Lue keskustelun säännöt.
Isompi asunto, asuntolaina ja lapsen hankkiminen - miten kannattaa toimia?
05.12.2017 |
En ole eläissäni ollut asuntovelallisena, joten tulossa oleva tilanne hiukan pelottaa ja hämmentää. Tarkoituksenamme on ostaa asunto, ja hankkia lapsi lähitulevaisuudessa (juu tiedän ettei lapsia voi vain tilata, mutta toivon että ongelmia sillä saralla ei ilmenisi).
Tällä hetkellä olen vakituisessa työsuhteessa samoin kuin puolisoni, ja saamme luultavasti helposti lainaa. En vain ymmärrä tätä seikkaa: miten työstä äitiyslomalle jättäytyvät naiset hoitavat lainan maksun, kunnes palaavat töihin? Minulla on kyllä säästöjä, mutta ei vuoden tai parin lainojen makselun ja elämisen tarpeisiin. En ymmärrä yhtälöä. Mies pystyisi varmaan maksamaan yksinkin myös minun osuuttani, mutta se ei tunnu oikealta ratkaisulta.
Millä lailla te olette toimineet?
Kommentit (24)
Mielestäni on päivänselvää, että se jonka tulot pienenee tilapäisesti YHTEISEN LAPSEN TAKIA maksaa vähemmän perheen menoja sillä aikaa. Mikään muu ei ole reilua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli laina vuoden verran lyhennysvapaalla. Sama aiotaan tehdä toisenkin vanhempainvapaan kanssa kun sen aika ensi keväänä koittaa.
Minä maksoin oman osuuteni lainasta koko ajan. Ei niin suuren suuri ja sain kuitenkin ansiosidonnaista äitiyspäivärahaa koko ajan. En edes ajatellut koko asiaa.
Meillä tässä meidän yhteisessä perheessä, jossa on yhdessä hankitut lapset, kumpikin osallistuu kuluihin niin paljon kuin omat tulot antaa myöden. Eli palkkatyössä oleva maksaa enemmän myös lainasta, kun toinen on vanhempainvapaalla. Mä en ymmärrä, miksi molempien pitäisi maksaa saman verran asumisesta, jos toisen tulot on melkein nolla yhteisen päätöksen seurauksena. Varsinkin kun se isompi ja kalliimpi asunto on sen yhteisen lapsen takia ostettu. Ja miksi kikkailla niin, että asumiskulut puoliksi ja mies maksaa ihan kaiken muun, kun lopputulos on kuitenkin se sama, että työssäkäyvän palkasta se suurin osa maksetaan. Yksinkertaisimmaksi ja myös reiluimmaksi näen sen, että kaikki juoksevat kulut nähdään yhtenä könttinä, jonka maksuun molemmat osallistuvat tulojensa mukaan. Muutenhan se hyvin nopeasti johtaa siihen, että perheen aikuisilla on eri elintasot.