Pitäisikö palkan määräytyä koulutuksen mukaan, vai miten?

Meritokratiassakin pitää tulos perustua näyttöön, eikä pelkkiin koulupapereihin. Yrityksen kannalta sille kannattaa maksaa enemmän palkkaa, joka tekee enemmän tulosta.

Koulutuksella ei tässä ole mitään merkitystä, vaan osaamisella. Sinänsä yksi lysti haluaako joku tehdä putkimiehen hommia maisterin tai amiksen papereilla, jos osaaminen on sama.

Laadun kannalta näyttää siltä, että mitä enemmän koulutustaso on noussut, sitä enemmän paskaa tulee ulos. Todisteena hometalot, länsimetro, sairaanhoitosysteemit yms.

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

Ei vaan osaamisen ja firmalle tuotetun hyödyn/kassavirran mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan osaamisen ja firmalle tuotetun hyödyn/kassavirran mukaan.

Entäs, jos on julkisella sektorilla töissä? Miten palkkauksen siellä tulisi määräytyä? Ja mitä on sairaanhoitajan tuottavuus?

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

No ei todellakaan pidä perustua koulutukseen vaan tehtävänkuvaan ja siitä suoriutumiseen. Mikä malli se sellainen on, jossa saat jonkin tietyn pakkatason, kunhan vain jaksat istua luennoilla riippumatta siitä, mikä työpanoksesi. Tietysti myös kysyntä ja tarjonta määräävät palkkaa ja niin pitää ollakin.

Lisäksi avauksessa oli taas kerran se virhe, että verrattiin kirvesmiestä ja hoitajaa. Kirvesmies tekee duunia yleensä yksityiselle sektorille ja lisäksi monella paikkakunnalla tuon työn ammattitaitoisista tekijäistä on pulaa, joten toki palkka on sen mukainen. Hoitajat tekevät usein duunia julkiselle sektorille ja koulutettuja hoitajia on paljon, joten tietysti palkka on myös matala (yksityisellä sektorilla erikoistuneilla hoitajilla on itse asiassa varsin hyvät palkat).

Tuohon voi vielä lisätä, että todennäköisesti jokaisella sairaanhoitajalla ja sosiaalityöntekijällä olisi ollut mahdollisuus kouluttautua myös kirvesmieheksi tai autonasentajaksi, jos olisivat halunneet. Eli tuo on ammatinvalintakysymys. Hoitajien ja sosiaalialan heikot palkat olivat varmasti tiedossa jo silloin kuin hakivat kouluttautumaan noille aloille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan osaamisen ja firmalle tuotetun hyödyn/kassavirran mukaan.

Entäs, jos on julkisella sektorilla töissä? Miten palkkauksen siellä tulisi määräytyä? Ja mitä on sairaanhoitajan tuottavuus?

Esimerkiksi kuinka nopeasti saadaan se potilas kotiutumaan kuluttamasta resursseja.

Vaan kuka tietää sen sairaalapaikan kustannukset yhteiskunnalle? Miten se lasketaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

No ei todellakaan pidä perustua koulutukseen vaan tehtävänkuvaan ja siitä suoriutumiseen. Mikä malli se sellainen on, jossa saat jonkin tietyn pakkatason, kunhan vain jaksat istua luennoilla riippumatta siitä, mikä työpanoksesi. Tietysti myös kysyntä ja tarjonta määräävät palkkaa ja niin pitää ollakin.

Lisäksi avauksessa oli taas kerran se virhe, että verrattiin kirvesmiestä ja hoitajaa. Kirvesmies tekee duunia yleensä yksityiselle sektorille ja lisäksi monella paikkakunnalla tuon työn ammattitaitoisista tekijäistä on pulaa, joten toki palkka on sen mukainen. Hoitajat tekevät usein duunia julkiselle sektorille ja koulutettuja hoitajia on paljon, joten tietysti palkka on myös matala (yksityisellä sektorilla erikoistuneilla hoitajilla on itse asiassa varsin hyvät palkat).

