ero puolison rahan käytön takia

Olen. En vain kestä sitä stressiä, kun toinen on täysin holtiton ja viskoo rahaa turhuuteen, ja luottaa siihen että kyllä minä kuitenkin huolehdin pakollisista menoista.

Riittäisivätkö rahasi sitten paremmin, jos (erottuasi) vastaisit kaikista menoista yksin?

Itse en ole eronnut puolisosta kun olen ikisinkku, mutta luulisi jokaisen ns. tolkun ihmisen tajuavan, että jos rahasta tai rahan käytöstä on kumppanin kanssa jatkuvasti (tai hyvin usein) erimielisyyttä, niin silloin on lähes poikkeusestta kyse muustakin kuin vain rahasta, jolloin saattaa olla viisaampaa erota.

Vierailija kirjoitti:

Riittäisivätkö rahasi sitten paremmin, jos (erottuasi) vastaisit kaikista menoista yksin?

En ole ap, mutta hyvin todennäköisesti riittää jos toinen on holtiton rahankäyttäjiä.

Oma rahankäyttöni eroaa valtavasti mieheni rahankäytöstä, itsellä bruttopalkka 2400 euroa ja miehellä 4200 euroa. Silti se on aina mies, jolta rahat ekana loppuu ja Visa vinkuu. Itse saan yleensä säästöönkin. Mies on ollut aina ihan samanlainen, jo nuoruudessaan ja sama juttu vielä näin yli nelikymppisenäkin. En usko että rahankäyttötottumukset merkittävästi muuttuvat ja tuskin siis sinunkaan miehen, ap. Että jos jo nyt menee hermo miehen holtittomaan rahankäyttöön niin todennäköisesti menee tulevaisuudessakin.

Onko miehelläsi peli- tai alkoholiongelma tai huumeet? Eroisin, jos noin. Koska miten mies muuten käyttää holtittomasti rahaa?

Meillä vaimo on se joka törsää molempien rahat. Olen todella kyllästynyt tilanteeseen ja aivan neuvoton. Erotakaan en haluaisi, koska on vielä pieniä lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Riittäisivätkö rahasi sitten paremmin, jos (erottuasi) vastaisit kaikista menoista yksin?

Näin kävi ainakin mulle. Erosimme muista syistä, mutta jo muutaman kuukauden yksin asuttuani huomasin, että pieni palkkanihan riittää vallan mainiosti. Kävi myös niin, että eron jälkeen eksäni oppi vähitellen vähän harkitsemaan omaa rahankäyttöään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittäisivätkö rahasi sitten paremmin, jos (erottuasi) vastaisit kaikista menoista yksin?

En ole ap, mutta hyvin todennäköisesti riittää jos toinen on holtiton rahankäyttäjiä.

Oma rahankäyttöni eroaa valtavasti mieheni rahankäytöstä, itsellä bruttopalkka 2400 euroa ja miehellä 4200 euroa. Silti se on aina mies, jolta rahat ekana loppuu ja Visa vinkuu. Itse saan yleensä säästöönkin. Mies on ollut aina ihan samanlainen, jo nuoruudessaan ja sama juttu vielä näin yli nelikymppisenäkin. En usko että rahankäyttötottumukset merkittävästi muuttuvat ja tuskin siis sinunkaan miehen, ap. Että jos jo nyt menee hermo miehen holtittomaan rahankäyttöön niin todennäköisesti menee tulevaisuudessakin.

Jaatteko menot puoliksi vai maksatatko omiasi miehelläsi, esim jonkin hassun hauskan prosenttiosuuden mukaiselle talousmenokohdennuksella?

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan eronnut vain sen takia, että puolison rahankäytössä on ongelmia? Palkan pitäisi riittää, mutta silti rahaa vain koskaan ei ole. Tilanne stressaa minua, jonka tulot paljon pienemmät, ja loppukuusta joudun ostamaan kaiken.

Olen eronnut juuri siksi että puoliso ei osannut käyttää rahaa eikä  kantanut vastuuta perheestä.

Vierailija kirjoitti:

Riittäisivätkö rahasi sitten paremmin, jos (erottuasi) vastaisit kaikista menoista yksin?

Budjetointi on helpompaa kun vastaa itse kaikesta. Onko tässä jotai epäselvää?

Tuo on yksi asia, minkä takia vakavasti välillä pohdin tuleeko suhteesta loppujen lopuksi mitään. Yhteistä taloutta ei ole, enkä usko että voisi tullakaan, mutta mua stressaa tuo holtittomuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittäisivätkö rahasi sitten paremmin, jos (erottuasi) vastaisit kaikista menoista yksin?

En ole ap, mutta hyvin todennäköisesti riittää jos toinen on holtiton rahankäyttäjiä.

Oma rahankäyttöni eroaa valtavasti mieheni rahankäytöstä, itsellä bruttopalkka 2400 euroa ja miehellä 4200 euroa. Silti se on aina mies, jolta rahat ekana loppuu ja Visa vinkuu. Itse saan yleensä säästöönkin. Mies on ollut aina ihan samanlainen, jo nuoruudessaan ja sama juttu vielä näin yli nelikymppisenäkin. En usko että rahankäyttötottumukset merkittävästi muuttuvat ja tuskin siis sinunkaan miehen, ap. Että jos jo nyt menee hermo miehen holtittomaan rahankäyttöön niin todennäköisesti menee tulevaisuudessakin.

