Mikä on ollut omalla vanhemmallasi ensimmäinen huomaamasi muistisairauden oire?

Selviytyminen esim. kaupungilla, vaikka asunut kymmeniä vuosia samassa kaupungissa. Kotona ja lähialueella ei mitään ongelmaa.

harhaluulot

Hän oli aina ylivertainen Trivial Pursuit -pelissä. Äkkiä hänen tasonsa alkoi laskea.

Äitini huolestui mummostani kun kerroin puhelinkeskustelustamme: mummu soitti ja onnitteli synttäreitäni, puheltiin hetki niitänäitä ja kysyi, mitä olen tekemässä. Sanoin, että leivon. Hän kysyi, että onko jotain erikoista ja sanoin että synttärit. Sain uudestaan vuolaat onnittelut. Ei yhtään muistanut, että vielä hetki sitten muisti synttärini :D no, on hän melkein aina ollut tollainen höppänä ja eläväinen

En tiennyt oiretta silloin Alzheimerin tautiin liittyväksi, mutta hajuaistin heikkeneminen tapahtui paljon ennen muita oireita. Vasta monta vuotta myöhemmin hän alkoi kertoa samoja asioita moneen kertaan, unohti pankkikortin tunnusluvun ja miten kaukosäädintä käytetään yms.

Jos olisin tiennyt, että hajuaistin huononeminen on Alzheimerin oire, olisin vienyt äitini muistitesteihin paljon aikaisemmin.

Ensimmäinen oire oli että alkoi takkuamaan ihan yksinkertaisten asioiden kanssa jotka ei ennen olleet tuottaneet mitään ongelmaa. Isä on aina ollut hajamielinen ja hätäinen hauska luonne joten se asioiden unohtelu (siis ettei muistanut jotain juttuja mistä oltiin ennemmin juteltu), ei kiinnittänyt senkummemmin aluksi meidän huomiota. Vaan tuo arkisten asioiden takkuaminen, ihan pieniä juttuja. Tietysti rupesimme panemaan merkille myöskin tuota muutakin unohtelua. Sen jälkeen tuli valtava kärsimättömyys ja hermostuneisuus. Ei ilkeä eikä agressiivinen ollut vaan ärsyyntynyt. Harhoja tuli jossain vaiheessa. Lääkitys aloitettiin hetikohta ja se on auttanut. 

Puhui samoja juttuja uudelleen ja uudelleen

Vierailija kirjoitti:

-- Lääkitys aloitettiin hetikohta ja se on auttanut. 

Mikä lääkitys ja millä tavalla olet huomannut sen auttaneen? Minun äidilläni on lääkkeenä donepetsiili, mutta en ole huomannut sillä olevan mitään vaikutusta. Vai hidastaako se vain sairauden etenemistä?

Asioihin reagoiminen naurulla, vaikka kyseessä ei ollut hauska juttu.

Vierailija kirjoitti:

Puhui samoja juttuja uudelleen ja uudelleen

Joo.. sama. Kertoi itselleen sattuneita tapahtumia uutuutena kerta kerran jälkeen: olimme Kerttulin kanssa kaupungilla ja sitä ja tätä. 

Kun sanoin, että kerroit tuon jo, ei uskonut. Sekin tietysti merkki dementoitumisesta, ettei usko. Mikä ihmeen motiivi toisella olisi sanoa jo kuulleensa jutun, jos ei ole. 

Sitten alkoi ihan konkreettinen unohtelu asioissa, mitkä oli sovittu: tulen huomenna käymään neljän aikaan.. mamma olikin lähtenyt kaupoille ja mitään hajua ei ollut sopimisestamme. 

Sitten alkoi totaalinen sekoilu, meni väärään bussiin ja harhaili jossain vieraassa kaupunginosassa. Siinä vaiheessa ainoa vaihtoehto oli enää laitos. 

Nyt ei oikein tunnista meitä lapsia. Joitain välähdyksiä saattaa tulla, mutta useimmiten sekoittaa vaikka omiin sisaruksiinsa tms. 

Tuota hajuaistin heikkenemistä minä en ainakaan huomannut, mutta eipä sitä hajuista niin usein puhetta tulekaan. Ehkä sekin oireena oli. 