Tuohon voi vielä lisätä, että todennäköisesti jokaisella sairaanhoitajalla ja sosiaalityöntekijällä olisi ollut mahdollisuus kouluttautua myös kirvesmieheksi tai autonasentajaksi, jos olisivat halunneet. Eli tuo on ammatinvalintakysymys. Hoitajien ja sosiaalialan heikot palkat olivat varmasti tiedossa jo silloin kuin hakivat kouluttautumaan noille aloille.

Sairaanhoitajat valttavat väsymystä ja huonoa palkkaa, kun taas kirvesmiehet eivät. Luulisi kokemusten valossa kirvesmiehen ammattiin olevan tunkua, vaan kun ei. Miksi, vaikka koulutus on lyhyt ja työ kuulemma melko kevyttä?

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan osaamisen ja firmalle tuotetun hyödyn/kassavirran mukaan.

Lisäksi palkkaan vaikuttaa myös työvoiman kysyntä ja tarjonta. Vaikka työntekijä tuottaisi kuinka suuren kassavirran tahansa niin palkka joustaa alaspäin silloin jos on tiedossa että joku toinen työntekijä tuottaisi saman kassavirran pienemmällä palkalla. Jos taas osaajista on pulaa niin palkka joustaa ylöspäin.

Olisiko osaaminen ja tuottavuus mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan osaamisen ja firmalle tuotetun hyödyn/kassavirran mukaan.

Entäs, jos on julkisella sektorilla töissä? Miten palkkauksen siellä tulisi määräytyä? Ja mitä on sairaanhoitajan tuottavuus?

Voisi laittaa hoitajat nollaliksalle ja keräisivät driksejä asiakkailta.

Noin yleisesti ottaen joka haluaa liksaa ei mene sosialistiselle työpaikalle jossa palkka juoksee riipumatta siitä tekeekö hyvin työnsä vai onko välinpitämätön.

Ilman muuta tehtävän mukaan! Omassa työssäni huomannut että monella "akateemisella" on ihan peukalo persiissä mutta käytännönläheisemmän koulutuksen saaneet osaavat ajatella omilla aivoillaan ja ottavat asioista selvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

No ei todellakaan pidä perustua koulutukseen vaan tehtävänkuvaan ja siitä suoriutumiseen. Mikä malli se sellainen on, jossa saat jonkin tietyn pakkatason, kunhan vain jaksat istua luennoilla riippumatta siitä, mikä työpanoksesi. Tietysti myös kysyntä ja tarjonta määräävät palkkaa ja niin pitää ollakin.

Lisäksi avauksessa oli taas kerran se virhe, että verrattiin kirvesmiestä ja hoitajaa. Kirvesmies tekee duunia yleensä yksityiselle sektorille ja lisäksi monella paikkakunnalla tuon työn ammattitaitoisista tekijäistä on pulaa, joten toki palkka on sen mukainen. Hoitajat tekevät usein duunia julkiselle sektorille ja koulutettuja hoitajia on paljon, joten tietysti palkka on myös matala (yksityisellä sektorilla erikoistuneilla hoitajilla on itse asiassa varsin hyvät palkat).

Tuohon voi vielä lisätä, että todennäköisesti jokaisella sairaanhoitajalla ja sosiaalityöntekijällä olisi ollut mahdollisuus kouluttautua myös kirvesmieheksi tai autonasentajaksi, jos olisivat halunneet. Eli tuo on ammatinvalintakysymys. Hoitajien ja sosiaalialan heikot palkat olivat varmasti tiedossa jo silloin kuin hakivat kouluttautumaan noille aloille.

Sairaanhoitajat valttavat väsymystä ja huonoa palkkaa, kun taas kirvesmiehet eivät. Luulisi kokemusten valossa kirvesmiehen ammattiin olevan tunkua, vaan kun ei. Miksi, vaikka koulutus on lyhyt ja työ kuulemma melko kevyttä?

Kannattaisiko väsyneiden ja pienipalkkaisten sairaanhoitajien ehkä sitten kouluttautua kirvesmiehiksi?

Palkka maksetaan taloudellisen lisäarvon mukaan, ei minkään ulkoisen tekijän kuten ulkonäön, pituuden, iän, koulutuksen tai sukupuolen perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan osaamisen ja firmalle tuotetun hyödyn/kassavirran mukaan.

Entäs, jos on julkisella sektorilla töissä? Miten palkkauksen siellä tulisi määräytyä? Ja mitä on sairaanhoitajan tuottavuus?

