Lue keskustelun säännöt.
Isompi asunto, asuntolaina ja lapsen hankkiminen - miten kannattaa toimia?
05.12.2017 |
En ole eläissäni ollut asuntovelallisena, joten tulossa oleva tilanne hiukan pelottaa ja hämmentää. Tarkoituksenamme on ostaa asunto, ja hankkia lapsi lähitulevaisuudessa (juu tiedän ettei lapsia voi vain tilata, mutta toivon että ongelmia sillä saralla ei ilmenisi).
Tällä hetkellä olen vakituisessa työsuhteessa samoin kuin puolisoni, ja saamme luultavasti helposti lainaa. En vain ymmärrä tätä seikkaa: miten työstä äitiyslomalle jättäytyvät naiset hoitavat lainan maksun, kunnes palaavat töihin? Minulla on kyllä säästöjä, mutta ei vuoden tai parin lainojen makselun ja elämisen tarpeisiin. En ymmärrä yhtälöä. Mies pystyisi varmaan maksamaan yksinkin myös minun osuuttani, mutta se ei tunnu oikealta ratkaisulta.
Millä lailla te olette toimineet?
Kommentit (24)
Meillä on nyt tilava kaksio johon mahtuu hyvin 3 kun on sen aika. Asuntolainan kanssa pärjää ja säästöjä kertyy hieman.
Loppuelämän isompi asunto hankitaan myöhemmin kunhan saadaan lisää säästöjä aikaiseksi. Ehkä rakennetaan oma talo tai ostetaan valmis vähän vanhempi. Tosin nyt niitä saisi edullisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säästäisin etukäteen ja asuisin vuokralla siihen asti. Mieti jos sinun pitää laittaa lapsi hoitoon sen takia koska sulla ei ole varaa jäädä kotiin. Kumpi on tärkeämpää, lapsi vai hienot puitteet?
No helpoiten se menee niin, että kun ollaan perhe on myös yhteiset varat ja lapsiin sijoitettu aika on yhtä arvokasta (oikeastaan arvokkaampaa) kuin raha. Silloin kun toinen vanhemmista hoitaa YHTEISTÄ lasta kotona, hoitaa työssäkäyvä puoli suurimman osan maksuista ml lainat. Miksi (naisen) pitäisi olla lyhentämättä lainaansa hoitaessaan parin yhdessä haluttua ja hankittua lasta? Ansiomenetyksiä tulee muutenkin siitä ihan hirveästi.
Yhteisvastuullinen laina on minusta oikea ratkaisu perheessä, johon on yhteisestä päätöksestä lapsia tehty ja toinen niitä kotona hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Säästäisin etukäteen ja asuisin vuokralla siihen asti. Mieti jos sinun pitää laittaa lapsi hoitoon sen takia koska sulla ei ole varaa jäädä kotiin. Kumpi on tärkeämpää, lapsi vai hienot puitteet?
Ei kyse ole hienoista puitteista vaan tilasta. Asumme nyt pienessä asunnossa, johon lapsi ei mukavasti mahdu, ja olemme siinä iässä että asunnon ostaminen olisi enemmän kuin järkevää. Ainut kysymysmerkki on lapsen hankkimisen aiheuttamat muutokset rahatilanteeseen.
En kyllä aio olla pitkää aikaa (=useita vuosia) kotona lapsen kanssa vaikka rahatilanne sen sallisikin. Olen sen verran realisti että tiedostan varsinkin omalla alallani pitkän poissaolon olevan mahdollisesti tuhoisaa uran kannalta. Minut itseni pistettiin hoitoon alle vuoden ikäisenä, enkä ole siitä kärsinyt :) Tietenkin ajatus lapsen kanssa kotona pysymisestä olisi omalla tavallaan mukava, mutta haluan myös varmistaa kykyni elättää perheeni myös tulevaisuudessa.
ap
Äitiyslomalla saa kyllä ansiosidonnaista, että ei pitäisi olla kovin rankka pudotus. Sitten kun tipahtaa kotihoidontuelle, niin vaikeudet alkavat. Jotkut ratkaisevat tilanteen, että joko pusketaan uusi lapsi heti tai laitetaan alle 1-vuotias hoitoon. Tai sitten vain kituutellaan pienemmillä tuloilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Säästäisin etukäteen ja asuisin vuokralla siihen asti. Mieti jos sinun pitää laittaa lapsi hoitoon sen takia koska sulla ei ole varaa jäädä kotiin. Kumpi on tärkeämpää, lapsi vai hienot puitteet?
