Lue keskustelun säännöt.
Kuinka pääsette ohi "kun mikään ei huvita" -vaiheesta?
14.12.2017 |
Tätä on jatkunut nyt 1-2 kk. Ei huvittaisi muuta kuin makoilla sohvalla ja katsoa aivottomana leffoja sekä juoda viiniä ja nukkua. Ei huvita käydä lenkillä tai harrastaa muutakaan urheilua, ei huvita laittaa ruokaa, nähdä ihmisiä. Valitettavasti olen myös alkanut elää mielitekojeni mukaan, paino on noussut, syön lähinnä jotain pastaa tai muuta nopeaa, viikossa menee parikin viinipulloa, en enää käy salilla, ainoa urheilu on hyötyliikunta.
Masentunut en koe olevani, minkäänlaista surumielisyyttä tai alakuloa ei ole, ei vaan huvita. Töissä käyn, nukun yöt hyvin. Pimeys ei ahdistaa, se on suorastaan suloinen tekosyy tähän kaikkeen. Olen aika "armollinen" itselleni, teen asioita joista minulle tulee hyvä mieli ja olo, en takerru tunnetiloihin joten en ole jäänyt tässäkään huvituksen puutteessa jäänyt vellomaan. Tänään kuitenkin havahduin tämän vaan jatkuneen melko pitkään. Jonkunlainen ryhtiliike tässä nyt tarvittaisiin. Noin, ongelma on tunnustettu, mutta miten se tapahtuu?
Perhettä ei ole, siinä mielessä kukaan ei kärsi toimistani, muuta kuin itse. Haluaisin taas olla se energinen liikkujatyyppi, joka tykkää kokkailla uusia ruokia ja tavata ystäviä, harrastaa, tehdä ja kokea.
Kuinka olette tällaisesta päässeet taas aktiiviseen elämään kiinni?
Kommentit (18)
Kiitos kontribuutiostasi. Onneksi noin paha olo minulla ei sentään ole. =D
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän fiiliksesi ap. Itse samanlaisissa tunnelmissa, motivaatio kaikkeen puuttuu täysin. Mulla on kaikki ihan ok, työpaikka, kiva koti jne. Pari hyvää ystävää ja mainio työporukka. Ei-vaan-huvita. Ei huvita lukea, ei mennä ulos, ei leffaan, ei ajankohtaisia asioita, ei siivota, ei kokkaamista, ei musiikkia. Vain välttämätön, ettei ihan arki romahda. Olen tehnyt masennustestejä sun muuta, mutta en ole masentunut. Tällaista on toki ollut ennenkin elämässä, mutta se on mennyt nopeasti ohi, kun joku uusi asia on alkanut kiinnostaa. Talvet on pärjännyt sillä kevään ja valon odotuksella. Nyt mulle on ihan sama, mitä ensi vuonna olisi edessä. Olen ostanut jo lipun pariin tapahtumaan ja suunnittelen pikku matkaa. Ei mitään odotuksen iloa tai sellaista. Olen ameeba.
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
Vierailija kirjoitti:
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
JÄTÄ SE NARSISTI!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
AP:LLA EI OLE PERHETTÄ!
ohis
D-vitamiinilla, 50-100 mikroa vuorokaudessa, ympäri vuoden. Enää noita ei ole tullut muutamaan vuoteen, lyhyemmät väsymykset menevät ohi lepäämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama tilanne, liittyy mulla talveen, energiaa ei tunnu riittävän kuin välttämättömään. D-vitamiinia olen syönyt pitkään 50-100 mikrog. Minä hyväksyn tilanteeni ja lepäilen minkä töissäkäynniltä pystyn, kävelen ulkona ja odotan valoa.
Jos ei huvita niin ei huvita ja en ala väkisin mitään ylimääräistä vääntämään vaan odotan seuraavaa inspistä. Teen kuitenkin kaikki pakolliset hommat vaikka ei huvita.
Olen laiska ja nautinnonhaluinen ihminen ja olen hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen. Muiden mielipiteet taas ei kiinnosta. Omapa on elämäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni on varmaan ihan tyytyväinen "ei huvita mikään"-elämään.
Itse olen hyvin vähään tyytyväinen ja pienet kuviot riittää onnelliseen elämään.
Painetta tulee enemmäkin ulkopuolelta että pitäisi olla sosiaalisempi ja tehokkaampi. Ja pitäisi tehdä sitä ja tätä ja osallistua ties mihin ja vain tehosuorittamalla elämää voi olla onnellinen. Minua tosin ei hetkauta mitä muut minusta ajattelee vaan elelen onnellisena omassa kuplassani.
Olen samassa tilassa :-)
Mikään ei huvita, enkä koe sitä oikeastaan pahana tilanteena. En ole masentunut, sillä tiedän kyllä mitä masennus on, sillä sitä on tullut koettua elämän aikana.
Alussa tunsin toimivani väärin kun aloin vain olemaan, enkä tehnyt kaikkea sitä mitä elämässäni aiemmin olin tehnyt.
Pikkuhiljaa aloin hyväksymään itseni ja annoin itseni tehdä niitä asioita joista nautin.
Kirjoittelen netissä, katselen elokuvia, syön jäätelöä ja annan kaiken vajota tilaan jollaisesta John Steinbeckin kertoo kirjassaan Ystävyyden talo.
Nautinnollinen, mitään hyödyllistä tekemätön, suorastaan hedonistinen, pelkästään fiilikseen ja omaan napaan tuijottava joutilaan yläluokkainen elämäntapa :-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on kestänyt muutaman vuoden jo. Joskus kiinnostaa vähän, joskus vähemmän. Vihaan sitä, kun tunnen olevani robotti ja missään ei ole todellista merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Moni on varmaan ihan tyytyväinen "ei huvita mikään"-elämään.
