Miksi itsemurha koetaan järkyttävänä asiana?

Minä ainakin yritän elää niinkuin huomisesta ei olisi varmuutta. Vaatii aika paljon itsekkyyttä ja rohkeita tekoja ja sanoja.

Vierailija kirjoitti:

Minä ainakin yritän elää niinkuin huomisesta ei olisi varmuutta. Vaatii aika paljon itsekkyyttä ja rohkeita tekoja ja sanoja.

Hyvä sinä 👍 valitettavasti liian moni ei elä noin

Itsemurha saattaa olla tekijälle itselleen helpotus, mutta se tulee usein täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä hänen läheisilleen, joiden harteille jää sitten syyllisyys ja jossittelu, että mitä he olisivat voineet tehdä toisin ko. henkilön tukemiseksi. Varmasti myös perhesuhteet vaikuttavat, eli esim. pienten lasten vanhemman tekemä itsemurha varmasti järkyttää omaisia ja vaikuttaa heidän elämäänsä vielä vuosikymmeniä. 

En tuomitse niitä jotka päivänsä päättävät omatoimisesti. Kun on itse kokenut syvää tuskaa ei enää osaa tuomita muita samasta.

On sellaisiakin tapauksia, joissa kyseinen tapahtuma on helpotus monelle.

Vierailija kirjoitti:

Itsemurha saattaa olla tekijälle itselleen helpotus, mutta se tulee usein täytenä yllätyksenä ja järkytyksenä hänen läheisilleen, joiden harteille jää sitten syyllisyys ja jossittelu, että mitä he olisivat voineet tehdä toisin ko. henkilön tukemiseksi. Varmasti myös perhesuhteet vaikuttavat, eli esim. pienten lasten vanhemman tekemä itsemurha varmasti järkyttää omaisia ja vaikuttaa heidän elämäänsä vielä vuosikymmeniä. 

Kaikilla ei ole ns. Läheisiä vaikka olisi perheenjäseniä olemassa.

Mun mielestä itsemurha on siksi järkyttävää, että miten tässä maailmassa voi olla sellaisia henkilöitä, joilla on niin paha olla, että päätyvät itsemurhaan? Miksi eivät saa apua?

Mitä itse murhaan itsessään tulee on se tabu. Ja Tabu on lehti. Pornolehti. Miksi saatana levitätte sosiaalipornoa?

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä itsemurha on siksi järkyttävää, että miten tässä maailmassa voi olla sellaisia henkilöitä, joilla on niin paha olla, että päätyvät itsemurhaan? Miksi eivät saa apua?

Jos apua ei ole? Suurin itketyksen aihe on juuri siinä, että kuolema on ainoa parannuskeino.

Tähän väliin pakollinen sukupuolinäkökulma. (jopa lain mukaan sellainen tulee ottaa huomioon asiassa kuin asiassa)

Miehet tekevät valtaosan itsemurhista. Kolme neljästä eli peräti 75 prosenttia itsemurhista on miesten tekemiä kaikkialla länsimaissa. Itsemurha on siis vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Tästä kuitenkin rumasti vaietaan - koska se ei sovi feministien agendaan.

Jos naiset tekisivät valtaosan itsemurhista, koko maailma pysähtyisi siksi aikaa kunnes ongelma on korjattu.

Apua ja apua. Joitain elämä kohtelee helvetin epäreilusti. Voi hyvin olla niin että lähipiiri vaan potkii lisää kun sulla menee huonosti. Voi toivoa huonoa sulle. Narskuille on läheisen itsari taas hetki valokeilassa, ottakaanyt osaa, sanoinhan et se on hullu jne. Tällä mässätään pitkään.

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliin pakollinen sukupuolinäkökulma. (jopa lain mukaan sellainen tulee ottaa huomioon asiassa kuin asiassa)

Miehet tekevät valtaosan itsemurhista. Kolme neljästä eli peräti 75 prosenttia itsemurhista on miesten tekemiä kaikkialla länsimaissa. Itsemurha on siis vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Tästä kuitenkin rumasti vaietaan - koska se ei sovi feministien agendaan.

Jos naiset tekisivät valtaosan itsemurhista, koko maailma pysähtyisi siksi aikaa kunnes ongelma on korjattu.

