"Aikuistumisen" paineet..

Kriisiä pukkaisi..

Olen 27v. nainen ja tuntuu että elämä on tyssähtäyt paikoilleen. Valmistuin juuri alalle, joka ei ole aikoihin tuntunut omalta, asun vuokralla pikkuyksiössä ja olen onneton rahan kanssa. Loppukuusta tekee aina tiukkaa vaikka palkka ihan ok onkin. Päivät vedän töissä ns. autopilotilla ja työpäivän jälkeen olen ihan poikki. Onneksi työkamut ovat kivoja ja ympärillä ystäviä tarvittaessa.

Mitään tulevaisuuden suunnitelmia en kummemmin osaa tehdä ja tuntuu että ympärilläni kaikki ovat jo löytäneet omat elämänpolkunsa ja ovat määrätietoisia. Tuntuu että tässä iässä pitäisi viimeistään osata tehdä tärkeät arvovalinnat esim lapsista, asunnosta yms yms ja itsellä takki aivan auki kaiken suhteen. Tuntuu että olen ihan hukassa.

Isona esteenä "elämässä etenemisessä" koen sen, että olen auttamattoman kiltti ja vältän viimeiseen asti ns. kyynärpää-tekniikkaa tai kilpailua, koska minulla vaan tulee liian paha mieli muiden ihmisten puolesta.

Onneksi olen löytänyt vierelleni erään ihmisen, jonka kanssa tuntuu hyvältä jakaa kuulumisia ja viettää aikaa. Päivittäin on kuitenkin seuralaisena ahdistunut olo, joka viestii siitä että joku elämänmuutos olisi tehtävä.

Onko kellään vastaavaa tunnetta?