En tiedä mitä tekisin elämälläni
Olen "liian vanha" olemaan sinkku ja täysin hukassa elämäni kanssa. En vaan jaksa enää tavata miehiäkään kun en kuitenkaan pysty kiinnostumaan kenestäkään. Jos asettuisin yhteen jonkun kanssa joka ei kiinnosta oikeasti (ja joka ei ole minusta oikeasti kiinnostunut ihmisenä), olisin vain onneton ja ahdistunut. Okei, tiedän että vastaus tähän ongelmaan on se että tyydyn osaani vanhanapiikana. Välillä se onnistuukin ihan hyvin, ehkä tää joulunaika taas aiheuttaa stressiä tästä asiasta.
Ylipäätään elämäni on sitä että olen töissä ja kotona. Aina. Käyn lenkillä, joogailen (sitäkin kotona), luen. Kohokohtina kauppa- ja kirjastokäynnit ja kahvilassa käyminen. Elämä tuntuu pysähtyneeltä.
En minäkään. En ole koskaan tiennyt ja mitä vanhemmaksi tulen sitä vähemmän tiedän. Ikää 29 vuotta. Mä vaan olen ja möllötän. Käyn töissä, matkustan aina kun saan lomaa töistä. Elämä vaan menee vuodesta toiseen ja mikään elämässäni ei muutu. Samaa paskaa päivästä toiseen. Miestä ei ole koskaan ollut eikä sen puoleen kavereitakaan kohta 10 vuoteen.