Onko teillä mies joka ei puhu? Ja kuinka sellaista miestä käsitellään?

eli jutut pitää olla vaimon mieleisiä, muita ei saa kertoa??? mites toimitte itse, kerrotteko vain ne asiat mitkä miestä kiinnostaa? epäilen. ..

T. KOHTALOTOVERISI

mies voi avautua G-voimista, jotka Räikköstä täristää. Tähän kohtaan itkun sekaista naurua tai hymyä kyynelten läpi. Toisinaan on ihan kiva, että pitää päänsä kiinni, eikö vain.



Aito kiinnostus toisen elämästä, tekemisestä, toiveiden ja unelmien kohteestakaan ei aina riitä (olenkohan ollut kiinnostunut) vaan vuosien jälkeen selviää, että toinen on sairas.



Tosin välillä olen joutunut itse yllätyshyökkäyksen kohteeksi. Ihan rauhassa mietin syntyjä syviä, niin mies kysymään miltä nyt tuntuu ja löpisee jotain, mikä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Semmosta on. Yritetään yhdessä.

minä aina kyselen mieheltä :)



Mitn meni töissä, mitä työkaverit, onko sattunut jotain uutta, yms... Mutta minä oon itse hirveän puhelias ja kerron kaiken ja kyselen kaiken.

Siitä on puhuttu miljoona kertaa, mutta enpä tiedä onko tuo tilanne mihinkään muuttunut. Kyllä hän välillä yrittää, mut yleensä saan itse aina olla kyselemässä.

Vierailija:

Rakkauden alkuhuuma laantui ja arki on astunut kuvioihin. Yhä enemmän kiinnitän huomiota siihen, että mies ei kerro omista asioistaan ei edes yhteisistä asioista tai yleensä mistään. Tässä vaiheessa ei ole kiva huomata istuksivansa illat tuppisuun kanssa ja havaita että kaikki keskustelut tyssää " niin " joo" kommentteihin.

Ai miten käsitellään;)?

Raahataan pariterapiaan. Käytetään keppiä ja porkkanaa: meillä mies on huomannut nyt itsekin, että seksielämä on paljon vilkkaampaa silloin, kun jutustelua on enemmän.

Jotta eiköhän tämä tästä:)

Ja tällä tarkoitan tosiaan sitä, ettei puhu omista asioistaan/kuulumisistaan/tekemisistään kotona oikeastaan mitään. Mitään syvällisiä keskusteluja en edes kaipaa. Tuntuu kuin vieraan ihmisen kanssa elisi. Naapurilta saatan joskus kuulla jotain miehen asioista... Ja työasioista saattaa puhua puhelimessa kerralla pidempään kuin kotona mistään koko viikkona yhteensä. Ärsyttävää!!!



Monta kertaa asiasta on tapeltu. Olen myös antanut samalla mitalla takaisin sillä seurauksella, että meillä on tosi hiljaista. Enkä tiedä, huomaako mies edes, etten puhu mitään.



Hommasin muutama vuosi sitten seinäkalenterin ja siihen mies on oppinut sentään merkitsemään menonsa. Tuo kun ei saa niitäkään (esim. työreissuja) sanottua ääneen.



Lohdullista lukea, että jollain muullakin on samanlainen ongelmamies.

Voisin tästä aiheesta kirjoittaa vaikka kirjan, mutta valitettavasti joudun lähtemään koneelta juuri. Jatketaan aiheesta myöhemmin!

Vierailija:

Hommasin muutama vuosi sitten seinäkalenterin ja siihen mies on oppinut sentään merkitsemään menonsa. Tuo kun ei saa niitäkään (esim. työreissuja) sanottua ääneen.

Lohdullista lukea, että jollain muullakin on samanlainen ongelmamies.

Oma mieheni juttelee, mutta isäni ei yhtään. Hänen menojaan ja tekemisiään sai tulkita ja arvailla just kalentereista tai epämääräisistä lapuista (" k" jääkaapin ovessa merkitsee, että " Kaisa soitti." ). Äiti kehittyi mestarisalapoliisiksi: päätteli kotoa puuttuvista tavaroista missä isä milloinkin oli. Vikat kymmenen vuotta avioliitossa olivat tosi hiljaisia, kun lapsetkin olivat lähteneet kotoa: ensin isä vaikeni täysin ja äiti puhui seinille viisi vuotta, vikat viisi vuotta äitikin oli hiljaa.

Aivan kamalaa. Mutta loppui sekin joskus, ja äidistä tuli onnellinen. Isästä ei.

