Ovatko vanhempanne kuunnelleet tai auttaneet, kun olette kääntyneet heidän puoleensa?

Kyllä. Samoin itse haluan sitten auttaa heitä, silloin, kun ovat avun tarpeessa.

Aina ja samaa esimerkkiä aion noudattaa myös omiin lapsiini. Tietysti perheenjäseniä autetaan tuli mitä tahansa.

Isä on aina auttanut, äitiä ei kiinnosta ollenkaan

Aika harvoin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Usein on tullut pilkallista suhtautumista, vähättelyä ja jopa vahingoniloa. Jo kauan sitten päätin pärjätä omillani. Äidiltä taas jos kysytään, auttavaisempaa ihmistä saa hakea.

Kyllä. Isä paikkaa pyöränkumin ja äiti laittaa nutturakampauksen.

Äiti kyllä auttoi, ei hänkään paljoa voinut antaa. Tai kai sen yleensä lainaksi sain, jos rahasta oli kyse. Kamalan syylistämispuheen kera kylläkin. Isä ei äidin kuoltua enää auttanut, tosin en häneltä olisi pyytänytkään. Sisareni kerrottua hänelle, että olin sairastunut syöpään, hän vain totesi, että syöpähoidot on ilmaisia. Lopetti sentään ainaisen kiroilun ja haukkumisen - hetkeksi. En usko, että hän olisi edes surrut, jos en olisi selvitytynyt.  Nyt kun ajattelen omaa(aikuista) lastani, olen valmis antamaan kaiken ja myymään vähäisen omaisuutenikin, jos hän sairastuisi ja rahaa tarvittaisiin.

Ei kaikki vanhemmat osaa edes lapsiaan rakastaa,

Eivät ole auttaneet. Minullakaan ei ole halua auttaa heitä. Omia lapsiani olen aina auttanut ja puolustanut, samoin lapseni auttavat toisiaan. Meidän mottomme onkin muskettisoturien tapaan "Yksi kaikkien, kaikki yhden puolesta".

Taloudellisesti kyllä. Henkisesti heillä ei ole resursseja auttaa,vaan liinat menevät kiinni välittömästi jos kertoo jotain negatiivista. Sanovat että hoida itse ongelmasi,ei kiinnosta. Kai oma jaksaminen niin tiukoilla,etteivät jaksa kannustaa,lohduttaa tai tukea. Näin ollut aina.

Aina. Ihan aina, oli avun tarve iso tai pieni. Myös kaikki kolme sisarusta autetaan toisiamme aina, autetaan tietysti myös vanhempia. On aivan käsittämättömän henkinen voimavara kun tietää että on aina asiassa kuin asiassa omat taustajoukot apuna.

Aina. Ei ole niin pientä tai isoa asiaa, jossa heiltä ei saisi apua.

Autan myös vastavuoroisesti tottakai.

Vanhempani ovat auttaneet niin minua kuin sisaruksia aina tarvittaessa, samoin kuunnelleet niin murheet kuin ilot. Ihanat vanhemmat ❤️.

Ei.

Tai no, sain minä 200mk lainaksi opiskellessani mutta tokihan siitäkin piti velkakirja tehdä.

Kukaan ei ymmärrä kuinka pohjattoman nöyryyttävää se oli, summa kuitenkin varsin pieni, oma lapsi kyseessä ja ikinä en ollut sössinyt raha-asioitani, olin vain tod tiukassa paikassa elelevä opiskelija. En edes polttanut/juonut.