En pysty ulkoilemaan lasten kanssa uhmaikäisten vuoksi
Pari viikkoa siirtymätilanteet ovat olleen entistä hankalampia juuri 3-v täyttäneelle esikoisemme. Ei halua lähteä kotoa, on aina jokin kesken eikä suostu lähtemään takaisin kotiin missä sitten olimmekaan. Olemme pari kertaa olleet "jumissa" ulkona. En saa esikoista ja vauvaa raahattua millään yhtäaikaa sisälle, jos esikoinen ei suostu tulemaan. Pystyn toki kantamaan molempia lapsia, yksi kummassakin kainalossa, mutta ovea vastaisena joudun laittamaan esikoisen alas ja silloin hän lähtee juoksemaan pois, sama hissin oven kanssa. Jos vauva on vaunuissa, en pysty kantamaan esikoista nostaessani vaunut pari porrasta ovelle. Esikoinen hermostuu samallalailla vaikka mies olisi Milan, mutta silloin toinen voi vaan kantaa hänet sisälle eikä ongelmaa ole.
Olen jutellut tietysti lapsen kanssa ja aina hän vakuuttaa, että lähtee pyydettäessä kotiin ja kävelee itse sisälle. Joka kerta kuitenkin hermostuu eikä suostu kävelemään. Nyt olemme olleet reilun viikon arkipäivät sisällä.
Vinkkejä?
Kommentit (37)
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei ole valitettavasti mitään vinkkejä antaa. Olette näköjään kokeilleet jo ihan kaikkea kun mies on ollut Milaninakin. Varmaan vain aika auttaa pahimman tahtovaiheen ohi.
Onneksi et ole yksinhuoltaja, kuolisitte nälkään jossain kohtaa, kun edes kauppaan ette pääsisi menemään... Kun pitää pelätä sitä esikoista noin kovasti, eikä pysty kiinni pitämään.
Olisiko tähänkin jotain aikaikkunaa olemassa?
Meillä auttaa se, että 3 veen kesken jääneistä leikeistä ym. kotona ja ulkona otetaan valokuvat, joihin voidaan palata ja palataankin. Niin leikki ikään kuin jatkuukin. Ei varmasti auta kaikilla mutta ei maksa mitään kokeilla 😊
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Vierailija kirjoitti:
Valjaat selkään ja tutti suuhun!
Ai 3-vuotiaalle tutti suuhun? Miksi niin iso lapsi lussuttaisi enää tuttia?
Entä jos sille uhmikselle kertoisi, että 10 min kuluttua lähdetään ja uusi huomautus 5 min kuluttua ja ulkovaatteet esille jne. Kun on aika lähteä, niin lähdetään, kai se lapsi nyt voi sen verran äitiinsä luottaa, että se tehdään, mitä sanotaan. Ja jos lapsi ei kuitenkaan suostu, niin tylysti sanoo, että asia selvä, äiti ja vauva ainakin lähtevät nyt ulos. Jostain kumman syystä lapsi ei yleensä palaa leikkeihin vaan itkee, että ei halua jäädä yksin. Silloin voi todeta, että jos tulet mukaan, et ole yksin.
Ja sama kotiin palatessa. Oudosti lapset oppivat virheistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Toimii paremmin kuin viikkojen häröily.
Kuka määrää ja päättää teillä? Lapsi tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Toimii paremmin kuin viikkojen häröily.
Kuka määrää ja päättää teillä? Lapsi tietysti.
Asiat voi hoitaa muutenkin, esim sanot että sinulla ja vauvalla on kuuma, menette ulos odottamaan että lapsi on saanut puettua. Itse teen niin kun kerrostalossa ollaan että kerään lapsen kamat ja ilmoitan että nyt mennään oli vaatteita tai ei, yleensä on sit halunnu pukea alaovella kuitenkin.
Ulkoa poistullessa isompi rattaisiin ja vauva kantoreppuun tai sit tuplarattaat. Saat varmaan tuolaraplarattaat köytettynä kohtuuhintaan tai huutele lainaan paikallisessa faceryhmässä.
Kolmevuotiasta kannattaa tosiaan varoittaa että nyt kohta mennään mutta on tehtävä selväksi että äiti päättää milloin lähdetään ja sit kun löhdetään niin sit lähdetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Toimii paremmin kuin viikkojen häröily.
Kuka määrää ja päättää teillä? Lapsi tietysti.
Juu, ei kyllä tosiaankaan lapsi päätä, mutta näin aikuisena ihmisenä kykenen toimimaan lapsen kanssa muutoinkin kuin vain uhkailemalla yksin jättämisellä ja möröillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Toimii paremmin kuin viikkojen häröily.
Kuka määrää ja päättää teillä? Lapsi tietysti.
Siinäpä vuoden vanhempi, varmaan uhkailet myös väkivallalla?? Ei luoja..
