Olen luuseri

Jälleen kerran kun työpäivän jälkeen olen hoitanut tiskit ja keittiöhommat, on hetki aikaa istahtaa ennen loppujen kotitöiden tekoa. Naisystävälläni on ollut raskas päivä myös. Hän on joutunut nukkumaan kymmeneen saakka ja sen jälkeen etsinyt nettikaupoista joululahjoja lapsilleen monta tuntia. Nyt makaa sohvassa puhelimensa kanssa ihan väsyneenä ja pahantuulisena.

Olen 38v mies. Terve pää terveessä ruumissa. Tai ainakin melkein. Akateeminen koulutus ja hyvä työpaikka. Jonkinlainen pieni kiinteä omaisuus joista vuokratulojakin ja oma talo. Kaukana takana avioliitto ja sen jälkeiset poikamiesvuodet. Minulla ei ole lapsia. Asun nyt naisen kanssa jolla on 5 lasta kahden miehen kanssa. Kaksi nuorinta asuu meillä, ja loput isillään tai omillaan. Naiseni on työtön työnhakija. AMK-koulutus mutta ei työtä. Ei ole kyllä oikein töitä hakenutkaan, koska aamulla pitäisi nousta niin aikaisin ja pärjäämme kuulemma ihan ok vaikka hän ei paljoa rahaa saakaan. No niin pärjäämme. Minullehan tulee yhteensä nelisen tonnia tilille joka kuukausi. Lapsensakin ovat oppineet että minä olen se maksaja, ei heidän isänsä. Ei ne isät mitään hunsvotteja ole mutta näin tämä on ajautunut.

Alan olla aika masentunut. Masentaa lapsettomuus, vaikka sitä ei saisi sanoa ääneen. Se juna on kuitenkin jo mennyt ja perään ei tarrvitse huudella. Sietäisin nuo apinat jos ne olisi omia. Vaan kun ei ole, minulla ei juuri ole sananvaltaa kasvatukseen, komentamiseen tai ylipäätään oikeutta vaatia mitään. Masentaa myös nykyinen suhde jossa minä olen hotellinpitäjänä ja maksajana. Masentaa että vaikka minulla ei pitäisi olla mitään huolta maallisesta, olen todella onneton. Ihan omasta syystäni. Olen todella vässykkkä luuseri kun annan kaiken tämän tapahtua. Onneksi on tämä oma lukittava työhuone josta olen lapsille sanonut ettei tänne ole ilman lupaa tulemista.

Ja onneksi on myös oma asekaappi.