Siellä palkkojen pitää olla sen verran alhaisemmat ettei  yksityissektorilla työskentelevien verorasite nouse liian korkeaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

No ei todellakaan pidä perustua koulutukseen vaan tehtävänkuvaan ja siitä suoriutumiseen. Mikä malli se sellainen on, jossa saat jonkin tietyn pakkatason, kunhan vain jaksat istua luennoilla riippumatta siitä, mikä työpanoksesi. Tietysti myös kysyntä ja tarjonta määräävät palkkaa ja niin pitää ollakin.

Lisäksi avauksessa oli taas kerran se virhe, että verrattiin kirvesmiestä ja hoitajaa. Kirvesmies tekee duunia yleensä yksityiselle sektorille ja lisäksi monella paikkakunnalla tuon työn ammattitaitoisista tekijäistä on pulaa, joten toki palkka on sen mukainen. Hoitajat tekevät usein duunia julkiselle sektorille ja koulutettuja hoitajia on paljon, joten tietysti palkka on myös matala (yksityisellä sektorilla erikoistuneilla hoitajilla on itse asiassa varsin hyvät palkat).

Tuohon voi vielä lisätä, että todennäköisesti jokaisella sairaanhoitajalla ja sosiaalityöntekijällä olisi ollut mahdollisuus kouluttautua myös kirvesmieheksi tai autonasentajaksi, jos olisivat halunneet. Eli tuo on ammatinvalintakysymys. Hoitajien ja sosiaalialan heikot palkat olivat varmasti tiedossa jo silloin kuin hakivat kouluttautumaan noille aloille.

Sairaanhoitajat valttavat väsymystä ja huonoa palkkaa, kun taas kirvesmiehet eivät. Luulisi kokemusten valossa kirvesmiehen ammattiin olevan tunkua, vaan kun ei. Miksi, vaikka koulutus on lyhyt ja työ kuulemma melko kevyttä?

Kannattaisiko väsyneiden ja pienipalkkaisten sairaanhoitajien ehkä sitten kouluttautua kirvesmiehiksi?

Ei ellei ole taitoja kyseiseen työhön. Myös korkea kysyntä nostaa palkkoja kun työnantajat kilpailevat osaajista. Sairaanhoitajat voisivat opetella budjetintekoa ja sijoittamista niin se pieni palkka riittäisi pitemmälle.

Lähihoitajilla ja sairaanhoitajilla ei todellakaan ole pienet palkat! Kuinka moni saman koulutustason ammattilainen tienaa muka enemmän? Esim kuinka moni kokki, parturi tai autonasentaja tienaa enemmän kuin lähihoitaja, tai kuinka moni restonomi, muotoilija tai tradenomi enemmän kuin sairaanhoitaja? Kyllä näiden ammattien tulotaso on ihan linjassa keskimääräisen ammattikoulun tai AMK n käyneiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

No ei todellakaan pidä perustua koulutukseen vaan tehtävänkuvaan ja siitä suoriutumiseen. Mikä malli se sellainen on, jossa saat jonkin tietyn pakkatason, kunhan vain jaksat istua luennoilla riippumatta siitä, mikä työpanoksesi. Tietysti myös kysyntä ja tarjonta määräävät palkkaa ja niin pitää ollakin.

Lisäksi avauksessa oli taas kerran se virhe, että verrattiin kirvesmiestä ja hoitajaa. Kirvesmies tekee duunia yleensä yksityiselle sektorille ja lisäksi monella paikkakunnalla tuon työn ammattitaitoisista tekijäistä on pulaa, joten toki palkka on sen mukainen. Hoitajat tekevät usein duunia julkiselle sektorille ja koulutettuja hoitajia on paljon, joten tietysti palkka on myös matala (yksityisellä sektorilla erikoistuneilla hoitajilla on itse asiassa varsin hyvät palkat).

Tuohon voi vielä lisätä, että todennäköisesti jokaisella sairaanhoitajalla ja sosiaalityöntekijällä olisi ollut mahdollisuus kouluttautua myös kirvesmieheksi tai autonasentajaksi, jos olisivat halunneet. Eli tuo on ammatinvalintakysymys. Hoitajien ja sosiaalialan heikot palkat olivat varmasti tiedossa jo silloin kuin hakivat kouluttautumaan noille aloille.

