Pitääkö molempia auttaa tasapuolisesti, yhtä paljon?

Pitää kohdella tasapuolisesti.

Riippuu miten on lapsensa kasvattanut. Siis vaatiiko hyväpalkkaisessa työssä oleva lapsi itselleen saman mitä köyhyysloukussa oleva sisarensa/veljensäkin saa. Vai tunteeko hyväpalkkaisessa työssä oleva sisarus myötätuntoa köyhempää sisarustaan kohtaan eikä edellytä, että hänellekin annetaan jotain, mitä hän ei edes tarvitse. Omat lapseni eivät ole kateellisia toisilleen, mutta kumpikin tietää, että jos he itse jonain päivänä tarvitsevat apuani, he myös saavat sitä. Sen vuoksi heille on ihan ok, että se kumpi tarvitsee myös saa. 

Kuuluu olla tasapuolinen. 

Apua annetaan sille, joka tarvitsee apua. Jos toisella on varaa ostaa uudet renkaat autoon, mutta toisella ei, niin autetaan sitä, jolla ei ole rahaa omasta takaa riittävästi. 

Ehdottomasti apua vain sitä tarvitsevalle. T. Se hyväpalkkainen sisarus

Autetaan sitä, joka aikanaan kuunteli vanhempiaan. Jos teki oikein, mutta päätyi köyhyysloukkuun, niin on apunsa ansainnut. Jos ei kuunnellut ohjeita ja päätyi hyväpalkkaiseen työhön, niin oikeastiko tarvitsee apua?

En ymmärrä miksi hyvätuloista aikuistakin pitäisi vanhempien auttaa. Meillä oli pitkään se tilanne, että minä olin se hyvätuloinen ja sisko köyhyysloukussa. Sanoin itse isälle joulun alla, että mulle ei tarvi mitään joulurahaa antaa, mä pärjään kyllä. Ois ollut noloa ottaa vastaan rahaa, kun en oikeastaan tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Autetaan sitä, joka aikanaan kuunteli vanhempiaan. Jos teki oikein, mutta päätyi köyhyysloukkuun, niin on apunsa ansainnut. Jos ei kuunnellut ohjeita ja päätyi hyväpalkkaiseen työhön, niin oikeastiko tarvitsee apua?

Tämä oli kryptinen. Tärkeää on siis se, että teki kuten vanhemmat käskivät lopputuloksesta riippumatta? 

Jos toiselle annat markan, niin sitten toisellekin. Toinen lapsistasi on siis elänyt elämänsä säästeliäästi ja sinnitellyt koulunsa loppuun. Et voi tietää sitä työn määrää, jota hän on turvan saadakseen tehnyt. Siitä ei pidä hänta rankaiseman antamalla vähemmän. Muutoin lyöt kiilaa ja katkeruutta lastesi välille. Jos vähempiosainen on omalla toiminnallaan sössinyt elämänsä, mennyt aina siitä mistä aita on matalin, et voi siitä palkita. Vähempiosaiselle voit olla tukena enemmän, jos on esim. sairautta, mutta molempia lapsia pitää auttaa yhtä paljon (rahallisesti tai muuten).

Kuten muutama fiksu on jo todennut, hyväpalkkainen lapsi voi itsekin sanoa, ettei apua tarvitse, jolloin huonommassa asemassa saa kuitenkin tarvitsemansa ilman että antaja saa huonoa omaatuntoa.

Tietenkin pitää auttaa ensisijassa sitä hyväpalkkaista lasta. Ahdingossa oleva on kuitenkin jotenkin itse aiheuttanut omat ongelmansa, eikä koskaan opi kantamaan vastuuta jos aina autetaan. Hyväpalkkainen lapsi ansaitsee apua koska on oletettavissa että hän tuottaa jatkossakin iloa ja hyötyä, toisin kuin ahdingossa oleva lapsi. Jos mahdollista niin kannattaa jo laatia testamentti jossa annatte kaiken omaisuuden hyväpalkkaiselle lapselle, mielellään vielä kiellätte sen toisen lapsenne. Mokomakin hulttio.

Itse olen siis tuo ei-hyväpalkkainen lapsi.

Oikeudenmukaisesti. Se ei tarkoita eurolleen tasan, mutta ehkä oikeudenmukaista on tehdä hyvin toimeen tulevalle selväksi että häntäkin halutaan tarvittaessa auttaa.

