Pelaaminen ruokapöydässä
Olen ihmetellyt sellaista, kun nykyään tuntuu olevan tavallista että lapset saa ruokapöydässäkin räplätä puhelinta/tablettia. Eilen ravintolassa useammassa pöydässä lapset pelasi. Sukulaislapsilla sama juttu. Olenko vanhanaikainen, kun omasta mielestä yhdessä syöminen on yhdessäoloa ja keskustelua, pienimmillä myös ruokailutapojen opettelua?
Kommentit (15)
Minä olen samaa mieltä, että yhteisessä ruokahetkessä puhelimet pois. Myös lehdet ja kirjat. Koska ruokailu on päivän ainoita hetkiä, kun kokoonnutaan koko perhe yhteen, niin silloin jutellaan. En myöskään tajua lapaen hiljentämistä ravintolassa tabletilla.
Vierailija kirjoitti:
Meidän perheessä kännyä räplää ruokapöydässä ihan jokainen. Mitä vikaa siinä on?
Sitä, että yhdessä syöminen on yhdessäoloa ja keskustelua, niin kuin sanottiin. Semmoinen on tärkeää ihmisten kesken. Sulla on vielä pari seikkaa opittavana.
Yhdessä syöminen ei monessakaan perheessä / muussa yhteisössä ole leppoisaa keskustelua ja mukavaa yhdessäoloa. Mieluummin pakenee lehtien/kirjojen/elokuvien/pelien/somen pariin tai kärsii vielä aikuisenakin ahdistavista muistoista niistä yhteisistä hetkistä ruokapöydässä.
Meillä keskustellaan kun ei ole ruokaa suussa eli muulloin kuin ruokaillessa. Olen aina pitänyt lämpimän ruoan parissa sosialisointia turhana, kun ruoka suussa ei saa puhua ja ruoka jäähtyy keskustellessa. Aina puoliksi keskittyy siihen ruoan lappaamiseen lautaselle tai suuhun, kulhojen siirtelyyn, lasien täyttelyyn yms. Meillä syödään ihan reilusti puhelinta näpräten, lehteä lukien tai telkkaria katsoen tai ihan vaan hiljaa. Kaikki syödään muutenkin vähän sillon kuin itselle sopii.
Olkoon miten wt tahansa palstaraadin mielestä, ei kiinnosta.
Meillä saa pelata ja vaikka syödä sohvalla telkkaria katsellessa.
Keskustellaan kyllä muutenkin kuin ruoan äärellä.
Mä en halua tehdä numeroa mistään ruokailuun liittyvästä.
Ex - syömishäiriöinen.
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa pelata ja vaikka syödä sohvalla telkkaria katsellessa.
Keskustellaan kyllä muutenkin kuin ruoan äärellä.
Mä en halua tehdä numeroa mistään ruokailuun liittyvästä.
Ex - syömishäiriöinen.
Sinä olet syömishäiriöisenä vetänyt koko touhun siihen toiseen ääripäähän ja samalla saatat ruokkia toisenlaista syömishäiriötä. Esim. tv:n katselu syödessä edesauttaa ylensyöntiä.
Se on paljon mukavampaa syödä, kun lapset on hiljaa. Rasittavaa olisi kuunnella heidän vähäpätöisiä juttujaan saati vaatia lapsilta muiden kuuntelemista. Helpompaa lyödä tabletti käteen ja näin lapsi istuu pöydän ääressä nätisti ruokailun loppuun asti, kuin transsissa.
Ravintolassa puhelimet ehdottomasti pois. Jos ei perhe siedä toisiaan sen vertaa että pitää joku oheistoiminto olla koko ajan käynnissä, niin siinä ainakin on pitkäksi ajaksi puheenaihe että mikä on perheessä mennyt niin pahasti pieleen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä saa pelata ja vaikka syödä sohvalla telkkaria katsellessa.
Keskustellaan kyllä muutenkin kuin ruoan äärellä.
Mä en halua tehdä numeroa mistään ruokailuun liittyvästä.
Ex - syömishäiriöinen.
Sinä olet syömishäiriöisenä vetänyt koko touhun siihen toiseen ääripäähän ja samalla saatat ruokkia toisenlaista syömishäiriötä. Esim. tv:n katselu syödessä edesauttaa ylensyöntiä.
Yhdessä tv:n äärellä syöminen on myös rentoa yhdessäoloaikaa eikä poissulje keskusteluja mitä sinun mielestäsi ilmeisesti tapahtuu ainoastaan ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskustellaan kun ei ole ruokaa suussa eli muulloin kuin ruokaillessa. Olen aina pitänyt lämpimän ruoan parissa sosialisointia turhana, kun ruoka suussa ei saa puhua ja ruoka jäähtyy keskustellessa. Aina puoliksi keskittyy siihen ruoan lappaamiseen lautaselle tai suuhun, kulhojen siirtelyyn, lasien täyttelyyn yms. Meillä syödään ihan reilusti puhelinta näpräten, lehteä lukien tai telkkaria katsoen tai ihan vaan hiljaa. Kaikki syödään muutenkin vähän sillon kuin itselle sopii.
Olkoon miten wt tahansa palstaraadin mielestä, ei kiinnosta.
Jätin puolisoni, koska se oli tuollainen tuppisuu. Ja ette te keskustele paljon muuallakaan, se perheen sisäinen kommunikointi on asia jota ei noin vain kytkimestä laiteta pois ja takaisin päälle. Se on tai sitä ei ole.
Itse olen törmännyt ulkomailla niinkin pitkälle vietyyn ilmiöön, että vanhempi syöttää lasta ja lapsi räplää tablettiaan. Näitä on ainakin amerikkalaisissa pöytäseurueissa. Ja se lapsi on siis sen ikäinen, että osaa aivan varmasti syödä itsekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä keskustellaan kun ei ole ruokaa suussa eli muulloin kuin ruokaillessa. Olen aina pitänyt lämpimän ruoan parissa sosialisointia turhana, kun ruoka suussa ei saa puhua ja ruoka jäähtyy keskustellessa. Aina puoliksi keskittyy siihen ruoan lappaamiseen lautaselle tai suuhun, kulhojen siirtelyyn, lasien täyttelyyn yms. Meillä syödään ihan reilusti puhelinta näpräten, lehteä lukien tai telkkaria katsoen tai ihan vaan hiljaa. Kaikki syödään muutenkin vähän sillon kuin itselle sopii.
Olkoon miten wt tahansa palstaraadin mielestä, ei kiinnosta.
Jätin puolisoni, koska se oli tuollainen tuppisuu. Ja ette te keskustele paljon muuallakaan, se perheen sisäinen kommunikointi on asia jota ei noin vain kytkimestä laiteta pois ja takaisin päälle. Se on tai sitä ei ole.[/quote
Meillä nimenomaan puhutaan niin paljon, ettei siihen mahdu ruokailu samaan, vaikka ei syödessä puhuminen mitenkään kiellettyä ole. Sillon nyt vaan mielummin keskittyy omiin asioihinsa. Mutta kiitos pieleen menneestä arvauksestasi.
En ota kantaa siihen, että onko ok pelata kotona ruokapöydässä.
Mutta miksi ei olisi fine selata puhelinta kun odottaa ruokaa ravintolassa.
Meillä kyllä pelataan lauta- ja roolipelit keittiön pöydällä, mutta ei tietenkään ruoka-aikaan.
Meidän perheessä kännyä räplää ruokapöydässä ihan jokainen. Mitä vikaa siinä on?