Mistä saan tarpeeksi voimia hakea apua? En enää jaksa elää.

Ota asia esiin seurakunnassasi.

Myötätuntoni. Hali.

No mikä sulla on?

Tiedän tunteen. Itse sain vihdoin mentyä silloin lääkärille ja kaikki purkautui ulos ja minut otettiin heti vakavasti. Mene lääkäriin ja luota ammattilaisiin. Kyllä he tunnistavat milloin ihmisellä on oikeasti hätä. Tsemppiä!!

Älä jätä itseäsi yksin! Soita esim . Valtakunnalliseen kriisipuhelimeen tai Nollalinjalle. Jos olet nainen, niin voit soittaa myös Naisten linjalle, ja miehille on olemassa jotakin miesten puhelimia myös.

Mene paikkakuntasi psykiatrian poliklinikalle puhumaan ongelmistasi, ja/tai jos sinulla on rahaa, niin mene yksityiselle psykoterapeutille keskustelemaan asioistasi.

Aika moni on varmaan samassa tilanteessa. Tarvitsisi ja tahtoisi apua, mutta ei uskalla tai jaksa sitä hankkia. Sitten raahaudutaan vaan yksi päivä kerrallaan. Eikä mietitä huomista, sillä riittää kun tämänkin päivän saa jotenkin loppuun. Siinä on ihan tarpeeksi tekemistä. Joo ja elämä valuu hukkaan, mutta menköön. Vit*uaks sillekään mitään mahtaa.

Nyt juot pullon punkkua ja laukaset tuon jännityksen.

Huomenna on uusi päivä.

Veikkaan, että elämässäsi on ollut joku yksi hetkittäinen tapahtuma, joka on jäänyt mielen päälle ja jota pyörittelet. Alitajunnalle pitää antaa uusia kuvia, se mikä sua tällä hetkellä mietityttää, niin kuvittele sille toisenlainen, toivomasi lopputulos. Toista tätä noin viikon ajan.

En osaa neuvoa, mutta toivotan tsemppiä! Mene lääkäriin ja kerro sille mikä on tilanne, kaunistelematta. Mieluummin liioittelet negatiiviseen suuntaan kuin kaunistelet. Saat saikkua ja ehkä pääset juttelemaan jonkun hoitajan kanssa, oletan.

Eivät lääkärit mitään tiedä, se tässä onkin se ongelma, lääketieteen heikkous. Monilla on esimerkiksi laaja peräsuolentulehdus, joka ei näy missään, mutta se infektiopesäke lähettää mikrobeja verisuonien kautta aivoihin asti. Samantyyppinen tulehdus kuin parodontiitti, ei ne mikrobit näy päältäpäin, eikä kudos näytä huonolta, mutta mikroskoopilla katsottuna kuhisee mikrobeja.

Varaat ajan terveyskeskukseen ja sanot että et enää jaksa. Kyllä sinut otetaan vakavasti, minutkin otettiin. Se on niin helpottavaa viimein myöntää tarvitsevansa apua, eikä enää väkisin yksin yrittää jaksaa. Ensimmäinen askel on tietysti vaikea, mutta tee se itsesi takia. Voimia!

Mä oon yrittänyt saada apua jo puoli vuotta. Mua on vain heitelty paikasta toiseen hirveillä odotusajoilla ja tiedän joutuvani maksamaan tukia takaisin kun ei ole saatu järjestettyä oikeaa tukea. Nyt juuri kuulin, ettei mulle ole kuulemma todettu avuntarvetta, vaikka olen vuosia ollut mielenterveyshoidon piirissä ja nyt en ole kykeneväinen työhön tai kouluun. Tästä sitten pitäisi jaksaa jotain uutta rumbaa käynnistellä. En enää jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon yrittänyt saada apua jo puoli vuotta. Mua on vain heitelty paikasta toiseen hirveillä odotusajoilla ja tiedän joutuvani maksamaan tukia takaisin kun ei ole saatu järjestettyä oikeaa tukea. Nyt juuri kuulin, ettei mulle ole kuulemma todettu avuntarvetta, vaikka olen vuosia ollut mielenterveyshoidon piirissä ja nyt en ole kykeneväinen työhön tai kouluun. Tästä sitten pitäisi jaksaa jotain uutta rumbaa käynnistellä. En enää jaksa.

