Käyttekö vanhempienne ns. välivuosisyntymäpäivillä?
Mä nyt vaan olen sitä mieltä, että kun ihminen täyttää tasavuosikymmeniä esim. 50 vuotta juhlia voi isommallakin porukalla, mutta en käsitä, että me aikuiset lapset olemme velvollisia menemään onnittelemaan kukkien ja lahjojen kera äitimme tai isämme esim. 88-vuotispäiville.
En itsekkään ole pitänyt isoja kemuja, vaikka olen jo viisikymmentäkin täyttänyt aikoja sitten. Olin matkoilla silloin, ja juhlin aivan vaan oman ydinperheeni kesken.
Kommentit (6)
Jos päivänsankari järjestää juhlat ja tarjoilut, on korrektia (kutsun saaneena) osallistua tuoda kukkia/lahja tms. huomionosoitus. Mikäli henkilö ei halua juhlia, on silloin hyvien tapojen mukaista silti onnitella tai muuten noteerata merkkipäivä.
Mun vanhemmat ei halunneet tutustua lapsenlapsiinsa kun he oli pieniä. Emme juhli heidän merkkipäiviään.
Vierailija kirjoitti:
Jos päivänsankari järjestää juhlat ja tarjoilut, on korrektia (kutsun saaneena) osallistua tuoda kukkia/lahja tms. huomionosoitus. Mikäli henkilö ei halua juhlia, on silloin hyvien tapojen mukaista silti onnitella tai muuten noteerata merkkipäivä.
Ap. jatkaa: Niin jos syntymäpäiväsankari on kokonaiset kaksi edeltävää viikkoa puhunut, että ei jaksa järjestää syntymäpäivätarjoiluja ja juhlia syntymäpäiväänsä omalle aikuiselle lapselleen, niin sittenhän ei pidä enää onnittelemisen yhteydessä puhelimitse syntymäpäivän aikana päivänsankarinkaan ns. pyörtää asiaa niin päin, että kutsuukin kahville illaksi.
Ei minulla ole mitään lahjaa ostettu, ja kukkakaupat ovat meidän seudulla jo kiinni, ja enkä jaksa lähteä muutenkaan enää viime tingassa mitään lahjaa lähteä metsästämään.
Vierailija kirjoitti:
Jos päivänsankari järjestää juhlat ja tarjoilut, on korrektia (kutsun saaneena) osallistua tuoda kukkia/lahja tms. huomionosoitus. Mikäli henkilö ei halua juhlia, on silloin hyvien tapojen mukaista silti onnitella tai muuten noteerata merkkipäivä.
Juu, niin jos päivänsankari ilmoittaa ja kutsuu juhliinsa hyvissä ajoin, eikä samana päivänä, että tulkaa sittenkin... en vaan jaksa tuonkaltaista vatkaamista, kun en ole todellakaan vaatimassa enää 88 vuotiaalta äidiltäni kakkutarjoiluja kahveineen.
Tasavuosikymppijuhlat ovat asia erikseen.
Me pidettiin isälle viimeisinä vuosina, koska kaikki tiesi että jokainen vuosi voi olla viimeinen. Hän ei ollut välittävineen juhlista, mutta oli kuitenkin mielissään saapumisestamme ja usein ns vasemmalla kädellä annetuista lahjoista. Toimme joskus kakkua, toisinaan laitomme jotain suosikkiruokaa, olimme kylässä niin kuin muutenkin oltaisiin lasten kanssa. Kävikin sitten niin, ettei tarvinnut viettää 70-vuotispäivää. Onneksi vietettiin muita.
Kyllä mun aikuiset lapset perheineen käy aina onnittelemassa ja kahvittelemassa. Meillä se on jotenkin itsestään selvyys.