Feministit vaikenevat asiasta, koska silloin paljastuu karu ideologian vastainen todellisuus; ne ovatkin miehet jotka ovat yhteiskunnassa altavastaajan asemassa. Itsemurhatilasto on karu ja ultimaatinen todiste siitä, että miehet voivat länsimaissa naisia huonommin. Miehet ovat sorrettuja, eivät naiset.

Marxismi, mitä feminismi oppeineen kutakuinkin sataprosenttisesti edustaa, on aina pohjautunut valheelle. Eli siinä mielessä he toimivat täysin johdonmukaisesti.

Eivät tuntemattomien ihmisten itsemurhat minua (juuri) järkytäkään. Mutta kun oma puolisoni teki itsemurhan lyhyehkön psyykkisen sairauden jälkeen, se suisti minut raiteiltani vuosiksi. Siinä piti samalla kertaa käsitellä äkillisen kuoleman aiheuttama suru, syyllisyydentunne siitä etten kyennyt tekoa estämään,  "omaishoitajuuden" jälkeensä jättämä syvä uupumus ja järkytys siitä että hän saattoi tekotavan valinnallaan sivullisetkin hengenvaaraan. En toivoisi kellekään sitä henkistä myllerrystä, jonka jouduin käymään läpi. Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, miksi sitä kutsutaan itse_murhaksi_, eräänlaiseksi henkirikokseksi. En halua moralisoida, mutta sivullisillekin aiheutuu itsemurhasta hyvin usein valtava painolasti siitä huolimatta, että moni hyväksyy teoriassa ihmisen oikeuden päättää oman elämänsä.

Vierailija kirjoitti:

Eivät tuntemattomien ihmisten itsemurhat minua (juuri) järkytäkään. Mutta kun oma puolisoni teki itsemurhan lyhyehkön psyykkisen sairauden jälkeen, se suisti minut raiteiltani vuosiksi. Siinä piti samalla kertaa käsitellä äkillisen kuoleman aiheuttama suru, syyllisyydentunne siitä etten kyennyt tekoa estämään,  "omaishoitajuuden" jälkeensä jättämä syvä uupumus ja järkytys siitä että hän saattoi tekotavan valinnallaan sivullisetkin hengenvaaraan. En toivoisi kellekään sitä henkistä myllerrystä, jonka jouduin käymään läpi. Tajusin silloin ensimmäistä kertaa, miksi sitä kutsutaan itse_murhaksi_, eräänlaiseksi henkirikokseksi. En halua moralisoida, mutta sivullisillekin aiheutuu itsemurhasta hyvin usein valtava painolasti siitä huolimatta, että moni hyväksyy teoriassa ihmisen oikeuden päättää oman elämänsä.

Minusta on kovin mautonta pieninkin moralisoinnin ja syyllistäminen vihjaus silloin, kun ihminen on ajautunut niinkin rankkaan ratkaisuun kuin itsensä ottamiseen hengiltä. Se ei yleensä ole hetken mielijohteesta syntynyt päätös, edes silloin kuin siltä vaikuttaa.

Itsemurha on itsekäs ratkaisu? Näin kuulee todettavan. Jumala heidät ymmärtämättömyydessään armahtakoon.

Tuttujen itsemurhat olen kokenut järkyttävinä juuri siksi, että tuntuu kauhealta, että ihminen on kärsinyt niin paljon, että on kokenut kuoleman ainoana ja pakollisena ratkaisuna. Se kuitenkin vaatii paljon teon valmistelua ja käsittelyä, vaikka näyttäisikin sinänsä spontaanilta. Itsellänikin on läpi elämän ollut kuolemantoiveita ja jopa leikinomaisia suunnitelmia, mutta se, että joku todella vie ajatuksensa loppuun, tuntuu kauhean tuskalliselta. Että toisella on ollut niin paha olla, ettei kukaan ole voinut sitä oloa helpottaa.

Itsemurhan tehneen henkilön läheiset ovat itsekäitä ja haluaisivat vain hyötyä ko. henkilön olemassaolosta eivätkä auttaa häntä. Kun hän on kuolut, hänestä ei ole enää hyötyä heille ja he ovat hänelle vihaisia siitä että tämä jätti heidät.

Vierailija kirjoitti:

Tähän väliin pakollinen sukupuolinäkökulma. (jopa lain mukaan sellainen tulee ottaa huomioon asiassa kuin asiassa)

Miehet tekevät valtaosan itsemurhista. Kolme neljästä eli peräti 75 prosenttia itsemurhista on miesten tekemiä kaikkialla länsimaissa. Itsemurha on siis vahvasti sukupuolittunut ilmiö. Tästä kuitenkin rumasti vaietaan - koska se ei sovi feministien agendaan.

