.12.2017 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei terveessä parisuhteessa pitäisi olla sellaista riitelyä, joka pitäisi piilottaa lapsilta :o koska silloinhan siinä on joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa tai riidan aihe on jotain parisuhteen kannalta epätervettä (pettämistä tms.). Kyllä me riidellään lasten kuulleen, hermostutaan kun toinen on myöhässä tai ei kuuntele tms. Mutta ei kukaan koskaan mene sohvalle nukkumaan. Silloinhan riitaa ei ole sovittu, ja tärkeä oppi riitelyst jää saamatta.