Lue keskustelun säännöt.
Olen pattitilanteessa - apua
01.12.2017 |
Mulla on tiettyjä velvollisuuksia, joiden takia en voisi tehdä itsaria, mutta en jaksaisi elääkään. Samojen velvollisuuksien takia en voi hakea ns. apuakaan. Mitä mä teen?
Kommentit (13)
Otat muutaman viikon viinaa ja haistatat paskat kaikille murheille ja pidät pelkästään hauskaa. Jossain vaihees tulee parempi mieli eikä itsari enää kiinnosta eikä viinaakaa enää tarvita. Näin toimin itse ja toimii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jo on helvetti jos et apua voi hakea joidenkin velvollisuuksien takia. Myönnä heikkoutesi. Kaikki me olemme heikkoja, vaikka vahvaa esitämme. Itse käyn säännöllisesti psyk. sairaanhoitajalla ja minulle se sopii ihan hyvin. En häpeä sitä eikä kukaan läheiseni häpeä. Olen työssä hyvässä asemassa. En kyllä tekisi itsaria, mutta hae apua.
Elämä on ihme. On ihmeellistä ollut saada syntyä tänne pallolle, tähän universumiin. On suoranainen ihme, että olet elossa. Yhteiskunta ja kulttuuri ovat lopulta kuin rakennettu materia, turhia. On vain sinä ja sinä saat elää tässä ihmeellisessä maailmassa. Mitään mitä olet tänään tai mitä olit eilen, et ole huomenna. Aivosi tuottaa sinulle muistojen varassa kokemuksen siitä kuka olet ja noudatat sitä kulttuurisen pakon vuoksi. Kulttuuri on vankila. Voit olla vapaa jo tänään, olet rikas ja etuoikeutettu. Jos sinulla on lämmin paikka missä levätä ja ravintoa, sinä pärjäät ja saat tutkia tätä maailmaa. Eikö kannattaisi ottaa tästä etuoikeudesta kaikki ilo irti?
Vierailija kirjoitti:
No jo on helvetti jos et apua voi hakea joidenkin velvollisuuksien takia. Myönnä heikkoutesi. Kaikki me olemme heikkoja, vaikka vahvaa esitämme. Itse käyn säännöllisesti psyk. sairaanhoitajalla ja minulle se sopii ihan hyvin. En häpeä sitä eikä kukaan läheiseni häpeä. Olen työssä hyvässä asemassa. En kyllä tekisi itsaria, mutta hae apua.
Velvollisuudet tarkoittavat tässä tapauksessa perhettä ja työtä. Niiden takia en voi ottaa riskiä, että joudun vaikeuksiin, jos menen shrinkille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
gurux kirjoitti:
Elämä on ihme. On ihmeellistä ollut saada syntyä tänne pallolle, tähän universumiin. On suoranainen ihme, että olet elossa. Yhteiskunta ja kulttuuri ovat lopulta kuin rakennettu materia, turhia. On vain sinä ja sinä saat elää tässä ihmeellisessä maailmassa. Mitään mitä olet tänään tai mitä olit eilen, et ole huomenna. Aivosi tuottaa sinulle muistojen varassa kokemuksen siitä kuka olet ja noudatat sitä kulttuurisen pakon vuoksi. Kulttuuri on vankila. Voit olla vapaa jo tänään, olet rikas ja etuoikeutettu. Jos sinulla on lämmin paikka missä levätä ja ravintoa, sinä pärjäät ja saat tutkia tätä maailmaa. Eikö kannattaisi ottaa tästä etuoikeudesta kaikki ilo irti?
Ongelmani on siinä, että elämäni on sosiaalisessa mielessä tuskallista. Haluaisin rakkautta ja kosketusta...janoaisin niitä suorastaan. Haluaisin rakkaan ihmisen läheisyyttä, mutta en tule koskaan saamaan sellaista. Olen yksipuolisesti ihastunut. Tiedän, että elämä on ihme ja lahja, mutta olen liian onneton, surullinen ja väsynyt nauttimaan siitä. T. Ap
Olet ainoalaatuinen ja uniikki. Muista kaikissa elämänkäänteissä tämä. Sinulla on ainakin yksi asia, joka sinua kannattelee. Kaiva se esiin. Muista myös että saat olla heikkokin , sillä silloin keräät voimia tulevaan nousuun. Elämä on vuoristorataa: nousuja, laskuja ja tasaista menoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jo on helvetti jos et apua voi hakea joidenkin velvollisuuksien takia. Myönnä heikkoutesi. Kaikki me olemme heikkoja, vaikka vahvaa esitämme. Itse käyn säännöllisesti psyk. sairaanhoitajalla ja minulle se sopii ihan hyvin. En häpeä sitä eikä kukaan läheiseni häpeä. Olen työssä hyvässä asemassa. En kyllä tekisi itsaria, mutta hae apua.
Velvollisuudet tarkoittavat tässä tapauksessa perhettä ja työtä. Niiden takia en voi ottaa riskiä, että joudun vaikeuksiin, jos menen shrinkille.
Joten mielestäsi on parempi perheellesi, että voit huonosti ja mietit salaa itsemurhaa? Joo kiva. Oikeasti musta olisi kauheaa, jos joku mun perheenjäsen kokisi mut tuollaiseksi velvollisuudeksi itselleen, ettei voi hakea edes apua ongelmiin.
Ap. Muutama viikko sitten kirjoitin jostain syystä muistiin lauseen: Älä etsi rakkautta, ole rakkaus.
Nyt tiedän, miksi sen olin ottanut ylös: kertoakseni sinulle, rakas ystävä.
Sillä sinä olet rakkaus. Se on siellä jossain sisälläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap. Muutama viikko sitten kirjoitin jostain syystä muistiin lauseen: Älä etsi rakkautta, ole rakkaus.
Nyt tiedän, miksi sen olin ottanut ylös: kertoakseni sinulle, rakas ystävä.
Sillä sinä olet rakkaus. Se on siellä jossain sisälläsi.
Hieno lause, kaunis, koskettava. <3
Sulla siis itsari on helpompi vaihtoehto kuin avun hakeminen? Usko pois, ei ole helpompi niille sun läheisimmillesi. Ota riski, ELÄ, äläkä mene helpoimman kautta. Mene sinne, mikä on vaikeaa, mutta oikein. Rakkautta sulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sulla siis itsari on helpompi vaihtoehto kuin avun hakeminen? Usko pois, ei ole helpompi niille sun läheisimmillesi. Ota riski, ELÄ, äläkä mene helpoimman kautta. Mene sinne, mikä on vaikeaa, mutta oikein. Rakkautta sulle!
Tässä tilanteessa tuntuu siltä. Tuntuu kamalalta olla lähes 40, ilman mitään toivoa rakkaudesta ja läheisyydestä enää. Ja kun saa kokea pienen hipaisun sitä kaunista ja hyvää, niin sitä jää kaipaamaan.
Lue John Barthin romaani "Matkan pää".