Entä jos on asunto jo ostettuna? Helpommin sanottu kuin tehty tuollaiset asiat. Fakta on se, että ainakin minä joudun laittamaan lapsen hoitoon taloudellisista syistä. Asunnon myyminen ei ole vaihtoehto, sillä lainaa ei ole maksettu kuin pari vuotta, joten juuri mitään rahoja ei siitä itselle jäisi. No, ehkä lapseni ei siitä ihan kokonaan pilalle mene vaikka joutuukin perhepäivähoitoon.
Meillä meni sillä että laina ja elämisen kiinteät menot on laskettu toisen työttömyyden tai 2 ansiosidonnaisen varaan. Maksoin sitten osuuteni ihan niistä äitiys- ja vanhempainrahoistani.
Hoitovapaalla oltiin molemmat vuorollamme ja silloin työssäkäyvä maksoi kulut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet kotona vain äitiysloman ajan, niin saat ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa. Katso Kelan laskurilla, kuinka paljon saisit. Ainakin minä lyhensin omaa osuuttani lainasta niillä rahoilla.
Meillä se tilanne etten ite oo edes työelämässä vielä tällä hetkellä ja oon raskaana.
Järkeilin asian sillä että on vahingollisempaa työelämälle se n. 6v poissaolo joka olis suunnitelmissa kesken kaiken, kuin se että astun työelämään kahden vanhemman lapsen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntolainaa saa pankista, ei kannata nostaa niin suurta lainaa ettei pysty lisääntymään. Lapsia saa kun harrastaa suojaamatonta seksiä. Keep it simple.
Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi naiset suostuu maksamaan yksin äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaiden kustannukset. Totta helvetissä se toinen vanhempi maksaa enemmän kaikkea kun toisen tulot putoaa yhteisen lapsen myötä.
Ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia jos näiden taloudellinen taakka kaatuisi minun niskaan ensin vapaiden ansiomenetyksinä jasitten pitäisi vielä lainaakin olla lyhentämättä kun ei ole rahaa. Ja mitä mies tekee? Saa täyttä palkkaa kokoajan ja kerryttää omaisuutta.
Miettikää naiset tarkkaan miten vapaiden ansiomenetykset jaetaan perheessä. Meillä se menee käytännössä niin, että minun työ on yhtä arvokasta kuin puolison ja täysi käyttöoikeus kaikkiin rahoihin vapaista huolimatta, kuten puolisollakin. Sitten kun molemmat on töissä niin homma voi olla eri tavoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen koko äitiyslomani aikana maksanut oman asuntolainani sekä puolet vastikkeesta. Meillä on siis miehen kanssa omat asuntolainat (pitkä juttu). Ansiosidonnaisen aikaan ei tietenkään ollut mitään ongelmaa, rahat riittivät ihan mukavan leveään elämään. Näin kodinhoidontuella Kelalta tuleva raha menee lainan maksuun ja säästöistä maksan vastikkeen. Mies on maksanut muun elämisen, ruuat, auton yms yms. Tärkeintähän se on mitoittaa se asuntolaina+vastike sellaiseksi mihin on varaa, kun tulot tippuvat. Ettei mene rimaa hipoen jo ennestään, sitten on varmasti hankalaa maksaa.
