" Missa Marin isa on?" " Miksi se ei asu teidan kanssa?" " Miksi se ei hae koskaan Maria paivakodista?" Eli mita vastata uteliaille lapsille?

" Marin isä on asuu kaukana, eikä asu meidän kanssa" . Ei uteliaille lapsille tarvitse enempää vastata. Joskus itse kävin keskustelua samasta aiheesta päiväkodin pihalla ja sain jatkokysymyksen, miksi isä ei asu meidän kanssa. Vastasin, että joskus aikuiset päättävät niin. Enempää en alkanut selitellä.

että olemme eronneet lapsen isän kanssa ja isä asuu toisella paikkakunnalla.

olen sitä mieltä, että sinun ei tarvitse vastata heille mitään. Minultakin jotkut lapset joskus kyselee jotakin, sanon aina jotakin siihen suuntaan, että ei teidän tarvitse sitä tietää. omilleni olen sanonut, ettei toisten asioita udella lapsilta ja heidän vanhemmiltaan. Vieraiden lasten ei tarvitse udella kaikkea ja piste. ymmärrän toki, että tilanne voi olla hankala lapsesi kannalta, mutta mielestäni asia selvä sillä kun sanot näille pikku utelijoille, että lapsesi asuu vain sinun kanssasi. Ei sitä sen kummemmin tarvi selitellä. Lapsen uteluille voi aikuinen napakasti laittaa pisteen, usko pois.

kuten tähänkin asti olen tehnyt. Itse kyllä ymmärrän lasten utelut, enkä tosiaankaan aio sanoa että " ei kuulu sulle" tai muuta tylyä! Lapseni vain on pk-ryhmässä ainut, jonka isä ei koskaan hae, ja siksi kai niin paljon kummastusta herättää sitten.



ap

Voisit vaikka sanoa että nämä on sellaisia aikuisten asioita joita lasten ei tarvitsekaan vielä ymmärtää. Ja että perheitä on erilaisia. Joissain perheissä on kaksi vanhempaa ja joissain yksi. Meidän perheessä on vain äiti ja lapsi.

Pääasia, että joku hakee. Marin isä ei asu meillä, koska joskus äidit ja isät pââttävä niin ja ne ovat aikuisten juttuja, joista ei lasten tarvitse huolehtia. Marin isä kuitenkin rakastaa maria ja se on tärkeintä. Joskus vaan elämässä jutut menevät eri perheissä eri tavalla, mutta târkeintâ on, ettâ jokaista joku aikuinen rakastaa ja joku tulee hakemaan."



Lapset eivät muuten kysele ilkeyttään, vaan koska heitâ kiinnostaa KAIKKI. Eivätkä lapset tuomitse, toisin kuin aikuiset.

Teillä on varmaan hyvin kasvatetut lapset.

telen, että minkä vuoksi ne ovat sellaisia? Että jatkuvasti utelevat...

en mäkään juuri koskaan käy päiväkodissa, eikä siellä varmaan kukaan kysele mitään.

Minä kyllä vastaan näille ihan suoraan että: " Kuule, eipäs tämä asia sulle kuulu."

Eikä tuo minusta nyt edes kovin epäystävällistä ole, vaan asiallinen toteamus.

ne kerrat kun pihapiirin lapset tai muut tutut lapset kysyivät " Missä sun isä on?" tai " Miksei teidän isä asu teillä?" . Vanhempani olivat siihen aikaan (80-luvun alussa) ainoita tuntemiani eronneita ihmisiä.



Minusta sinun kannattaa ihan oikeasti vastata näille lapsille, jos asia kerran heitä kiinnostaa. Se on paljon parempi vaihtoehto kuin että he kysyisiävt sitä päivästä toiseen lapseltasi, joka ei oikein itsekään tiedä miksei perheenne ole samanlainen kuin toisten.

Miksi ei kuulu, miten niin ei kuulu, miksi ei saa kysyä, ja jos on sosiaalisesti fiksu lapsi, arvaakin jo, että asiaan liittyy jotain ikävää.

Omia lapsia voi ystävällisesti ohjailla ja selittää, että jos joku ihminen ei vastaa, niin ehkä ei halua vastata, ja ei saa kysyä monta kertaa samaa asiaa.

Mutta pitäisikö lapselle sanoa, että älä vaan puhu aikuisille (mutta hei - sitä taas joku toinen pitää huonona käytöjksenä)?

Käsitys siitä, mitkä asioita pidetään yleisesti sopivina kysymyksinä vaatii aika hyvää sosiaalista tajua, jota toki voi olla jo 4-5 vuotiaillakin jonkun verran. Sitä on vaan vaikea opettaa etukäteen, ja en keksi miten selittäisin lapselle, että toisen lapsen perheestä ei saa kysyä mitään.

Vierailija:

Minä kyllä vastaan näille ihan suoraan että: " Kuule, eipäs tämä asia sulle kuulu."

Eikä tuo minusta nyt edes kovin epäystävällistä ole, vaan asiallinen toteamus.

ei se kyllä mikään joka lapsen ikään kuuluvat ominaisuus ole, ei kaikki lapset ole niitä, jotka kyselevät näitä " mikäsunnimionmissäsäasutmontakolastasullaononkoteilläisäämiksisullaontollanentakkimistäsäoletsaanutnoikorvikset" -kysymyksiä ja kertovat samaan hengenvetoon kaikki omat ja suvun perheasiatkin.