Lapseton "äitipuoli" uusperheessä
Olen itse vapaaehtoisesti lapseton ja miehelläni on useampia lapsia, jotka ovat meillä puolet ajasta. Tulen lasten kanssa hyvin toimeen, mutta ajoittain koen raskaana oman rauhan puutteen ja kontrollifriikkinä on ollut hankalaa totutella ympärillä pyöriviin pikkuihmisiin. Haluan kuitenkin olla turvallinen aikuishahmo heidän elämässään ja myös että aikuisväki tulee hyvin toimeen keskenään.
Onko muita samassa tilanteessa olevia? Eli että ette halunneet lapsia, mutta rakkauden mukana tuli kuvioihin myös lapsia? Miten olette totutelleet tilanteeseen ja miten on sujunut?
Käytän nyt sanaa äitipuoli, vaikka missään nimessä en koita äitiä leikkiä, vaan haluan olla mukana lasten elämässä isänsä puolisona.
Kommentit (4)
Tuo erillään asuminen kuulostaa ihan fiksulta! Täällä kuitenkin jo asutaan saman katon alla ja vaikka välillä raskaalta tuntuukin tämä järjestely, niin olisihan se melkoinen rumba alkaa kahta eri asuntoa hankkimaan. Ja taloudellisestikin kalliimpaa.
Kyllä, kalliimpaa on ja jälkikäteen hankala järjestää. Mutta noin niinkuin muille vinkiksi, ettei aina ole pakko mennä sen perinteisen kaavan mukaan. Voi miettiä itselle sopivan vaihtoehdon.
Teidän täytyy nyt yhdessä pohtia, miten tilanne saataisiin toimimaan. Ymmärtääkö mies sinua? Se on avain. Minä ymmärrän täysin omaa miestäni tässä asiassa, enkä kyseenalaista tai painosta.
Ai niin, meillä ei siis ole rahaa sekoitettu kuvioihin mitenkään. Minä elätän itseni ja lapseni ja mies itsensä.
T. Edellinen
Meillä samoin. Ratkaisuna se, että emme asu virallisesti yhdessä. Miehellä, joka on lapseton, on oma asunto. Olemme yhdessä kaikki mun lapsivapaat ja osan lapsiajasta. Mies ei kuitenkaan "kestä" (väärä sana, mutta en keksi parempaa) oman tilan puutetta ja kaipaa välillä täydellistä rauhaa ja omaa reviiriä. Minä olen täysin sinut asian kanssa. Kun viettää aikaa lasteni kanssa, on täysin läsnä, ja jos kokee, ettei halua, niin pysyy poissa :) Näin yksinkertaista!