Lue keskustelun säännöt.
En pysty ulkoilemaan lasten kanssa uhmaikäisten vuoksi
28.11.2017 |
Pari viikkoa siirtymätilanteet ovat olleen entistä hankalampia juuri 3-v täyttäneelle esikoisemme. Ei halua lähteä kotoa, on aina jokin kesken eikä suostu lähtemään takaisin kotiin missä sitten olimmekaan. Olemme pari kertaa olleet "jumissa" ulkona. En saa esikoista ja vauvaa raahattua millään yhtäaikaa sisälle, jos esikoinen ei suostu tulemaan. Pystyn toki kantamaan molempia lapsia, yksi kummassakin kainalossa, mutta ovea vastaisena joudun laittamaan esikoisen alas ja silloin hän lähtee juoksemaan pois, sama hissin oven kanssa. Jos vauva on vaunuissa, en pysty kantamaan esikoista nostaessani vaunut pari porrasta ovelle. Esikoinen hermostuu samallalailla vaikka mies olisi Milan, mutta silloin toinen voi vaan kantaa hänet sisälle eikä ongelmaa ole.
Olen jutellut tietysti lapsen kanssa ja aina hän vakuuttaa, että lähtee pyydettäessä kotiin ja kävelee itse sisälle. Joka kerta kuitenkin hermostuu eikä suostu kävelemään. Nyt olemme olleet reilun viikon arkipäivät sisällä.
Vinkkejä?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Valjaat... Ei ne lemmikkejä ole.
Inhokkeja ennemminkin. Ainakin aloittajan kuvauksen perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos vauvoja olisikin vaikka kaksoset? Tai pieniä useampi? Nykyään on vaikka mitä keinoja, kantoreppuja, runkoja ja vaikka mitä. Laita vaikka 3-v manducaan selkään kos konstit on noin vähissä..
Miten Herranjumala te saatte asiasta näin vaikeeta. En käsitä.
Nimim aina on ulkoiltu, oli uhmaa tai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut olla hankkimatta monta lasta.
Het fiksuin neuvo ikinä ja auttaa AP:tä ihan pirusti!
Vierailija kirjoitti:
Voitko jättää vauvan odottamaan turvallisesti ja raahata ensiksi sen uhmiksen kotiin? Ulkoilun voi aluksi rajoittaa myös kotipihaan, jos muualta on vaikempi päästä kotiin.
Yllätyspussi voi toimia. Selität vain etukäteen, että kotona on yllätys ja annat lapsen olla ylpeä itsestään, kun hän kerää kokoelmaa hyvin onnistuneista kotiin tuloista ja askartelee niistä esim joulukoristeita. Kohta onkin mukavampi tulla kotiin.
En voi jättää vauvaa ulos. Asumme keskustassa, omaa pihaa ei ole. Puistosta käveltävä kotiin 100-150m. Ennen kuin vauva syntyi esikoinen halusi aina kävellä tuon matkan itse. Jaksaa kävellä pidemmänkin lenkin, jos käymme hoitamassa asioita, tälläisten lenkkien jälkeen on ilmeisesti väsynyt eikä edes intä puistoon vaan kävelee ihan normaalisti kotiin. Puistossa on hauskaa eikä halua lähteä, jos odottelen niin lopulta väsähtää eikä suostu sen vertaa kävelemään. Viimeksi olin oikein tsempannut ja lähti puistosta suosiolla, oli oikein ylpeä itsestään. Sitten 20m ennen kotiovea valitti väsymystä ja kävi makaamaan maahan eikä suostunut kävelemään. Otin kainaloon, mutta sai raivarin ovella, kun jouduin laittamaan hänet maahan avatakseni oven.
Täytyy kokeilla yllätyspussia!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Heko heko. Enpä ole linnoittautunut lasten kanssa kotiin viikoksi jos yksi on joskus heittäytynyt hankalaksi. Siellähän ikkunasta kaihoisasti katselette kun me leikimme pihalla tai käymme kävelyllä.
Lapsi tarvitsee harjoitusta siirtymätilanteisiin, kun ne menevät aina samalla kaavalla, niin lapsi tottuu siihen. Eli printtaa paunetistä kuvat mitä tapahtuu uloslähtiessä, mitä puetaan ja missä järjestyksessä. Sitten lähdette joka päivä samaan kellonaikaan samalla tyylillä ulos ulkoilemaan.
Varoita lasta etukäteen ulkoilusta 10min ja 5min ennen. Nivo lähteminen lapsen keskeneräiseen leikkiin "nyt ne autot lähtee ulkoseikkailulle" tmv. jos lapsi leikkii autoilla.
Siirrä vauva kantoreppuun vaunuista, jolloin sinulla jää toinen käsi lapselle ja toinen oven avaamiseen jne.