Nyt alkanut pelottamaan, mitäköhän mies oikeasti ajattelee, kun ei sano mihinkään mitään. Ei ole kivaa! Yhdessä ollaan oltu 14 vuotta. HUH!

kyllä on hyvin tuttua suomalaisille miehille tyypillistä... myös meillä ja välillä se raastaa mua ja sit raastan takasin ;D

äitinsä KYSELEE kaikki asiat. Mä olen luullut, että hän ei siksi kerro mitään oma-alotteisesti.



Siispä yritän välillä kysellä minäkin, ja yleensä saan jonkinlaisia vastauksiakin. Mutta minulta ei kyllä kysytä mitään :(



Olenkin ajatellut, että alan pitää kaikki asiat omana tietonani.



Yksi tuttuni tekee niin, että tsekkaa miehen puhelimen aika-ajoin (kai heillä on sopimus siitä, että niin voi tehdä) pysyäkseen asioista kärryillä, ja kyselee sitten että mitä asiaa tällä ja tällä soittajalla oli ja näkee viestit että miehen serkulle on vauva syntynyt ja kyläilystä on sovittu tms.

Sama homma on täällä!... siis ei voi puhua mistään vaikka yritän kysellä, ollaan suhteessa oltu jo 3 vuotta niin kyllä pitäisi pystyä puhumaan toiselle avoimesti mistä vaan

Hä? Miten olet voinut rakastua ihmiseen, joka ei ole sielunkumppanisi? Yhteys muodostuu yleensä puhumalla, ja mitä yhteistä voi olla ihmisen kanssa, joka ei jaa ajatuksiaan ja tuntojaan. Olen aina ajatellut, että sanonta "suomalainen mies ei puhu eikä pussaa" on myytti, mutta ilmeisesti ei. Minulle ja miehelleni kumppanuus tarkoittaa erityisesti syvällisiä keskusteluja, väittelyjä sekä jaettuja mielipiteitä.

[quote author="Vierailija" time="04.10.2007 klo 22:56"]

ei taida olla montaa hiljaista miestä?

[/quote]

On täällä, tosin tämä hiljainen mies ei pääse edes parisuhteeseen.

[quote author="Vierailija" time="26.01.2015 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="04.10.2007 klo 22:56"]

ei taida olla montaa hiljaista miestä?

[/quote]

Kyllä niitä monta on. Mutta ehkä parempi hiljainen kuin tiuskiva ja rähjäävä. Kysellä ei viitsi, kun senkin kokee jotenkin kiusalliseksi tai syyttämiseksi jostain. Esimerkiksi "joko autolle on varattu katsastusaika" hän ajattelee, että syytä hän tekemättömästä asiasta tai "milloin roska-astia tyhjennetään" = muistutan häntä siitä, että siitä pitää huolehtia. Henkilökohtaisempi kysymys kuten " millaista töissä oli tänään" voi olla antoisampi, mutta sitäkään ei voi varsinaisesti yhteiseksi keskustelunaiheeksi sanoa.

On täällä, tosin tämä hiljainen mies ei pääse edes parisuhteeseen.

[/quote]

Tuppisuu miehillä ei liene lääkitys kohdillaan(?)

Niin tuttua. Mies saattaa istua hiljaa koko illan töiden jälkeen jos minä en aloita keskustelua. Katselee telkkaria tai on tietokoneella...Arvatkaa monestikko tästäkin on tullut riitaa :(

En tajua millaiset ihmiset kasvattaa noita puhumattomia miehiä, kuka sellaista jaksaa riippanaan? Meillä puhutaan ihan kaikista asioista, molemmat. Eipä ole tullut vastaan sellaista mistä ei voitaisi puhua. Se olisi ihan kamalaa katsella jotain puhumatonta nyhjää illat. Luulen että puhuminen on yksi onnellisen avioliiton salaisuuksia, hyvän seksin ohella, näin ainakin meillä. Molempia menestyksekkäästi harrastettu lähes 30 vuotta. Meillä myös lapset jo aikuiset ovat puhuvia!

yrittävänsä. Yhtenä päivänä sitten tuli innoissaan kertomaan jostain uudesta autojutusta, ikään kuin se minua kiinnostaisi :-/ Yritin tietysti olla kiinnostunut, kun jotain yleensä tuli kertomaan. Ihan tavalliset päivän kuulumiset jäävät kertomatta... Sitten kun kuulen esim kuukausi myöhemmin että tuttava sai vauvan niin mies sanoo, että " joo, ilmoittii se sillon" ja kun ihmettelen, että miksi mulle ei ole kerrottu, että olisin voinu onnitella niin mies vastaa jotain tyyliin " etpä oo kysyny?"



ap