Joku trauma taustalla?

Olen opiskelija tällä hetkellä ja kaikki on menossa aivan perseelleen. Ihmissuhteeni kuolevat kun ei ole voimia pitää niitä kasassa, opinnot eivät ole edenneet ja kela huohottaa selän takana ja vihaan opiskelemaani alaa itkien joka yö kuinka kaikki kaatuu päälle ja olen liian heikko enää nousenaan ylös. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut kaikessa ja ei jaksa yrittää ja ponnistaa. Olen möhlinyt jo kaiken tässä vaiheessa elämää ja mitään ei ole odotettavissa muuta kuin uusia pettymyksiä.

Kiitän jo nyt kaikkia vastaajia ja yritän kerätä itseäni jotta saisin soitettua sen kriittisen puhelun, jolla toivottavasti saisin jonkunnäköisen suunnan millä lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin ja saada tarvittavaa apua.

ap

Vierailija kirjoitti:

Olen opiskelija tällä hetkellä ja kaikki on menossa aivan perseelleen. Ihmissuhteeni kuolevat kun ei ole voimia pitää niitä kasassa, opinnot eivät ole edenneet ja kela huohottaa selän takana ja vihaan opiskelemaani alaa itkien joka yö kuinka kaikki kaatuu päälle ja olen liian heikko enää nousenaan ylös. Tuntuu että olen täysin epäonnistunut kaikessa ja ei jaksa yrittää ja ponnistaa. Olen möhlinyt jo kaiken tässä vaiheessa elämää ja mitään ei ole odotettavissa muuta kuin uusia pettymyksiä.

Kiitän jo nyt kaikkia vastaajia ja yritän kerätä itseäni jotta saisin soitettua sen kriittisen puhelun, jolla toivottavasti saisin jonkunnäköisen suunnan millä lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin ja saada tarvittavaa apua.

ap

YTHS tai vastaava opiskelijoiden terveydenhuoltopaikka olisi varmasti tosi hyvä sulle. Nuo tuollaiset on tosi tavallisia ahdistuksen aiheita juuri  opiskelijoille ja opintoterveydenhuollon psykologit ja muut ammattilaiset osaa niihin hyvin ottaa kantaa. 

Itse kävin aikoinaan vähän samanlaisten asioiden takia YTHS:n psykologilla ja se juttelu auttoi tosi paljon saamaan suhteellisuudentajua ongelmiini. Ja rohkaisi vaihtamaan pääainetta myös :)

Ap nyt vielä esittää yhden tyhmän kysymyksen kun ne viralliset puhelinsoitot on niin pelottavia mukamas, mutta mitä kannattaisi ihan konkreettisesti sanoa siinä puhelimessa?

Tuntuu niin rajulta myöntää jollekkin tuiki tuntemattomalle, että on liian väsynyt elämään kun sen myöntäminen itsellekkin on jo hankalaa.

ap siis

Vierailija kirjoitti:

Ap nyt vielä esittää yhden tyhmän kysymyksen kun ne viralliset puhelinsoitot on niin pelottavia mukamas, mutta mitä kannattaisi ihan konkreettisesti sanoa siinä puhelimessa?

Tuntuu niin rajulta myöntää jollekkin tuiki tuntemattomalle, että on liian väsynyt elämään kun sen myöntäminen itsellekkin on jo hankalaa.

ap siis

Veikkaan että sanoa sen mitä olet täällä sanonut tai pyydät apua masennukseen tai itsetuhoisuuteen. Eiköhän ne siellä neuvo mitä pitää sitten tehdä.

Itse kamppailen kanssa vähän väliä masennuksen ja itsetuhoisuuden kanssa. Itsellä on vielä toistaiseksi asiat hyvin, kun tiedän, että se johtuu väärästä seurasta. Olen nyt "lomalla" paikassa missä ei kyseisiä ihmisiä tarvitse kestää. Kun palaan aidon pitää sosiaalisuus tauon enkä vastaa puheluihin ,avaa ovea tai käy edes kylässä omaksi parhaakseni. Olen saanut tarpeeksi ihmisten hyväksikäytöstä ja mielistelystä ikävien asioiden saattelemana.