Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Yksinhuoltajat, löytyykö joku muukin jolla ei ole yhtään omaa aikaa?
02.12.2017 |
Olen hieman yli vuoden ikäisen lapsen yh, jäin yksin raskauden loppumetreillä kun mies sitten päätti lähteä toisen naisen matkaan ja perustaa perheen tämän kanssa. Tukiverkostoni on pieni, oikeastaan vain vanhempani ja sisarukseni. Lapsen kanssa on alusta asti ollut melko rankkaa, ensin hätäsektio ja sitten koliikki, lapsi on alusta saakka ollut todella huono nukkumaan (ihan tosissaan, saattoi nukkua 1kk ikäisenä puolentunnin päikkärit ja sinnitellä koko päivän hereillä jne ja sama meno edelleen) eikä ole koskaan huolinut esimerkiksi tuttipulloa tai tuttia. Vaunuissakaan ei viihtynyt eikä todellakaan nukkunut, ei käyty paljoa missään, kantorepun kanssa lähikaupassa. Aluksi neuvolan kautta sain pari kertaa kuussa jonkun vahtimaan vauvaa että sain käydä parin tunnin ajan jossakin tai siivota, mitä halusinkin. Käyntejä oli kuitenkin vain muutamaksi kuukaudeksi, ja toivoin että lapsen kasvettua helpottaisi. Vähän toisin on ollut. Kukaan ei oikein "uskalla" vahtia lasta, kun on tosiaan ollut toisinaan melko vaativa. Viimeksi minulla on ollut omaa aikaa neljä kuukautta sitten kun pääsin käymään nopeasti lähikaupassa, tuolloinkin lapsen huuto kaikui avoimesta ikkunasta koko matkan. :D
Nyt alkaa olla se piste että pää hajoaa jos en saa edes pientä aikaa itselleni. Päivisin lapsi saattaa nukkua ne ihan max tunnin päiväunet, iltaisin nukkuu suunnilleen myös tunnin kunnolla kunnes alkaa heräillä kaikkeen kolinaan ja hampaisiin ja vaiheisiin mitä tässä nyt taas onkaan. Heräilee koko yön helposti kerran tunnissa, joskus kaksikin. En sinänsä laske noita hetkiä rentoutumiseksi, koska ei tuossa ehdi juuri edes alas istahtaa kun on kotitöitäkin tehtävä joskus ja tiedostaa kokoajan että kohta alkaa taas nukutusrumba ja hulinat ja blaah. On meillä oikeasti tosi kivaa lapsen kanssa ja mukavampaa vaan päivä päivältå kun osaa jo tehdäkin kaikenlaista, mutta pelkään palavani oikeasti loppuun tätä menoa. Välillä olen niin kireä ja väsynyt että sen huomaa pienikin.
Onko kenelläkään kokemusta kotipalveluista tms? Miten muuten olette jaksaneet?
Kommentit (3)
Kuulostaa tutulta. Parhaimmat vinkit, kantoliina, imetyksen lopettaminen (jos herää siihen imun tarpeeseen) tosin hivenen hankalaa jos ei tykkää tuttipullosta. Oletko koittanut niitä koliikkipulloja?, unikoulu joka muuten on todella rankka ja olisi hyvä jos joku olisi yökyläilemässä sillon, koska pimahtaminen on lähellä. Kuulosuojaimet vaimentaa itkun pahimpaa piikkiä, kuulee kumminkin itkun sävyt yms. Neuvolaan soitto että nyt ei enää jaksa, apua kiitos. (Been there done that)
Vaikka kuulostaa nyt etäiseltä niin ei se tuota ole ikuisesti. Heti kun muksun saa nukkumaan kunnolla niin asiat näyttää paljon valoisemmalta. Omani oli 1v3kk kun pidin kaksi yötä kestävän unikoulun ja sen jälkeen nukkui mainiosti. Siskoni oli sillon kyläilemässä, koska ne pari yötä oli pelkkää huutoa niin jaksaminen oli tiukilla ja kynnys tiuskimiseen ja huutamiseen lapselle oli korkeammalla, kun joku on kokoaika kuulemassa.
Tsemppiä <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä oo omaa aikaa. Nuorin on 8vuotias. Että sillee nari nari. Töissä käyn ja vain kotosalla.
Alue: Aihe vapaa
Oletko miettinyt vaikkapa osa-aikaista työtä ja lapsi päivähoidossa sen aikaa? Tietenkään työnteko ei ole omaa aikaa, mutta pääkopalle tekee hyvää olla pois kotoa ja tehdä jotain muutakin kuin kotiaskareita.
Itse jäin yksinhuoltajaksi lapsen ollessa alle 2. Ystäviä ei asu täällä, pelkästään vain tuttavia ja samoin vanhempani asunat noin 120km päässä, jäin siis täysin kahdestaan lapsen kanssa.
Seuraavana keväänä hain opiskelemaan (ihan vain perus amis mutta kokonaan uusi ala minulle) ja onneksi satuin saamaan opiskelupaikan. Päivät suht lyhyitä, noin 5-6 tuntisia + matkat, reilu puoli tuntia per suunta. Parasta oli se, että kun muutaman tunnin oli pois kotoa, jaksoi taas paremmin kotona katsella samoja seiniä. Varmaan kai siksi, että oli muutakin ajateltavaa eikä miettinyt kehässä lapsi-kotityöt-vittumäenjaksa-lapsi-kotityöt.