Soitteletteko exillenne?
Kommentit (11)
Soittelen, ihan muuten vaan tai sitten jostain oikeasta asiasta. Enempi kyllä ollaan yhteydessä viestitse.
Soittelin ja juttelimme useita kertoja viikossa. Kunnes hän ei yhtäkkiä vastannut enää puhelimeen. Syy luultavasti se että oli löytänyt uuden, tämän näin facebookista muutaman viikon kuluttua. Itse suren loppunutta yhteydenpitoa, sillä hän on minulle edelleen tärkeä ihminen ja olisin halunnut jatkaa kavereina.
Kännissä ja avaudun "kuinka rakastinkaan sinua" ja muuta sellaista. Aamulla sitten ajattelen "voi helvetti, ei kai taas!"
En. Joskus on mieli, mutta sekin menee ohi. Tunnevammoissani en lähde ottamaan yhteyttä ja leikittelemään. Yleensä toi on jonkinlaista narun päässä pitämistä.
Ehkä kerran 5 vuodessa. Me ei voida olla Facebookissa kavereita ettei hänen nykyinen vaimo saa väärää käsitystä niin en jaksa hirveästi pitää yhteyttä ettei vaan sen nyxän tarvitse olla mustasukkainen.
Hullu eksä kirjoitti:
Soittelin ja juttelimme useita kertoja viikossa. Kunnes hän ei yhtäkkiä vastannut enää puhelimeen. Syy luultavasti se että oli löytänyt uuden, tämän näin facebookista muutaman viikon kuluttua. Itse suren loppunutta yhteydenpitoa, sillä hän on minulle edelleen tärkeä ihminen ja olisin halunnut jatkaa kavereina.
Eli sinä jätit hänet?
Aika tekopyhää valittaa yhteyksien katkaisemisesta kun sinä hait eroakin.
Miehet on aika kylmiä tollasissa kaverijutuissa naisten kaa.
Hyvin harvoin soitan kenellekään. Sairauspoissaoloista pitää ilmoittaa esimiehelle puhelimitse. Ja jos huomaa tulipalon tai jotain, pitää soittaa 112. Muu asiointi yleensä hoituu ilman telefoonipuheluja.