Voiko lapsen antaa karata turvallisesti? Eli jos juoksee rapussa alaovelle, muttei saa sitä auki, niin anna mennä ja mene itse rauhallisesti sisälle ja riisut itsesi sekä vauvan- kyllä se sieltä tulee, vaikka siihen menis 45min tai saat vauvan nostettua pinnasänkyyn turvaan ja sitten käyt rauhallisena hakemassa sen toisen.
Palkitse hyvä, kehu paljon kun ottaa askeleenkin oikeaan suuntaan.
Älä menetä hermojasi, laita vaikka kuulosuojaimet korviin ja suklaata suuhun, jos se helpottaa sinua, mutta älä anna lapsesi määrätä koko perhettä. Tää vaihe kuuluu juuri tässä elämänvaiheessa käydä läpi, eikä sitten teinina tai keski-ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vie ensin vauva ulos/aulaan ja sisään tullessa isompi ensin sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi kannattanut olla hankkimatta monta lasta.
Het fiksuin neuvo ikinä ja auttaa AP:tä ihan pirusti!
Adoptioon vaan. Ei tule pärjäämään myöhemminkään, pakkosterilointi ensitilassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos vauvoja olisikin vaikka kaksoset? Tai pieniä useampi? Nykyään on vaikka mitä keinoja, kantoreppuja, runkoja ja vaikka mitä. Laita vaikka 3-v manducaan selkään kos konstit on noin vähissä..
No en itsekkään ymmärrä miten pärjäisin kaksosten tai kolmosten kanssa tässä asunnossa, kun tuplat eivät mahdu hissiin. Olisi pitänyt muuttaa muutamaksi vuodeksi muualle.
Käytänkin välillä kantoreppua. Vauva inhoaa sitä. Vastahakoista (mahdollisesti raivoavaa) 3-vuotiasta en saa millään väkisin reppuun laitettua. Vauvan saan rattaissa nostettua portaat vaikka isompi olisi repussa, mutta isompi on niin painava, että en saa häntä rattaissa nostettua portaita, jos vauvan on repussa. Jos vauva on repussa, en pysty oikein kantamaan isompaa.
P.S. En ole suunnitellut hankkivani lisää vauvoja juuri nyt, jos olisin raskaana emme todellakaan selviäisi täältä ulos ikinä.
Vierailija kirjoitti:
Vie ensin vauva ulos/aulaan ja sisään tullessa isompi ensin sisään.
Pääsemme ihan ok ulos, sisälle tule ulkoilemisen jälkeen vaikeaa. Ei ole oikein turvallista jättää kumpaakaan yksin mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Juurikin tuo. Liian usein näkee, miten vanhemmat juoksevat perään kun uhmis lähtee karkuun.
Jos et autotien tms. vaarallisen paikan lähellä, niin tyynesti huikkaat lapselle heipat ja lähdet toiseen suuntaan. Kyllä se lapsi hyvin nopeasti kirmaa perään kun tajuaa tilanteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Se vaan nyt on monesti uhmiksen kanssa parhain keino, että kertoo vanhemman menevän nyt, ja että lapsen tulee pysyä perässä.
Älä vaan sano, että juokset lapsen perässä, jis tämä juoksee karkuun uhmapäissään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa! Oli hauska tutustua, äiti menee nyt! Muista varoa niitä mörköjä!
Ei saa koskaan uhata hylkäämisellä.
Se vaan nyt on monesti uhmiksen kanssa parhain keino, että kertoo vanhemman menevän nyt, ja että lapsen tulee pysyä perässä.
Älä vaan sano, että juokset lapsen perässä, jis tämä juoksee karkuun uhmapäissään?
Asumme keskustassa, jos poika lähtee juoksemaan minun avatessa ovea, niin on käytännössä heti autotiellä. Talon edessä on vain kapea jalkakäytävä. Pakko ottaa kiinni, ettei mene autotielle. En oikeastaan pysty juoksemaan rattaiden kanssa, joten poika pitää rattaista kiinni ja nappaan kiinni heti kädestä, jos yrittää karkuun vaarallisessa paikassa.
Voitko jättää vauvan odottamaan turvallisesti ja raahata ensiksi sen uhmiksen kotiin? Ulkoilun voi aluksi rajoittaa myös kotipihaan, jos muualta on vaikempi päästä kotiin.
Yllätyspussi voi toimia. Selität vain etukäteen, että kotona on yllätys ja annat lapsen olla ylpeä itsestään, kun hän kerää kokoelmaa hyvin onnistuneista kotiin tuloista ja askartelee niistä esim joulukoristeita. Kohta onkin mukavampi tulla kotiin.