Meillä minä taidan olla neljästä ainoa joka ei ole pyytänyt apua. Aina välillä äitini soittelee että hän nyt maksanut yhdelle talvirenkaat, toiselle valmennuskurssin ja kolmannelle takuuvuokran että siirtää vastaavan summan mun tilille. Pitkään sanoin että ei tarvitse, ihana tietää että autatte jos on tarve mutta nyt ei ole, mutta äiti tarjosi sitkeästi ja - to be honest - eihän se _haittaa_ että joustovaraa on enemmän.

Mutta joo, minusta aikuisena ei enää mitata jätskiä viivottimella. Perheessä autetaan sitä joka tarvitsee apua.

Ihan ok auttaa vain apua tarvitsevaa. Itse olen hyväpalkkainen ja lapseton, veljeni taas pienituloinen perheellinen. Tottakai vanhemmat auttaa tätä, en minä edes tarvitse apua. Veljeni taas ehtii autella vanhempia esim. lumitöissä ja talon ja mökin kunnossapidossa.

Ennakkoperintö on sitten asia erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Apua annetaan sille, joka tarvitsee apua. Jos toisella on varaa ostaa uudet renkaat autoon, mutta toisella ei, niin autetaan sitä, jolla ei ole rahaa omasta takaa riittävästi. 

Jos toinen hupuloi rahansa muuhun, kuin renkaisiin (kun nyt pitää edes jotain kivaa välillä saada, ja tupakkaa) siksi ei ole niihin varaa, pitää antaa vielä enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Autetaan sitä, joka aikanaan kuunteli vanhempiaan. Jos teki oikein, mutta päätyi köyhyysloukkuun, niin on apunsa ansainnut. Jos ei kuunnellut ohjeita ja päätyi hyväpalkkaiseen työhön, niin oikeastiko tarvitsee apua?

Neuvothan ovat olleet silloin päin persiettä, jos niitä noudattamalla päätyy köyhyysloukkuun. Kannattaa joko neuvoa paremmin, tai olla neuvomatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Apua annetaan sille, joka tarvitsee apua. Jos toisella on varaa ostaa uudet renkaat autoon, mutta toisella ei, niin autetaan sitä, jolla ei ole rahaa omasta takaa riittävästi. 

Jos toinen hupuloi rahansa muuhun, kuin renkaisiin (kun nyt pitää edes jotain kivaa välillä saada, ja tupakkaa) siksi ei ole niihin varaa, pitää antaa vielä enemmän?

No joo, riippuu se tietysti monesta asiasta, mutta kun omalla kohdalla on näitä järkeviä nuoria aikuisia, niin ei ole tuota tarvinut pohtia. 

Jos puhutaan satasista, tonneista ja maksimissaan parista kymppitonnista, voi auttaa vain sitä heikompaa, mutta kun mennään moniin kymppitonneihin, pitää tasata kyllä sille toisellekin jotenkin, vaikka viimeistään perinnön koittaessa eli kuitataan ennakkoperinnöksi toisen ennalta saamat erät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Autetaan sitä, joka aikanaan kuunteli vanhempiaan. Jos teki oikein, mutta päätyi köyhyysloukkuun, niin on apunsa ansainnut. Jos ei kuunnellut ohjeita ja päätyi hyväpalkkaiseen työhön, niin oikeastiko tarvitsee apua?

Tämä oli kryptinen. Tärkeää on siis se, että teki kuten vanhemmat käskivät lopputuloksesta riippumatta? 

Kuunnella vanhempia ei ole sama asia kuin tulla käsketyksi.

Jos lapsi kaikessa pyrkii tekemään järjettömiä valintoja vastoin vanhempien ohjeita ja sitten ruikuttaa näiltä apua, niin onko sen avun ansainnut? Sitähän yritettiin antaa jo valintatilanteessa, lapsi vain ei suostunut kuuntelemaan.

Jokainen lapsi saa saman osuuden perinnöstä, mutta muuten autetaan sitä, joka apua tarvitsee.

Minusta pitää auttaa enemmän sitä, joka apua tarvitsee (ja olen itse se hyvätuloinen isosisko). MUTTA jos "köyhempi" sisarus jatkuvasti omalla toiminnallaan sotkee raha-asiansa, niin ei sekään ole reilua, että vanhemmat pelastavat toistuvasti pulasta, johon toinen on omien valintojensa takia joutunut.