Meillä mies on kyllä sitä mieltä ettei minun kuulu kantaa taloudellista riskiä yksin, kun kerran lapsi on molempien yhteinen, mutta emme ole oikein keksineet mikä olisi hyvä ratkaisu... Mies on varmaan valmis hoitamaan isomman osan elämisen kuluista, mutta laina-asia on vaikea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on kyllä sitä mieltä ettei minun kuulu kantaa taloudellista riskiä yksin, kun kerran lapsi on molempien yhteinen, mutta emme ole oikein keksineet mikä olisi hyvä ratkaisu... Mies on varmaan valmis hoitamaan isomman osan elämisen kuluista, mutta laina-asia on vaikea.
ap
No sä maksat lainasi sillä rahalla mitä saat ja jos se ei riitä niin mies maksaa loput. Ja kaiken muun elämisen. Mitä muutakaan tehdä, jos sä hänen lastaan hoidat? Ongelmaa ei ole jos yhteiset rahat riittää. Perheenä on vaan erilaista, lapset maksaa ja ne rahat maksetaan niillä rahoilla mitä siihen perheeseen tulee sisään. Ei siinä oikein voi sun ja mun kuluja laskea. Myös laina menee näin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies on kyllä sitä mieltä ettei minun kuulu kantaa taloudellista riskiä yksin, kun kerran lapsi on molempien yhteinen, mutta emme ole oikein keksineet mikä olisi hyvä ratkaisu... Mies on varmaan valmis hoitamaan isomman osan elämisen kuluista, mutta laina-asia on vaikea.
ap
Otatte niin pienen lainan että pystyt sitä makselemaan pois myös vähemmillä tuloilla = ei ongelmaa. Voit rueta maksamaan isompaa erää sitten kun olet taas työelämässä ja kun ootte saanu lainan pikipikaan maksettua voitte ostaa kalliimman kämpän jos ei pienemmällä lainalla tarpeeksi kivaa saa.
Ensiasuntoni on vuokralla ja sen vuokratulot kompensoi tulovajetta hoitovapaalla.
Se lainan määrä pitää vaan suhteuttaa tuloihin niin, että pärjää tulojen laskiessakin esim. vanhempainvapaat, työttömyys, sairaus, ero, kuolema, jne mitä näitä elämän yllättäviä asioita nyt sitten onkin, joita kenelle tahansa voi sattua.
Vierailija kirjoitti:
Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi naiset suostuu maksamaan yksin äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaiden kustannukset. Totta helvetissä se toinen vanhempi maksaa enemmän kaikkea kun toisen tulot putoaa yhteisen lapsen myötä.
Ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia jos näiden taloudellinen taakka kaatuisi minun niskaan ensin vapaiden ansiomenetyksinä jasitten pitäisi vielä lainaakin olla lyhentämättä kun ei ole rahaa. Ja mitä mies tekee? Saa täyttä palkkaa kokoajan ja kerryttää omaisuutta.
Miettikää naiset tarkkaan miten vapaiden ansiomenetykset jaetaan perheessä. Meillä se menee käytännössä niin, että minun työ on yhtä arvokasta kuin puolison ja täysi käyttöoikeus kaikkiin rahoihin vapaista huolimatta, kuten puolisollakin. Sitten kun molemmat on töissä niin homma voi olla eri tavoin.
No mulla ne päivärahat oli suuremmat kuin miehen palkka :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun on tosi vaikea ymmärtää miksi naiset suostuu maksamaan yksin äitiys-, vanhempain- ja hoitovapaiden kustannukset. Totta helvetissä se toinen vanhempi maksaa enemmän kaikkea kun toisen tulot putoaa yhteisen lapsen myötä.
Ei olisi tullut mieleenkään tehdä lapsia jos näiden taloudellinen taakka kaatuisi minun niskaan ensin vapaiden ansiomenetyksinä jasitten pitäisi vielä lainaakin olla lyhentämättä kun ei ole rahaa. Ja mitä mies tekee? Saa täyttä palkkaa kokoajan ja kerryttää omaisuutta.
Miettikää naiset tarkkaan miten vapaiden ansiomenetykset jaetaan perheessä. Meillä se menee käytännössä niin, että minun työ on yhtä arvokasta kuin puolison ja täysi käyttöoikeus kaikkiin rahoihin vapaista huolimatta, kuten puolisollakin. Sitten kun molemmat on töissä niin homma voi olla eri tavoin.
Tuli mietittyä sen verran, että lasta ei tullut ennen kuin olin saanut lainani maksettua ja isä jäi kotiin hoitamaan lasta hänen täytettyä vuoden.
Itse kohta samassa tilanteessa. Tulee rahallisesti tiukat ajat.