Jos naiset tekisivät valtaosan itsemurhista, koko maailma pysähtyisi siksi aikaa kunnes ongelma on korjattu.

Miehet tekevät valtaosan onnistuneista itsemurhista, kerrottiin kerran luennolla. Lähteistä ei varmuutta, jäi vain mieleen. Syynä se, että naisten tavat lähteä itsemurhaa toteuttamaan ovat siis epävarmempia ja "pehmeämpiä" kuin miehillä. Miehet loikkaavat korkealta, hirttäytyvät tai käyttävät aseita, naiset tyytyvät nielemään purkillisen unilääkkeitä ja jäävät ne ulos oksennettuaan henkiin tai viiltävät ranteensa ja verenvuoto tyrehtyy itsekseen.

Keskustellaan asiasta sitten uudestaan, kun sun 13 -vuotias lapsi on tappanut itsensä.

Usein kuitenkin ilmenee että itsemurha on tehty kiivastuksissa, ilman pidempää harkintaa. Valtavan tunnekuohun vallassa ihminen ei kykene johdonmukaiseen ajatteluun vaan pyrkii jollakin keinoin lopettamaan tilanteen. Alkoholi tai lääkkeet saattavat olla sumentamassa harkintakykyä. Itselläni on tällainen yritys historiassani ilman mitään masennustaustaa.

Osa ihmisistä pyrkii aktiivisesti toimimaan kriisitilanteessa, erityisesti miehet. Tämä selittää mielestäni miesten suuremman osuuden eikä mikään miesten ”huono-osaisuus”.

Mielenterveysongelmiin on vaikea saada apua. Mulla on takana kaksi itsemurhayritystä, jotka eivät järkyttäneet ketään millään lailla. Yritin joskus hakea apua kaikin keinoin, mutta ei mua otettu vakavasti. Pääasiassa olen sitten itse koittanut terapioida iseäni. Esim. äitini tietää noista yrityksistä, mutta sitä ei kiinnosta pätkääkään. En usko, että olisi kiinnostanut, vaikka olisinkin kuollut.

Nykyisin on vaan kestettävä. Itemuha on mielessä lähes päivittäin, mutta olen jo päässyt liian pitkälle luovuttaakseni. Mulla on myös lemmikkejä ja ystävä, joka varmaan tulisi perässäni, enkä muutenkaan voi tehdä sitä hänelle.

Apua ei vaan saa. Sanaan ei uskota. En tiedä, johtuuko se sukupuolesta vai mistä. Olen mies. En osaa itkeä oikein tai valittaa, mutta kerron kyllä asioista niin kuin ne ovat. Kuulemma tapani puhua on aika humoristinen, mutta se on vähän niin, että kun lakkaan nauramasta, niin olen kuollut. En osaa ilmaista itseäni mitenkään muuten ja sanon senkin. Pitäisikö psykologin tai psykiatrin vastaanotolla olla jossain tunnetilassa, vai mistä kiikastaa? Mulle kun tunnetilat ei oikein ole saavutettavissa.

Ehkä mielenterveyspuolella ei vain ole tarpeeksi resursseja. Ei ole varaa tai jotain. Läheisiä ei kaikilla ole, ja vaikka joku välittäisikin, niin se saattaa silti olla idiootti. Omat vanhempani lyttää mut joka tapaamisella maan rakoon, vaikka tietävät mun mielenterveysongelmista ja itsetuhoisuudesta. Se on kuitenkin vain laiskuutta ja huomionhakuisuutta, eikö niin? Eivät ne kyllä ehkä läheisiä ole. Toinen varmaan nauttisi vain huomiosta mun kuoltuani, ja toista ei kiinnostaisi. Se kaverikin on vähän sitä mieltä, että mielen sairaus on pelkkä asenneongelma. Mun kissat on ainoita oliot, joita mun terveyteni jotenkin kiinnostaa. Aina toinen vahtii mua ja kököttää vieressä.

Jälkikäteen nuokin ihmiset varmaan miettisi, miksei se kertonut mitään, vaikka olen kertonut asioden todellisesta laidasta monet kerrat. Ei vaan oteta tosissaan kun on niin huono ilmakin ja sukat on märät.