Itse olen hyvin vähään tyytyväinen ja pienet kuviot riittää onnelliseen elämään.
Painetta tulee enemmäkin ulkopuolelta että pitäisi olla sosiaalisempi ja tehokkaampi. Ja pitäisi tehdä sitä ja tätä ja osallistua ties mihin ja vain tehosuorittamalla elämää voi olla onnellinen. Minua tosin ei hetkauta mitä muut minusta ajattelee vaan elelen onnellisena omassa kuplassani.
Ihanan piristävää vaihtelua lukea tälläistä tekstiä, jossa ihminen näkee oman elämänsä ja asenteensa realistisesti, ja hyväksyy sen. Kauhean moni vaan suorittaa elämää, itsekin välillä vaan nautin siitä kun mikään ei huvita ja kaikki illat möllöttää Netflixistä jotain surkeaa sarjaa. Kun ei ole pakko suorittaa. Kaikki me eletään omissa kuplissamme, mutta on hienoa kun pystyy sen itsekin näkemään ja tunnustamaan, ja elämään tyytyväisenä tiedon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kukaan vastaavassa tilanteessa kokeillut "aurinkovalolamppuja", vai miksi niitä nyt kutsutaan?
10 jatkaa.
Olen elämässäni aiemmin etsinyt kissojen ja koirien kanssa elämääni sisältöä esim. hyvänkeväisyydestä ja vapaaehtoistyöstä, turhaan, sillä ymmärsin aika nopeasti kuinka itsekkäästä asiasta noissakin tekemisissä oli lopulta kyse.
Mark Twain kirjoitti jo aikoinaan kuinka hyvän tekemisessäkään ei ole kyse hyvän tekemisestä muille, vaan oman hyvinvoinnin ja fiiliksen kasvattamisesta hyvien tekojen kautta.
Ehkä olen nyt tullut lopulliseen päämäärään ja suunnattoman itsekääksi.
Elämässä ei ole kuin yksi henkilö jonka hyvinvoinnista olen vastuussa. Vaimoni, jota rakastan syvästi ja antaisin mitä tahansa taatakseni hänen hyvinvointinsa jatkumisen.
Olemme molemmat samanlaisia, hyvin paljon elämässämme kokeneita ja kuten Saarnaajan kirjassa raamatussa mainitaan, olemme huomanneet kaiken elämässä turhaksi.
Paitsi oman hyvinvointimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- lopeta sanan mieliteko käyttö
- lopeta viinin juonti tai ainakin rajoita se 1 pulloon per viikko
Sitten:
- huolehdi verensokeristasi. Jos et jaksa kokata niin sitten syö voileipiä, fonduuta, jogurttia, salaatteja, tai mitä vaan helppoa. Märinä ja paha mieli johtuu usein alhaisesta verensokerista, ja aikuiset jotka känkäränkättävät kuin taaperot kun eivät VIITSI syödä säännöllisesti joutuvat helvettiin.
- muut rutiinit kuntoon myös. Päivään 15-30min pakollinen kotijumppa tai ulkojumppa, ja voit sitten kinata itsesi kanssa vaikka siitä kumman teet.
- siisteys ja omasta ulkoasusta huolehtiminen VAIKKA olisit koko päivän kotona. Pidä ryhtisi. Ei tarvitse aina olla menossa ja suuna päänä, mutta huolehdi siitä että se elämäsi on ainakin siellä missä sinä olet, ryhdikästä.
Aika varmasti näillä seteillä myös inspiroidut ja motivoidut jostakin, kun et vaan vänise ja homehdu. On paljon helpompi innostua tekemään jotain, kun on aamulla vatsa täynnä, peti pedattu, ja naama kammattu ihan muuten vaan, kuin että joutuisi näkemään hirveän vaivan "lähteäkseen johonkin". Nämä perusjutut tulee olla siis non-negotiable ihan siitä huolimatta, vaikka masentuisitkin sitten viinipullon kanssa sen jälkeen, kun olet syönyt aamiaisen ja kammannut naamasi. Mitä et varmasti tule tekemään, mutta kuitenkin.
No ei esim. huvita siivota kotia kun ei ole tulossa vieraita, herätä aikaisin jos ei tarvitse olla missään, asioille tarvitsee syyn, että ne kiinnostaa. Yksin minua ei kiinnosta jos on vähän sotkua, mutta miehelle jostain syystä tunnen tarvetta sanoa miten kahvi keitetään täydellisesti, miten astianpesukone täytetään optimaalisesti, tms. Ei sitä elämää varmaan oikeen voi pakottaa. Kannattaa sitten kokeilla uusia asioita jos on vähän jämähtänyt paikoilleen.
Vierailija kirjoitti:
Jaa varmaan tekemällä noita juttuja joita itse luettelit? Me ei täällä voida niitä tehdä sun puolesta.
Tarpeeksi saadaan jo kuunnella mammojen ulinaa miehistään kun rötköttävät Kontulassa kahdeksatta vuotta sohvalla kun lasu sataa postilaatikosta.
Sytytä vaikka joku v*tun hajukynttilä jos se tuo motivaatiota.
Taidat tarvita enemmän apua kuin ap.
Jaa varmaan tekemällä noita juttuja joita itse luettelit? Me ei täällä voida niitä tehdä sun puolesta.
Tarpeeksi saadaan jo kuunnella mammojen ulinaa miehistään kun rötköttävät Kontulassa kahdeksatta vuotta sohvalla kun lasu sataa postilaatikosta.
Sytytä vaikka joku v*tun hajukynttilä jos se tuo motivaatiota.