Lue keskustelun säännöt.
Perheenjäsenten salakuunteleminen
08.12.2017 |
Onko perheenjäsenten salakuunteleminen normaalia? Isäni siis tekee tätä. Hän saattaa hiippailla äänettä salakuuntelemaan muiden perheenjäsenten keskinäisiä keskusteluja tai puhelinkeskusteluja. Hän ei siis vaan reippaasti astu huoneeseen sisään, tai liiku niin että muut kuulisi tms vaan hän jää aukinaisen oven ulkopuolelle kuuntelemaan.
Hän ei myöskään koputa koskaan jos minulla on ovi kiinni, vaan paukkaa suoraan sisään.
Kommentit (5)
Vierailija kirjoitti:
Tietäisitpä mitä hän rakentaa kellarissa...
No mitä hän rakentelee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun isä oli samanlainen silloin kun asuin kotona. Sillä on kai jotain mielenterveysongelmia mutta aina se pystyi käymään töissä ja pitää kulissit pystyssä. Aiemmin mt-ongelmista ei puhuttu niinkuin nykyään. Isän rajattomuus oli niin selvää, se tutki kaikki laatikot ja taskut. Ja salakuunteli. Se oli aivan pakahtua, kun sitä niin vitutti joku. Juttelin siskon kanssa, niin se räjähti aivan raivoissaan kulman takaa, että täällä ei tuollaasia puhuta. Jostain pojasta kai puhuin.
Kai se on kun lapset kasvaa ja niillä ei ole samanlaista valtaa kuin pieniin tai omaa elämää.
Oli aika ahdistavaa, opin kuulemaan kun
joku pidättää hengitystä. Samalla se oli täysin heikko raukka ja kuitenkin pelottava ja uhkaava, ei kestänyt arvostelua yhtään. Eikä ole parantunut, päinvastoin on vielä kamalampi vanhetessaan.
Vierailija kirjoitti:
Mun isä oli samanlainen silloin kun asuin kotona. Sillä on kai jotain mielenterveysongelmia mutta aina se pystyi käymään töissä ja pitää kulissit pystyssä. Aiemmin mt-ongelmista ei puhuttu niinkuin nykyään. Isän rajattomuus oli niin selvää, se tutki kaikki laatikot ja taskut. Ja salakuunteli. Se oli aivan pakahtua, kun sitä niin vitutti joku. Juttelin siskon kanssa, niin se räjähti aivan raivoissaan kulman takaa, että täällä ei tuollaasia puhuta. Jostain pojasta kai puhuin.
Kai se on kun lapset kasvaa ja niillä ei ole samanlaista valtaa kuin pieniin tai omaa elämää.
Oli aika ahdistavaa, opin kuulemaan kun
joku pidättää hengitystä. Samalla se oli täysin heikko raukka ja kuitenkin pelottava ja uhkaava, ei kestänyt arvostelua yhtään. Eikä ole parantunut, päinvastoin on vielä kamalampi vanhetessaan.
Mun isä on ollut tollanen aina. Muistan jo kun olin lapsi kun se "vaani" jossain ja hiippaili ääneti. Nyt olen siis jo täysi-ikäinen. Mt-ongelmia mun isälläkin on, mutta niistä vaietaan. Pitää esittää ettei huomaa. Hänen vuokseen pitää ollaa koko ajan varuillaan, ei tiedä yhtään milloin hän taas keksii suuttua jostakin mitättömästä asiasta.
Tietäisitpä mitä hän rakentaa kellarissa...