Miehet & minä
Olen yrittänyt kiinnostua itseni ikäisistä, ei onnistu. Ei vain kiihota. Siispä kiinnostun aina kolmekymppisistä miehistä. Ja heillä on tietysti aina vähintään se yksi lapsi. Lapseton 30-vuotias mies on joko mies, joka ei halua lapsia tai vaihtoehtoisesti kukaan ei halua lapsia hänen kanssaan.
Nykyään olen jotenkuten sujut asian kanssa. Voihan joku lapsi olla ihan mukavakin seuralainen ajan kanssa, mistäs sitä tietää. Välillä kuitenkin mietin, että onko kuitenkaan järkeä tutustua iseihin. En osaa eritellä syytä. Samanlaisia tuntemuksia tulee muutenkin. Ensin joku vaikuttaa aivan mahtavalta mieheltä, sitten tunne laantuu ennen kuin olemme edes tavanneet. Päässä alkaa risteilemään ajatuksia: onko nyt kuitenkaan järkeä, ei tämä ehkä kannata, en tiedä...
Käyn läpi kaikenlaisia skenaarioita siitä, miten tuhlaan aikaani mieheen, jonka elämä onkin jossain aivan muualla ja omani täällä. Mistään ei tule mitään, kumpikaan ei halua joustaa. Tai sitten ei päästä niinkään pitkälle, kun tulee puheeksi jokin asia ja selviää erilaiset ajatusmaailmat. Se siitäkin tutustumisesta sitten. Nykyään en pahemmin edes uskalla kysellä yksityiskohtia, koska tiedän sieltä aina tulevan jotain pettymyksiä ja sitten fiilis menee taas.
Olen kyllä halukas parisuhteeseen, mikäli se on normaali ja tuo hyvän olon. Sitoutumiskammoinen olen aina ollut, mutta nykyään osaan käsitellä sitä paremmin. Olen ollut jo 7 kk yksin, joten en koe enää TARVETTA siihen.
Aloituksen pointti on se, että tässä tuli taas kerran erään nettimiehen kanssa sellainen fiilis, että onko tässä taas järkeä, ei se ole sellainen eikä tällainen, tuskinpa siitä mitään tulisi. Emme ole siis vielä tavanneet, mutta se tulee tapahtumaan pian... pelottaa. :)
Ja tämä miekkonen on sanonut kysyttyäni, ettei ole mikään naisten pyörittelijä eikä saa edes keskusteluja aikaan netissä. Näkemieni kuvien perusteella hän on oikein kivan näköinen, miehekäs mies :) Ei mikään ruma raukka.
Kommentit (8)
On sinulla vaikeaa. Muista että yksinkin voi elää.
Toisaalta olen aistivinani ettei hän pidä itseään kovinkaan vetävänä miehenä eikä viitsi ottaa riskejä sitten. Tällaisen miehen tapasin juuri tänä kesänä. Todella vaikea tyyppi ja loukkasi minua useaan otteeseen.
Vierailija kirjoitti:
On sinulla vaikeaa. Muista että yksinkin voi elää.
Niin? Ehkä en halua.
Onpas sulla tosiaan vaikeaa, kun pitää jo etukäteen stressata ja päättää niin monta asiaa, että pitääkö susta tuntua tältä vai tuolta... Mene ja treffaa, tutustu, sillähän se aikanaan selviää. Tuskin olet niin kiireinen, ettet ehdi tapailla ja tutustua rauhassa? Jos kuitenkin jo etukäteen tunnet, ettei ole jatkoa, niin sitten ilmoitat, että et ole haluakas tapaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Onpas sulla tosiaan vaikeaa, kun pitää jo etukäteen stressata ja päättää niin monta asiaa, että pitääkö susta tuntua tältä vai tuolta... Mene ja treffaa, tutustu, sillähän se aikanaan selviää. Tuskin olet niin kiireinen, ettet ehdi tapailla ja tutustua rauhassa? Jos kuitenkin jo etukäteen tunnet, ettei ole jatkoa, niin sitten ilmoitat, että et ole haluakas tapaamaan.
Tuon tämänhetkisen suhteen en tiedä. Kuten arvelinkin, hän pelkää sattumista ja on siksi varuillaan. En siitä syytä häntä. Katsotaan miten treffit menevät.
Olen piirittänyt häntä jo pitkään. Kyllä, netissä :-D Sekin saa aikaan epäilyksen, että onko tässä nyt järkeä. Kyllähän miehen pitäisi hoitaa piiritys. Ei siitä mitään ole ennenkään tullut, jos olen ollut itse aloitteellisempi. Ehkä hän saa itsevarmuutta minun sinnikkyydestäni ja alkaa pyörittelemään naisia keppi tanassa. Mistä näistä tietää.