Jaatteko menot puoliksi vai maksatatko omiasi miehelläsi, esim jonkin hassun hauskan prosenttiosuuden mukaiselle talousmenokohdennuksella?

Yhteiset laskut puoliksi ja kumpikin hoitaa itse omat henkilökohtaiset laskut. Ap

Oletko ottanut huomioon, että jos eroat, joudut ostamaan yksin kaiken koko kuukauden ajan, et pelkästään loppukuun ajan?

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut huomioon, että jos eroat, joudut ostamaan yksin kaiken koko kuukauden ajan, et pelkästään loppukuun ajan?

Oletko  sinä ottanut huomioon sen että ruokakulut puolittuvat jos asuu yksin ja että yleensä naisilla menee ruokaan muutenkin vähemmän rahaa kuin miehillä?

Se budjetointi, edelleen. Yksin asuessa pystyy ennakoimaan menot paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut huomioon, että jos eroat, joudut ostamaan yksin kaiken koko kuukauden ajan, et pelkästään loppukuun ajan?

Ruokakulut puolittuu ja sähkönkulutus pienenee, kun pyykkiä ja astioita pitää pestä vähemmän. Myös siivouksen tarve pienenee, kun yksi pölyntuottaja on vähemmän. Yksin ollessa kaupassa käyntiä voi siirtää montakin päivää eteenpäin, jos tekee ruokaa siitä, mitä kaapissa on. Kaurapuuro ja kasviskeitto on ihan hyvää, mutta ei silloin, jos toinen yökkii vieressä, että eikö meillä ole mitään muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut huomioon, että jos eroat, joudut ostamaan yksin kaiken koko kuukauden ajan, et pelkästään loppukuun ajan?

Oletko  sinä ottanut huomioon sen että ruokakulut puolittuvat jos asuu yksin ja että yleensä naisilla menee ruokaan muutenkin vähemmän rahaa kuin miehillä?

Se budjetointi, edelleen. Yksin asuessa pystyy ennakoimaan menot paremmin.

Kysyin tätä naisena, joka on asunut aina yksin. Maksan asuntoa yksin, maksana vastiketta yksin, maksan autoa yksin, maksan kodinkoneet yksin, maksan sähkön, vakuutukset, lehtitilaukset yksin. Yksinasuja maksaa aina elämästään suhteessa enemmän kuin kaksinasuja.

Ruokakuluni ovat varmasti pienemmät kuin miehillä keskimäärin, mutta toisaalta ruokakulut muodostavat budjetistani vain alle 10 prosenttia, joten asialla ei ole kovin suurta merkitystä.

Meillä mies valittaa rahankäytöstäni. Koskaan en osta itselleni mitään. Ainoastaan ruokaa ostan. Miehen mukaan siitäkin pitäisi vaan lisää säästää.

Semmoinen sami.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko ottanut huomioon, että jos eroat, joudut ostamaan yksin kaiken koko kuukauden ajan, et pelkästään loppukuun ajan?

Oletko  sinä ottanut huomioon sen että ruokakulut puolittuvat jos asuu yksin ja että yleensä naisilla menee ruokaan muutenkin vähemmän rahaa kuin miehillä?

Se budjetointi, edelleen. Yksin asuessa pystyy ennakoimaan menot paremmin.

Kysyin tätä naisena, joka on asunut aina yksin. Maksan asuntoa yksin, maksana vastiketta yksin, maksan autoa yksin, maksan kodinkoneet yksin, maksan sähkön, vakuutukset, lehtitilaukset yksin. Yksinasuja maksaa aina elämästään suhteessa enemmän kuin kaksinasuja.

Ruokakuluni ovat varmasti pienemmät kuin miehillä keskimäärin, mutta toisaalta ruokakulut muodostavat budjetistani vain alle 10 prosenttia, joten asialla ei ole kovin suurta merkitystä.

Sinä omistat asunnon myös yksin. Kodinkoneet kestävät 15 vuotta eikä ne maksa kuin muutaman satasen. Yksin asuvalla menee sähköä vähemmän kuin kahdella, mutta siirtomaksut ovat tosiaan aina samat. Vakuutuksia sinun ei tarvitse maksaa kuin itsestäsi, kotivakuutus on ihan edullinen. Minulla on oma auto, jonka kulut maksan yksin, mies maksaa omansa. Meille ei tule kuin sanomalehti eikä sekään ole pakollinen.

Olen itse asunut aikuisena työssäkäyvänä kämppiksen kanssa, se pienensi kuluja. Oletko ajatellut tuota vaihtoehtoa?

Kyllä ex-vaimoni rahankäyttö ja vastuuttomuus omista vaatimuksistaan eromme aiheutti. Menot tulojen mukaan ja jos enemmän haluaa, niin sitten pitää myös ryhtyä ansaitsemaan enemmän. Katkeaa se "kamelinselkä" lopulta sillä vastuunkantajallakin.