En käy anoppilassa, miten muut?
Nyt en ole käynyt anopin luona 1,5 vuoteen. Suurin syy on parisuhde jossa olemme etääntyneet toisistamme viime vuosina paljon. Koen joustaneeni suhteessa tod. paljon. Olen mm. sietänyt seksittömyyttä jo ainakin 4v ajan. Miestä ei kiinnosta. Olen luopunut paljosta että olen itsekkäästi ajatellut että minuakasn ei vierailut kiinnosta kun ei miestäkään meidän suhteen korjaaminen. Muutenkin mies tuntuu elävän omilla säännöillään. Jotenkin tuntuu että ei jaksa enää lähteä kyläilemään miehen mieliksi. Tiedän että miehen suku ei varmasti ajattele minusta lämpimästi. Mies käy äidillään yleensä yksin eikä edes pyydä minua mukaan. Joulu tulee enkä tosiaan aio mennä anopin luo ellei mies itse kysy mukaan tms. Meillä ei ole yhteisiä lapsia. Onko muita saman tyyppisessä tilanteessa olevia? Kysyn, koska tämä jollain tasolla kuitenkin minua häiritsee.. ehkä eniten se että tämä suhde taitaa olla lopuillaan..
Kommentit (6)
Itse en käy enää. Alussa yritin olla ystävällinen mutta huoritteli ja ihmetteli myöhemmin miksen käy kylässä?? sairastaa jotain mielisairautta ja haukkuu minua kylmäksi kun en tunne empatiaa.
En käy, mutta ihan eri syistä. Asun miehen kanssa ei-kummankaan kotimaassa. Menisi kaikki lomat sukulointiin, jos kävisimme yhdessä molempien synnyinmaissa.
En käy.
En koskaan kelvannut anopille eikä hänkään nykyään enää minulle!
Sama juttu. Suhteen alussa menin aina mukaan anoppilaan, mutta nopeasti aloin aistimaan että anoppi ei pidä minusta. Katsoi nenänvarttaan pitkin, puhui minusta kuin en olisi samassa huoneessa, kommentoi vaatteitani yms. Nyt en ole mennyt mukaan sinne noin vuoteen ja paljon parempi fiilis, ennen stressasin kyläilyä aina kun tiesin että ollaan menossa.
Käyn jouluna, jos mies niin haluaa. Sellaisen max. puolen tunnin reissun. Muuten kieltäydyn kunniasta. En näe mitään syytä mennä anoppilaan haukuttavaksi.
Toisaalta tyttöystävät/poikaystävät eivät ole samaa sukukulttuuria.