Sairaanhoitajat valttavat väsymystä ja huonoa palkkaa, kun taas kirvesmiehet eivät. Luulisi kokemusten valossa kirvesmiehen ammattiin olevan tunkua, vaan kun ei. Miksi, vaikka koulutus on lyhyt ja työ kuulemma melko kevyttä?

Naistimpureita ei ole kuin muutama, vaativiin töihin pystyvää en ole vielä tavannut yhtäkään. Kymmeniä tyttöjä on ollut kesätöissä, yksikään ei ole halunnut timpuriksi, kaksi kouluttautunut rakennusinsinööriksi, siinä työssä nainenkin jaksaa. 

Korkeintaan kolmannes pystyy työskentelemään eläkeikään asti, työ ei ole kevyttä.

Eivät pojatkaan yleensä halua näihin hommiin,  oma poikani tosin on kirvesmies vaikka hänellä on eri alan koulutus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Palkansaajilla palkka pitäisi määräytyä nimenomaan koulutuksen mukaan.

Ihan toinen juttu on sitten se, jos alkaa yrittäjäksi. Hän saa tehdä ihan miten paljon rahaa vain haluaa ihan millä tahansa osaamisen tasolla, josta joku haluaa maksaa.

Eli en ollenkaan ole harmissani vaikkapa jonkun nollakoulutuksen käyneen mutta menestyvän yrityksen perustaneen parturikampaajan tai putkimiehen takia. Mutta se on väärin, että yhteiskunnan varoja käytetään korkeakoulutukseen, jonka suorittaneille ei muka löytyisi työtä.

No ei todellakaan pidä perustua koulutukseen vaan tehtävänkuvaan ja siitä suoriutumiseen. Mikä malli se sellainen on, jossa saat jonkin tietyn pakkatason, kunhan vain jaksat istua luennoilla riippumatta siitä, mikä työpanoksesi. Tietysti myös kysyntä ja tarjonta määräävät palkkaa ja niin pitää ollakin.

Lisäksi avauksessa oli taas kerran se virhe, että verrattiin kirvesmiestä ja hoitajaa. Kirvesmies tekee duunia yleensä yksityiselle sektorille ja lisäksi monella paikkakunnalla tuon työn ammattitaitoisista tekijäistä on pulaa, joten toki palkka on sen mukainen. Hoitajat tekevät usein duunia julkiselle sektorille ja koulutettuja hoitajia on paljon, joten tietysti palkka on myös matala (yksityisellä sektorilla erikoistuneilla hoitajilla on itse asiassa varsin hyvät palkat).

Tuohon voi vielä lisätä, että todennäköisesti jokaisella sairaanhoitajalla ja sosiaalityöntekijällä olisi ollut mahdollisuus kouluttautua myös kirvesmieheksi tai autonasentajaksi, jos olisivat halunneet. Eli tuo on ammatinvalintakysymys. Hoitajien ja sosiaalialan heikot palkat olivat varmasti tiedossa jo silloin kuin hakivat kouluttautumaan noille aloille.

Sairaanhoitajat valttavat väsymystä ja huonoa palkkaa, kun taas kirvesmiehet eivät. Luulisi kokemusten valossa kirvesmiehen ammattiin olevan tunkua, vaan kun ei. Miksi, vaikka koulutus on lyhyt ja työ kuulemma melko kevyttä?

Kannattaisiko väsyneiden ja pienipalkkaisten sairaanhoitajien ehkä sitten kouluttautua kirvesmiehiksi?

Ei ellei ole taitoja kyseiseen työhön. Myös korkea kysyntä nostaa palkkoja kun työnantajat kilpailevat osaajista. Sairaanhoitajat voisivat opetella budjetintekoa ja sijoittamista niin se pieni palkka riittäisi pitemmälle.

Taidothan opitaan koulussa, ja kyllähän vaativan sairaanhoitajakoulutuksen läpi käynyt nyt kirvesmiehen koulutusohjelman selvittää. Koulutus ei edes kestä kauaa ja työ on kevyttä ja palkka hyvä.

Go for it girl.