Lue keskustelun säännöt.
Tyhjä olo maisteriksi valmistumisen jälkeen
08.12.2017 |
Valmistuin lokakuun lopussa intensiivisen opintoputken jälkeen. (Tein viimeisen vuoden aikana gradun, 6 kk harjoittelun ja 50 op edestä muita opintoja.)
Sen jälkeen olen hakenut töitä, hengaillut AV:lla, miettinyt ihan uuden alan opiskelemista, nyhjännyt kotona... En juhlinut valmistumista kun ei tuntunut siltä. Tulevaisuus ahdistaa ja epävarmuus vielä pahemmin. On sellainen olo että tässäkö se nyt sitten oli.
Muita?
Kommentit (21)
Vierailija kirjoitti:
Itse olen varmasti -hävettää myöntää- lykännyt valmistumistani, koska pelottaa, että maisteriksi valmistumisen jälkeen koittaisi vain outo tyhjyys, tai jotain.
Meinasin lisätä aloitukseen, että tämän kokemuksen myötä en yhtään ihmettele, miksi niin monen valmistuminen venyy. Ei mitään hävettävää! Opiskelijastatuksella olisi paljon turvallisempaa kuin tässä välitilassa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työttömyys tekee tuota, mutta mietin myös,.että olitko ladannut liian suuret odotukset valmistumiselle?
Mikä maisteri?
Valmistuin itse tietojenkäsittelytieteen maisteriksi ja minulla on ollut osa-aikainen työpaikka jo pitkään. Ihanaa, kun nyt pääsee kokoaikaiseksi ja täydelle palkalle, noin 4200 euroa/kk.
Jos palkka ei heti nouse, vaihdan tietysti työpaikkaa. On maisterilla sentään kunnia-asiana tienata kunnolla.
Ei me mitään hantteja olla, muista se.
Ite koen samoja tunteita. Oon valmistumisen jälkeen ollut osa-aikaduunissa ja tulot jää alle 1500 euroon. Ehkä tää tästä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni jatkaa yliopistossa pidemmälle, jos töitä ei ole tarjolla.
Voithan sinäkin väitellä lopulta tohtoriksi.
Johtuu kai siitä että on odottanut että valmistumisen jälkeen odottaa joku täyttymys ja ihanuus, kun oikeastihan siitä on käytännön hyötyä elämässä ja tietysti helpotusta yhdenlaiseen stressiin, muttei se autuaaksi tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ahdistaa hirveästi, kun ensi keväänä olisi valmistumisen paikka. Mietin, miten tulen kestämään sen tylsistymisen ja myös häpeän, kun en todennäköisesti saa ainakaan pitkään aikaan mitään oman alan töitä. Ja tuntuuhan se todella pahalta, jos olen opiskellut 7 vuotta ja se ei johdakaan mihinkään.
Uutta yliopistotutkintoa en todellakaan jaksaisi enää tehdä, eikä amiksessakaan oikein ole mitään sellaista, mikä kiinnostaisi. Masentaa jo ajatuskin siitä, että tekisi loppuikänsä työtä, joka ei kiinnosta pätkääkään. Toisaalta lienee sekin sitten parempi vaihtoehto kuin työttömyys...
Ystäväni valmistui maisteriksi viime keväänä, ja on siitä lähtien ollut työttömänä. On nähnyt kovasti vaivaa työnhaun eteen, mutta sopivia paikkoja ei vain hirveästi ole. Hän on valittanut aivan samanlaisia fiiliksiä kuin ap.
Töihin on helpompi päästä pian valmistuvana maisterina kuin työttömänä maisterina. Valitettavasti vaan Kela ei halua maksaa opintotukea eikä toimeentulotukea tuollaisessa tapauksessa, jos tukikuukaudet on jo käytetty ja opinnot on kasassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan jotain pilipali humanistisia tutkintoja teillä alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotain pilipali humanistisia tutkintoja teillä alla.
Niinpä, esimerkiksi biologiaa lukeneilla menee nyt tosi... hetkinen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotain pilipali humanistisia tutkintoja teillä alla.
Niinpä, esimerkiksi biologiaa lukeneilla menee nyt tosi... hetkinen
Jep, ja kaikki muutkin bioalat, biokemistit, biotekniikan insinöörit jne. Sen piti vuosituhannen vaihteessa ole tulevaisuuden superala ja pölkkypäät lisäsivät opintopaikkoja vaikka olisi pitänyt vähentää.
Terv. pitkäiaikaistyötön molekyylibiologi (myös biologian opettajan pätevyys)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on sama juttu jokaisen ison ponnistuksen jälkeen kun siihen ei heti olekaan mitään jatkumoa. Tunnistan tuon maisteriksi valmistumisesta, tutkijan urallani suurien projektien valmistuttua, jopa määräaikaisen työsuhteen loputtua, väiteltyäni. "Tässäkö tää oli, mitäs nyt?"
Siinä kohtaa voi idlata vaikka av:lla vähän aikaa, levätä hyvällä omallatunnolla hetken jia mahdollista, ja miettiä juuri noita mitä mietit. Aika näyttää.
Minua ei se enää ahdista, tiedän mitä tuleman pitää tuossa kohtaa. Se on hyvä hetkk tehdä vaikka uusi viisivuotissuunnitelma, unelmoida ja ruveta sitten toimimaan.
Saan huomenna tietää saanko uuden projektityön jonka haluaisin kovasti. Sitä ennen olen olkut n. 1,5kk tuossa välitilassa taas. Ja voi olla että jatkuukin..mutta muitakin täkyjä on vetämässä. Eli kyllä se siitä.
Onko teillä yhtään oman alan työkokemusta jo opiskeluajoilta? Se on kullanarvoista valmistumisen jälkeisen työn saannin kannalta.
Eikö siellä yliopistossa opeteta harjoitteluiden ja verkostoitumisen tärkeyttä? Ja sitä, että töitä kannattaa tehdä ja kokomusta hankkia jo opiskeluaikana? Jos ei oman alan, niin edes jotain?
Mitä aloija te työttömäksi valmistuneet olette opiskelleet?
Humanistinen tutkinto on vain näyttö siitä, että ymmärtää lukemaansa osaa kirjoittaa hyvin.
Ne taidot eivät unohdu, vaikka olisi pitkään työtön.
Insinööritieteissä tutkinnon jälkeinen työttömyys tuhoaa haaveet suunnittelijan urasta.
Vierailija kirjoitti:
Moni jatkaa yliopistossa pidemmälle, jos töitä ei ole tarjolla.
Voithan sinäkin väitellä lopulta tohtoriksi.
Ja sitten vielä tohtorin tutkinnon jälkeen putkimiehen pätevyys, jotta pääsee töihin.
Itse olen varmasti -hävettää myöntää- lykännyt valmistumistani, koska pelottaa, että maisteriksi valmistumisen jälkeen koittaisi vain outo tyhjyys, tai jotain.