Miksi mies ei halua lapsia?

Oliko 25–35-vuotias? Tuon ikäiset elävät nykyisin pitkitettyä nuoruutta, johon eivät vastuut ja velvollisuudet kuulu. Tuskin tällainen tapaus kykenee edes parisuhteeseen. Katsele vähän vanhempia miehiä, joilla on malttia ja halua asettua aloilleen.

Tuon tyyppiset miehet haluavat yleensä absoluuttista järjestystä ja harmoniaa elämäänsä eivätkä siksi halua lapsia. Saattavat tietysti muuttaa mielensä jos löytävät samantahtisen naisen mutta tuskin tekevät enempää kuin yhden lapsen. Mahdollisesti ovat itse suurperheestä tai sellaisesta suvusta, joka menee lapset edellä ja ovat korviaan myöten täynnä lapsiperhe-elämää.

Vierailija kirjoitti:

Tuon tyyppiset miehet haluavat yleensä absoluuttista järjestystä ja harmoniaa elämäänsä eivätkä siksi halua lapsia. Saattavat tietysti muuttaa mielensä jos löytävät samantahtisen naisen mutta tuskin tekevät enempää kuin yhden lapsen. Mahdollisesti ovat itse suurperheestä tai sellaisesta suvusta, joka menee lapset edellä ja ovat korviaan myöten täynnä lapsiperhe-elämää.

Tämä osui siinä mielessä, että olen melkolailla aloitusta vastaava mies ja mielenrauha on minulle melkeinpä keskeisin arvo. En halua elämääni yhtään enempää stressiä ja häslinkiä kuin on pakko. Olen ihan kahden lapsen perheestä, mutta sain lapsiperhe-elämästä tarpeekseni jo lapsena.

Mies on homo, jos pitää kulttuurista ja viineistä?

Jaiks.

Ei monet miehet halua lapsia, mukaanlukien oma mieheni. Heti suhteen alussa päätettiin, että mennään sillä periaatteella että ei tehdä lasta. Elämä on mukavaa kun saadaan käydä töissä ja lomilla rauhassa ja tienata kivasti tulevaisuutta varten.

Ei olla tietenkään poissuljettu lapsen saamista joskus tulevaisuudessa (ollaan vielä aika nuoria )

Ajatellaan, että tosi epätodennäköistä, mutta voihan sitä mieli muuttua joskus sitten. Aika näyttää.

No miksi nyt kukaan haluaa tai ei halua ylipäänsä yhtään mitään? Nää on niin väsyneitä trolleja.

Ehkä se ei vaan halua niitä just sun kanssa. He is just not into you.

Ei kaikilla ole halua lisääntyä. Nykyään se ei ole edes elämä elinehto tehdä jälkeläisiä.

Joidenkin pitää valita haluaako olla ihmisen kanssa joka ei halua lapsia ja hyväksyä ettei niitä tule tai sitten etsiä ihminen joka haluaa lapsia. Ahdistamalla, kyselemällä ja pakottamalla ihmisen vanhemmaksi joka ei oikeasti halua. Päädyt vain yh vanhemmaksi ja lapsen kannalta ikävä tilanne jos toinen ei edes välitä hänen olemassa olostaan.

Oma mieheni paljastui samantyyppiseksi. On ainoa lapsi ja eli pidennettyä lapsuutta.. Vanhemmat olivat keskittyneet omiin harrastuksiinsa ja jättäneet kasvatusvastuun dementoituneelle mummolle. Tavaraa ja rahaa ei pojalta ollut puuttunut, vanhemmat kylläkin.

Näyttää myös siltä että ainoana lapsena kasvaminen ei välttämättä anna edellytyksiä aviopuolisoksi tai vanhemmaksi sitten aikuisena. Kokemus omasta itsestä suhteessa muihin vääristyy.

Vierailija kirjoitti:

Oliko 25–35-vuotias? Tuon ikäiset elävät nykyisin pitkitettyä nuoruutta, johon eivät vastuut ja velvollisuudet kuulu. Tuskin tällainen tapaus kykenee edes parisuhteeseen. Katsele vähän vanhempia miehiä, joilla on malttia ja halua asettua aloilleen.

asiantuntijatyössähän ei ole mitään vastuita. Verrattavissa pleikan pelaamiseen. Vai tarkoitatko, että miehet eivät enää urhaa elämäänsä naisten haaveiden toteuttamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oliko 25–35-vuotias? Tuon ikäiset elävät nykyisin pitkitettyä nuoruutta, johon eivät vastuut ja velvollisuudet kuulu. Tuskin tällainen tapaus kykenee edes parisuhteeseen. Katsele vähän vanhempia miehiä, joilla on malttia ja halua asettua aloilleen.

asiantuntijatyössähän ei ole mitään vastuita. Verrattavissa pleikan pelaamiseen. Vai tarkoitatko, että miehet eivät enää urhaa elämäänsä naisten haaveiden toteuttamiseen?

Olen nainen, asiantuntijatyössä ja hoidan sairaita vanhempiani. Silti ihmiset pitävät minunkin lapsettomuutta jonain vastuuttomuutena. Luulen, että näillä ihmisillä itsellään ei ole koskaan ollut oikein muuta vastuuta, kuin ne lapset ja niillä sitten tärkeillään.

Aikuiset ihmiset kyllä kypsyy, kasvaa ja kehittyy ihan ilman niitä lapsiakin. Mutta "lapsellisten" mielestä lapsettomien elämä on aina ja ikuisesti sitä, mitä heidän oma elämänsä oli ennen lapsia. Kulutusluottoja, ryyppäämistä ja likaisia lattioita.

Semmoista.

Miksi niiden syiden pitäisi sen erikoisempia olla kuin naisella joka ei halua lapsia?

Monet miehet joiden kanssa olen asiasta puhunut ovat ajautuneet lapsiperheeseen vähän vahingossa. Nainen haluaa lapsia ja niitä sitten hankitaan kaksi nopealla aikataululla koska "niin kuuluu tehdä". Sitten ollaan 35vuotiaita ja halutaan karkuun. Juuri yksi tällainen erosi avioliitosta, jätti lapset äidille ja on silminnähden onnellisempi ja tasapainoisempi kun saa vihdoin elää sitä elämää mitä on aina halunnutkin. On yrittäjä (työllistää monta) ja tekee vapaa-ajalla vapaaehtoisduunia eli ei mikään vastuuton vässykkä.

Oma mies ei halua lapsia. En halua minäkään. Moni mies on meidän suhteesta kateellinen kun ei tarvitse kestää sitä painostusta lapsiin, naimisiin, ok-taloon, lainoihin... 

Mies haluaa kyllä lapsia, mutta ei olla niiden hoitaja. Kasvattaminenkin sopii silloin kun on paikalla ja itsellä ns. jaksava fiilis.

Muijan homma on säheltää niiden kanssa ja antaa läheisyyttä.

Isi kertoo sitten miten eletään ja puuttuu jos (ja kun) äidin sana ei meinaa riittää.

Äidin homma on pitää kroppa kuosissa ja antaa pileä, jotta isi on motivoitunut ja jaksaa työn ja muut omat velvoitteet.

Vaimon ja lasten ei tule Miehen tiellä oleman.