Kuuloharhat, kuuli jotain olematonta huminaa. Teki asioita esimerkiksi keittiössä vähän epäloogisessa järjestyksessä. Kertoili samoja asioita joskus uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Puhui samoja juttuja uudelleen ja uudelleen

Kääk, meillä on siis aivan dementtistä sakkia töissä eivätkä ole edes viidenkymmenen suurin osa. Aina joku kertomassa samaa kuivaa vitsiä/juttua jolle naureskellaan.

Pelkäsi että kulmilla on jotain "ryöväreitä", oli varokeinoja niiden varalta.

Tarjosi aina uudelleen kahvia, vaikka juuri oltiin kieltäydytty. Osasi pitkään pitää niin ettei se vaikuttanut muistamattomuudelta, aina vain uudelleen kärtti "mutta kyllähän tässä kahvit pitää keittää, eikö niin?".

Alkoi usein puhua siitä, että eihän häntä vain omasta kodista viedä kun "joku" on puhunut että hänellä muka olisi dementia, että eihän sentään... Tämä n. 5 vuotta ennen kuin Alzheimer sitten diagnosoitiin, itse oli jo oireillut ja aavistellut siis pitkään. Puheet eivät koskaan kiertäneet kehää kun hän eläväiseen tyyliinsä loi aina uuden aasinsillan aloittaa juttua ja tarkasti seurasi ilmeitä ja sen mukaan eteni.

Vierailija kirjoitti:

Asioihin reagoiminen naurulla, vaikka kyseessä ei ollut hauska juttu.

Mun siskoni tekee tätä... ei tehnyt aikaisemmin. Meillä n. 25 vuotta ikäeroa.

Omalla +70-v äidillä tätä vasta tästä syksystä alkaen, diagnoosia ei siis ole. Isällä oli syntymäpäivä (ei täysiä kymmeniä), ja viikko ennen sitä äiti soitti vkl, että koska olette tulossa, hän on ostanut kakun. Emme siinä vaiheessa olleet edes sopineet, että tulisimme syntymäpäiväksi. Nyt sitten joulun alla soiteltiin, että koska kukin lapsi (4 lasta) on tulossa käymään joulun aikaan. Äiti oli ihan sekaisin, katsoi kalenterista joulukuun viimeistä viikonloppua eikä ollut ymmärtävinään, että jouluaatto ei ole 30.12. 

5 vuotta vanhempi isäni käyttelee sujuvasti tietokonetta, hoitaa laskut ja on facebookissa. Äiti ei ole missään vaiheessa halunnut opetella netin käyttöä. Kaksi äidin kuudesta sisaruksesta on dementoitunut. Äiti ei edes halua käyttää pankkikorttia, vaan nostaa automaatista rahaa ja maksaa kaiken käteisellä. 

Äiti on syntynyt 1946. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

-- Lääkitys aloitettiin hetikohta ja se on auttanut. 

Mikä lääkitys ja millä tavalla olet huomannut sen auttaneen? Minun äidilläni on lääkkeenä donepetsiili, mutta en ole huomannut sillä olevan mitään vaikutusta. Vai hidastaako se vain sairauden etenemistä?

Lääkkeet eivät paranna muistia. Ne hidastavat muistisairauden etenemistä jonkun verran, mutta lähinnä auttavat Alzheimerin tautiin liittyviin käytöshäiriöihin. 

Hajuaistin heikkeneminen oli myös mun äidillä ensimmäinen oire. Vasta myöhemmin alkoi samojen tarinoiden toistuminen ja muu.

Aiemmin hyvä kokki, ruuanlaitto kävi vaikeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Aiemmin hyvä kokki, ruuanlaitto kävi vaikeaksi.

Myös meillä tämä oli ensimmäinen kunnon oire. Hyvä ruuanlaittaja ei enää osannutkaan laittaa ruokaa.

Ei ollut oma vanhempi vaan anoppi, joka alkoi dementoitua siinä alta 70-v. Ei osannut enää keittää kahvia kahvinkeittimellä. Teki ruokaa sekoittaen makean ja suolaisen keskenään. Leipoi kääretortun niin, etää kääri sen leivinpaperin rullalle sinne kääretortun sisään. Sitten kun dementia oli jo diagnostisoitu myi polkupyöränsä dementiakerhon hoitajalle kymmenesosalla pyörän todellisesta hinnasta. Oli meillä viikonloppua viettämässä, poimittiin mm. puskista marjoja porukalla - ja kertoi tyttärelleen olleensa jonkun pariskunnan luona marjoja poimimassa.