Voiko kukaan 2 samaa sukupuolta olevan äiti sanoa rehellisesti, että on kateellinen niille, joilla on sekä tyttö että poika?

Toisella on 2 poikaa, toisella 2 tyttöä. Molemmat on haikeina sen suhteen, että toivoisivat vielä sitä toistakin sukupuolta, vaikka ne olemassa olevat lapset on heille maailman rakkaimmat. Minusta tuo on ihan luonnollista.



t. pojan ja tytön äiti, joka ajattelisi varmasti itsekin samoin (eikä siinä ole mitään väärää)

i niin. 100% tunnen että nämä ovat juuri ne LAPSET jotka ovat meille tarkoitettu! Missään nimessä en siis edes harkitse kolmannen " tekemistä" sukupuolen takia kun kolmas ei ole muutenkaan suunnitelmissa. Ihanat, nämä meidän tytöt :) Ja vaikka jos olisivat poikia niin olisivat yhtä ihania varmaan siinä tapauksessa!!!

myös tyttöä. Ihan olen onnellinen, kun tulikin poika, mutta toivoin siis saavani tyttöjä. Vastaukseni ei vastannut kylläkään suoraan kysymykseesi, paitsi että en ole kateellinen, jos joku on saanut kaksi tyttöä.

poikaa en edes haluaisi, itsellä milikuva että ovat jotenkin hankalia...

Tottakai joskus mietin että miltä näyttäisi, olisiko isänsä näköinen tms, mutta en vaihtaisi tyttöjäni mihinkään!

Terkkuja vaan niille, jotka tulevat ääneen säälimään, ettemme ole " onnistunut" saamaan poikaa.... :)

Halusin molempaa sukupuolta, saimme kaksi maailman parasta poikaa ja nyt olen tajunnut miten loistavaa, et ovat samaa sukupuolta. Omassa kotonan oli kaksi lasta, eri sukupuolta ja minusta meil asiat nyt paremmin. Ennen ajattelin toisin ja hetken ajattelin kolmannen hankkimista vain sukupuolen vuoksi. Tuttu tunne siis.

Meillä on myös kolme kaunista ja fiksua tyttöä

Mä en ymmärrä näitä " tytöt on kiukuttelevia narisijoita" ja pojat on villejä rähisijöitä" - perustelijoita. Lapset on aina omia persooniaan. Jos pitää jotain asiaa noin huterilla kliseillä perustella, niin silloin tuntuu ennemminkin, etä äiti yrittää itselleen selitellä, ettei oikeasti haluaisi sitä otista sukupuolta olevaa lasta, vaikka haluaisikin.

Tosin lapset ovat tässä enkä varsinaisesti ole kateellinen niille kellä tyttö ja poika mutta silti haluaisin näiden kahden lisäksi tytönkin (jota en siis saa).

Emme aio yrittää saada enempää lapsia, eikä ainakaan vielä harmita yhtään. Päinvastoin olen hieman helpottunut, että molemmat lapset tulevat olemaan samaa sukupuolta (siis melko varmasti).

Itselläni on kolme poikaa, ja nyt kun he ovat vielä lapsia, olen tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Olen itse ollut ns. poikatyttö, joten poikien jutut ovat paljon läheisempiä kuin nuket ja kaunistautumisleikit yms. En myöskään kadehdi yhtään murrosikäisten tyttöjen äitejä.. teinitytöt ovat ehkä pahinta mitä on keksitty ;)



Eläkeikäisenä olisi kuitenkin varmaan kiva nauttia aikuisen tyttären seurasta. Ei varmaan auta kuin odotella mukavia miniöitä :D

Esikoinen on poika ja toivoin toisestakin poikaa, koska poika oli se tuttu ja turvallinen vaihtoehto, koin että toisen pojan osaisin kasvattaa paremmin kuin tytön. Ajattelin myös, että poika ja poika olis paremmat kaverit kuin tyttö ja poika. Myös anopin kiusaksi toivoin toista poikaa, hän kun oli sitä mieltä että kaikilla pitäis olla poika ja tyttö ja tuossa järjestyksessä ;)



Mutta tosiaan tyttö tuli... Ja mieli muuttui, sehän on selvä. Nyt nämä 2 tuntuu ainoalta oikealta vaihtoehdolta. Kuten olisi tuntunut 2 poikaakin... Jos ne olis omalle kohdalle sattunut. Lapset on hyviä kavereita keskenään, yhteiset leikit niillä on vaikka ovatkin eri sukupuolta.



Minuakin nämä stereotypiset ajatukset ihmetyttää: ei pojat ole sellaisia ja tytöt tällaisia. Omia persoonia ne on kaikki.

Siis ole kateellinen.

Kyllä mäkin etukäteen ajattelin, että olis kiva kun tulis molempia, mutta en mä nyt kenebkään lapsia kadehtisi, mulla on sentään ne maailman ihanimmat ja parhaat lapset :)



Tosin mulle on tullut lapset juuri " perinteisen järjestyksen mukaan" , eli ensin poika ja sitten tyttö..

Ja kyllä, haluaisin vielä tytön! Mutta en tiedä, saanko enää yhtään lasta.

Salaa toivoin perheeseen pikkusiskoa, jotenkin ajattelin että tyttö olisi enemmän samanlainen kuin äärettömän rakas esikoinen. Poika tuntui ajatuksena vieraalta. Vaikka varmasti olisin ollut ihan yhtä onnellinen pojastakin jos sellainen olisi ilmaantunut, nyt vaan tuntuu että sain juuri sellaisen setin, jota kaikkein eniten etukäteen toivoin.

Silloin kun meillä oli " vain" 2 poikaa niin en ollut kateellinen kellekään, ajattelin oikeasti että sillä ei ole mitään väliä mitä sukupuolta lapset ovat. Kolmosestakin toivoin vuoronperään tyttöä ja poikaa vielä odotusaikana...



Mutta nyt kun meillä on se tyttö niin onhan se ihan kivaa että on molempia merkkejä - vaikka ei niillä lapsilla silti kyllä sukupuolen perusteella juuri eroja ole. Itse asiassa nyt vasta tuntuu että jos meille tulisi neljäs lapsi (ei varmaan tule) niin olisi kiva että se olisi tyttö että olisi " tasaluku" , hassua sinänsä.

Minä toivoin ennen esikoisen syntymää tyttöä, sain pojan. Mulla ei itsellä ole ollut veljiä, joten ajattelin että olen jotenkin pihalla pojan kanssa. Mutta mitä vielä :). Nyt jos saisin toisen lapsen, toivoisin toista poikaa.



Minusta miehillä on helpompi elämä. Monet asiat naisten elämässä raivostuttaa. Siksi olen iloinen että on poika, ei tarvitse vaivata päätään kaiken maailman ärsyttävyyksillä ja samalla voi kasvattaa omasta pojastaa toivottavasti taas vähän vähemmän sovinistista.

eli en ole kateellinen. En osaa edes kuvitella itseäni pojan äidiksi.