Saan mahdollisesti ERILAISEN provikkatyön...
Todellakin täysin eri kastia kuin joku Kodin Kuvalehden kauppaaminen. Olen todellakin kiinnostunut työstä, tiedän tasan tarkkaan mitä tarkoittaa provikka + olen opiskelija, joten tuollainen työ sopisi täydellisesti minulle juuri nyt.
Ainoa ongelma on se, että työhön liittyy mm. epäarvostettuja julkkiksia, joista tälläkin palstalla on jauhettu (nimiä en tietenkään kerro, turha edes arvuutella.) Ja olisin tekemisissä ei-niin-pidetyn rodun kanssa. Äitini on avoin rªsisti, minä olen hieman hillitymmin käyttäytyvä ja lähinnä vain välttelen, mutten meuhkaa koko ajan aiheesta.
Koko tuo homma olisi äidille täysin hirveä juttu, joten en voisi kertoa siitä mitään olematta häpeäksi. Itselleni se olisi vain työ erittäin mielenkiintoisen alan parissa. Ala, joka merkitsee itselleni koko elämää.
Eihän omien asenteideni tarvitse muokkautua sen mukaan mitä teen tienatakseni.
Mutta onko typerää mennä töihin paikkaan, jossa on näin paljon muttia?
Kommentit (17)
Itsekään en näitä kyseisiä julkkiksia arvosta, mutta mielestäni sillä ei ole tavallaan mitään väliä, kun tekee vain työtään. Mutta onko tämä kannattavaa? Ap
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä kirjoitustasi
Niin, koska en tietenkään voi mainita nimiä. Eli työhön liittyy julkkiksia ja koko se meininki on hieman (tai no paljonkin) erilaista kuin oma elämäntyylini. Tekisin siis työtä yritykselle, joka ei vastaa arvojani. Itse työ olisi kuitenkin mielenkiintoista ja kertoisin siitä innoissani kaikille tutuille. Paitsi äidille, joka on r@sisti eikä pitäisi siitä, että työskentelen tietynlaisten kanssa. -ap
Myönnän olevani itsekin r@sisti, mutta siinä mielessä hillitympi, etten nyt täysin puskista hyökkää kaikkien kimppuun, vaan yritän pysyä asiallisena enkä tuppaudu tietynlaiseen seuraan. -ap
Vierailija kirjoitti:
SPR:n feissari?
:DDD Ok, sen verran voin kertoa, että liittyy musiikkiin. Tämän enempää en paljasta. Olisin niin ylpeä siitä työstä, vaikka siinä onkin niitä muttia ja sen sellaista.. Minulle työ on vain työtä, mutta eikö siinä ole jotain outoa, jos ei kehtaisi kertoa työstään omalle äidilleen? Se minua mietityttää. -ap
Ap hyvä, ketään ei kiinnosta. Mene nukkumaan ja kysy asiaa huomenna vaikka ystävältä.
Minusta sun aivoissa on vähän liikaa muttia (suomalaista ja saksalaista), jotta kykenisit tekemään itsenäisiä päätöksiä...
Tärkein kysymys: onko kyseessä määräaikainen, vai pääseekö siitä halutessaan pois, jos työ ei olekaan niin innostavaa, kuin nyt luulet? Tai jos et vaikka tienaakaan juuri mitään työmäärästä huolimatta?
Vierailija kirjoitti:
Minusta sun aivoissa on vähän liikaa muttia (suomalaista ja saksalaista), jotta kykenisit tekemään itsenäisiä päätöksiä...
Tärkein kysymys: onko kyseessä määräaikainen, vai pääseekö siitä halutessaan pois, jos työ ei olekaan niin innostavaa, kuin nyt luulet? Tai jos et vaikka tienaakaan juuri mitään työmäärästä huolimatta?
En ole tavannut vielä tätä porukkaa. Uskoisin, että työstä pääsee ihan milloin vain pois. -ap
Sain sähköpostilla luettavaksi paperit. Siinä on kaikki mitä tiedän tällä hetkellä työstä. -ap
Tiedän, ettei äidin mielipiteellä ole väliä. En vain haluaisi joutua salailemaan elämäni asioita siksi, että vastapuolella on jyrkkä mielipide tietyistä asioista ja ihmisistä. Samalla pelkään, etten ns. voi enää ajatella samalla tavalla kuin nyt, koska tekisin työtä tavallaan (!!) niille, joista puhuisin pahaa. Sehän olisi melko.. omituista. En halua muuttua, haluan vain kokea sen työn. Haluan tietää, onko se niin siistiä kuin miltä vaikuttaa nyt. -ap
Up