Edellinen suhde tuhosi minut

Eikö kenelläkään ole mitään sanottavaa?

Vaikeaa on myös puhua, koska harvalla on tämän mittaluokan ongelmia. Olisipa itselläkin helppoja ongelmia. Ap

Mulla on sama ongelma, mutta en pura sitä juomiseen, koska eksä oli juoppo. Vihaan juoppoja.

Keskityn muihin asioihin elämässäni, koska en löydä mistään niin ihanaa vapaata miestä, että uskaltautuisin enää suhteeseen. Minkään paskiaisten kanssa en lähde enää yrittämään.

Onko sulla ystäviä, joiden kanssa voit jakaa trauman? Terapia? Älä ainakaan salaile asiaa lähimmillesi. Lopeta juominen, se aiheuttaa masennusta jo itsessään.

Kiitos. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on myös puhua, koska harvalla on tämän mittaluokan ongelmia. Olisipa itselläkin helppoja ongelmia. Ap

No itse olen ollut tuollaisessa suhteessa ja kyllähän se mielen alas veti. Selvisin kyllä ihan hyvin. Etkö käy puhumassa kenellekään tai saa mitään tukea?

Kukaan muu ei kuitenkaan pysty elämääsi pilaamaan kuin sinä itse, voit valita annatko sen tapahtua vai et.

Vierailija kirjoitti:

Vaikeaa on myös puhua, koska harvalla on tämän mittaluokan ongelmia. Olisipa itselläkin helppoja ongelmia. Ap

Todella moni on tai on ollut samanlaisessa tilanteessa, mutta harva viitsii puhua siitä kovin avoimesti. Usein nainen saa vaan syytöksiä itse, se on Suomen tapa.

Kyllähän ne ihmissuhteet voivat pilata elämän ja siksi varmaan kannattaisi miettiä minkälaisen ihmisen kelkkaan lähtee. Ei tarvitse ottaa elämänkumppaniksi sitä ensimmäistä vastaantulijaa. Toivottavasti meni oppi perille.

Minulla ei ollut fyysistä väkivaltaa, mutta henkistä kylläkin. Ex oli hyvin kontrolloiva ja halusi minun tekevän juuri niinkuin hän haluaa. Oli runsasta alkoholinkäyttöä, pettämistä, kotoa pois useita päiviä ilmoittamatta jne. Ensimmäisen vuoden hän oli oikein ihana, vaikka varmasti jotain hälyttävää oli silloinkin jo (toisia naisia, runsasta joka viikonloppuista juomista), mutta olin sokea rakkaudesta? Sitten ne pari viimeistä vuotta oli tuskaa ja syytän itseäni miksi olin niin v*tun idiootti, että jäin ja annoin anteeksi!?

Nyt olen ihan ihmisraunio enkä voi luottaa kehenkään. Erosta yli vuosi. En voisi kuvitellakaan mitään uutta parisuhdetta. Minulla oli tuossa parin kuukauden tapailuvaihe, mutta oli pistettävä poikki, kun en vaan pystynyt, koska hänkin oli aika menevä ja alkoholia käytti jonkun verran.

Onneksi on ystäviä ja perhe, sekä harrastuksia ja työ, jotka pitää mielen virkeänä. Kuitenkin se paine on tuolla takaraivossa jatkuvasti.

N25

Käy juttelemassa terapeutin kanssa. Toi on ollut kamalaa ja ilmeisesti tarvitset apua. Alkoholi ja itsetuhoisius ovat bakavia riskejä, eivätkä auta sua vaan haittaavat tervejtymistä. Eli soita vaikka Naisten linjalle (googlaa se) nyt heti ja kysy heiltä neuvoa, että mistä kannattaa lähteä etsimään apua. Voimia ja parempaa uutta vuotta 2018!

Voisitko päästä terapiaan? Ammattilaisen kans ehdottomasti puhumista ja omien rajojen opettelua.Kun ne rajat on sun kohdalla niin monesti rikottu niitä on vaikea yksin alkaa rakentaa.Pakeneminen ei auta.Kissa pitäis nostaa pöydälle.

Oletan että olet Porvoolainen alkoholisti. Onko sinulla työpaikka vielä? Onko asunto alla? Onko normaali perhe=isä ja äiti? jos vastaus on kyllä, hanki miehelle lähestymiskielto. osta kissa, hamsteri tai kani. Mene katkolle.Hanki Netflix.

Olen töissäkäyvä ja sinnittelen. Yksi ihana ystävämies haluaisi pysyä lähellä. Mietin pitäisikö avautua hänelle. Siinä on kyllä romanttistakin kuviota mukana. En kyllä pysty suhteeseen varmaan aikoihin. Asioita mutkistaa pari muutakin asiaa joista en kehtaa kertoa kenellekään. Ap

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sama ongelma, mutta en pura sitä juomiseen, koska eksä oli juoppo. Vihaan juoppoja.

Keskityn muihin asioihin elämässäni, koska en löydä mistään niin ihanaa vapaata miestä, että uskaltautuisin enää suhteeseen. Minkään paskiaisten kanssa en lähde enää yrittämään.

Keskittyisin muuhun elämään jos pystyisin. Sitä tarkoitin kun sanoin olevani lamaantunut. Ap