Meillä auttoi yllätyspussi. Laitoin pussiin esim tarran tai askartelutarvikkeen. Oli kiire päästä kotiin, kun muistutin pussista. Toinen juttu ennen pussia oli, että yksinkertaisesti vain toin lapsen sisälle, vaikka hän panikin vastaan. Fyysistä voimaa se vaati. Vaakatasossa haara-hartia otteessa kantaminen oli helpointa.
Vaikka mies olisi Milan? Onko ap humalassa?
Ehkä olisi kannattanut olla hankkimatta monta lasta.
Sen kun otatte ja lähdette ja sen kun tuutte takaisin ei siinä sen ihmempää. Kolme veelle voi kertoa, miksi hän ei saa juoksennella suin päin yksinään. Kolme veelle voi myös kertoa, että kohta sisälle syömään ja huomenna taas pihalle jatkamaan. Ei se lapsi niihin raivareihin kuole, vaikka ne saisikin.
Vierailija kirjoitti:
Sen kun otatte ja lähdette ja sen kun tuutte takaisin ei siinä sen ihmempää. Kolme veelle voi kertoa, miksi hän ei saa juoksennella suin päin yksinään. Kolme veelle voi myös kertoa, että kohta sisälle syömään ja huomenna taas pihalle jatkamaan. Ei se lapsi niihin raivareihin kuole, vaikka ne saisikin.
Ei se lapsi niihin raivareihin kuole, mutta en saa molempia lapsia raahattua sisälle, jos uhmis saa raivarin. Nyt saa raivarin joka kerta takaisin tullessa vaikka kuinka ollaan juteltu etukäteen ja lapsella on hyvä tarkoitus tulla omin jaloin hermostumatta puistosta. Saa siis raivarin vaikka oltaisiin koko perhe tai mies tai minä yksikseen hänen kanssaan. Erona vaan se, että jos on yksi aikuinen per lapsi voi sen lapsen tarvittaessa kantaa kotiin.
Tuplarattaat olisi kätevät, eivät vaan mahdu hissiin eikä niitä voi jättää ala-aulaan. Jos otan vauvan pois rattaista ja laitan isomman niihin (olettaen, että hän menee suosiolla), en edelleenkään saa lapsi kainalossa nostettua rattaita portaita ylös. Vauvaa en voi laittaa maahan makaamaan. Pystyykö joku suosittelemaan tuplarattaita, jotka saa vauva kainalossa yhdellä kädellä kasaan ja nostettu hissiin? Ehkä isompi kävelisi suosiolla hissiin omin jaloin, jos pääsisi asi rattailla.
Pari kertaa ollaan jouduttu odottelemaan oven ulkopuolella kunnes joku avulias naapuri on avannut oven ja hissin meille ja pari kertaa ollaan iltapäivällä oltu puistossa niin kauan kuin mies on tullut töistä. Jos mennään jonnekkin tylsään kuten ruokakauppaan autolla kävelee lapsi ilman ongelmia autosta kotiin. Ongelmana on vain hauskoista paikoista kuten ulkoa lähteminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Höpö höpö. Se on tehokkain ja yksinkertaisin keino. Toimii myös vanhemmalla iällä. Mitään syytä miksei tuo olisi ihan käytännöllinen keino et pysty perustelemaan.
Tuplarattaat - esikoinen turvavöillä kiinni niin ei pääse karkuun.
Esikoiselle valjaat - ei pääse karkuun.
Ennen lähtötilanteita pohjustat vähintään vartin, että kohta ollaan menossa. Ehdit vielä tämän ja tuon ja sitten mennään. Näin leikit eivät jää kesken ja lapsella on aikaa asennoitua siihen siirtymiseen.
Itse olen kiukuttelevan 2-vuotiaan heittänyt olan yli (tyyliin akankanto) niin ei tunnu raskaalta yhdellä kädellä pitää sylissä eikä meillä uskalleta siinä ainakaan vielä rimpuilla. Sillä toisella kädellä olen ottanut rattaat, avannut ovet ja painanut hissin napit. Jos on pitkät hiukset itsellä, ne kannattaa pitää vähintäänkin letillä tai muuten ne ovat jossain lapsen alla ja naamalla jne. Niinjoo, en tiedä miten vaunut saa pari porrasta yhdellä kädellä, meillä on sellainen "pyörätuoliliuska".
Oireileeko esikoinen vain vauvan mukana ollessa, onko kyse vain uhmasta vai myös mustasukkaisuudesta? Uhma menee käsittääkseni ohi aikanaan mutta mustasukkaisuuteen voi itse useimmiten lieventävästi vaikuttaa. Meillä on esikoiselle ainakin kova pala nieltäväksi, että äidin täytyy puistossa työnnellä rattaita eikä aina voi leikkiätemmeltää hänen mukanaan kuten ennen vauvan syntymää. Koitan sitten huomioida parhaani mukaan ja keksiä leikkejä joissa vaunut olisivat osa leikkiä.
Täytyy muistaa, että se esikoinenkin on vielä kovin pieni :).