Lue keskustelun säännöt.
Yliopisto vai Amk?
28.11.2017 |
Kummassa olet itse opiskellut? Mitä tykkäsit? Millaisia vinkkejä antaisit nuorelle, joka pohtii kumpaan haluaisi?
Nimim. Abin äiti
Kommentit (32)
Ehkä kannattaa miettiä ensin, mikä ala kiinnostaa itseä. Työllisyysnäkymiäkin kannattaa pohtia, vaikka niitä ei aina voi tietenkään ennakolta tietää. Itse olen opiskellut molemmissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yliopisto tietysti jos mahkuja on, se on pääasiallinen jatko-opintoväylä mikä on lukiotasosta seuraavana.
AMK:ssa aluksi palataan taas ajassa taaksepäin ja lähdetään jauhamaan niitä samoja asioita kuin lukiossa, joista ammattikoulusta tulleilla ei ole mitään hajuakaan. Kertaus on tietysti opintojen äiti, mutta tuhlaa vaan elämäänsä jos mahdollisuuksia olisi nostaa jo rimaa suoraan vähän korkeammalle.
Itse olen molemmissa ollut, amkssa pärjää vähän lahjattomampikin kaveri.
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto tietysti
Ai kuten kaverini joka halusi lentokonetekniikan inssiksi koska oli pahasti hurahtanut ilmailuun - paha vaan että aikoinaan kyseistä koulutusta antoi Suomessa tasan yksi AMK eikä yksikään teknillinen korkeakoulu muuta kuin sivuaineena, koten hän jätti väliin saavuttamansa koneteekkarin paikan ja meni tekuun.
Itse olen käynyt kummankin ja voin sanoa, etten oppinut mitään uutta työelämän kannalta TTKK:lla, kun dipaksi itseäni oikeiden inssihommien ohessa luin.
Ja kun oli valmiiksi kyynisen kriittinen kyseenalaistaja, niin eipä se "akateemisesti ajattelemaan"-opetuskaan kovin hyvin juurtunut (kun sanovat että yliopistokoulutuksen tärkein anti ei ole faktatiedon oppiminen vaan kriittinen ajattelutapa...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AMK. Yliopisto-opiskelijat kärsivät usein burn-outeista. Kaikki tuntemani yliopisto-opiskelijat ovat ihmisriekaleita. Nuoruuden pitäisi olla mukavaa aikaa, ei ikävää suorittamista.
Itse opiskelen yliopistolla. Opiskelupaikkani valikoitui siksi, että omaa alaani ei voi opiskella ammattikorkeakoulussa; tai ei ainakaan koskaan päästä niihin tehtäviin ja/ tai toimiin kuin, mihin yliopistolla valitsemani koulutusohjelma antaa mahdollisuuden. (Toki yksittäisiä oppiaineita on varmasti mahdollista opiskella ammattikorkeaoulussakin, muttei ne yksin riitä, jos haluaa alani ammattilaiseksi. - Tosin samoja aineita voi opiskella myös yksistään tai tutkinto-opiskelijana yliopistollakin ja tulos on sama) Mielenkiinto ja kiinnostus omaa alaani kohtaan oli se, mikä ratkaisi oman valintani. Samaa suosittelen kaikille muillekin. En itse omaa kokemusta ammattikorkea -opinnoista. Mutta pidän hyvin hämmentävänä iskulausetta, jota usein olen kuullut toisteltavan, joka kuuluu seuraavasti: Amkk:t kouluttaa (ns.) käytännön tekijät ja yliopistot teoreetikot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suosittelen mallikoulu huoralutkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto tietysti
Ai kuten kaverini joka halusi lentokonetekniikan inssiksi koska oli pahasti hurahtanut ilmailuun - paha vaan että aikoinaan kyseistä koulutusta antoi Suomessa tasan yksi AMK eikä yksikään teknillinen korkeakoulu muuta kuin sivuaineena, koten hän jätti väliin saavuttamansa koneteekkarin paikan ja meni tekuun.
Itse olen käynyt kummankin ja voin sanoa, etten oppinut mitään uutta työelämän kannalta TTKK:lla, kun dipaksi itseäni oikeiden inssihommien ohessa luin.
Ja kun oli valmiiksi kyynisen kriittinen kyseenalaistaja, niin eipä se "akateemisesti ajattelemaan"-opetuskaan kovin hyvin juurtunut (kun sanovat että yliopistokoulutuksen tärkein anti ei ole faktatiedon oppiminen vaan kriittinen ajattelutapa...)
No ainakin opit DI-siltaopinnoissa edes hieman haastavampaa matikkaa ja fyssaa ja ajattelusi kehittyi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AMK. Yliopisto-opiskelijat kärsivät usein burn-outeista. Kaikki tuntemani yliopisto-opiskelijat ovat ihmisriekaleita. Nuoruuden pitäisi olla mukavaa aikaa, ei ikävää suorittamista.
Tai sitten kyse on vain siitä, että älykkäät ihmiset ovat herkempiä masentumaan?
Olen itse valmistunut AMK:n edeltäjästä, teknillisestä oppilaitoksesta ja suurin osa samoja töitä, samalla palkalla tekevistä työkavereistani on diplareita.
Siitä huolimatta, jos minulla olisi ollut enemmän älliä, parempi muisti ja enemmän kärsivällisyyttä, olisin mennyt silloiselle Polille. Harvoin yliopistotutkinnosta haittaa on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK. Yliopisto-opiskelijat kärsivät usein burn-outeista. Kaikki tuntemani yliopisto-opiskelijat ovat ihmisriekaleita. Nuoruuden pitäisi olla mukavaa aikaa, ei ikävää suorittamista.
Tai sitten kyse on vain siitä, että älykkäät ihmiset ovat herkempiä masentumaan?
Eipä ole silloin älystä juuri työmarkkinoilla hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AMK. Yliopisto-opiskelijat kärsivät usein burn-outeista. Kaikki tuntemani yliopisto-opiskelijat ovat ihmisriekaleita. Nuoruuden pitäisi olla mukavaa aikaa, ei ikävää suorittamista.
Tai sitten kyse on vain siitä, että älykkäät ihmiset ovat herkempiä masentumaan?
Tai sitten, jollain on hyvin rajoittunut otanta yliopisto-opiskelijoista. jos he kaikki ovat burn-outista kärsiviä ja ihmisriekaleita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ite valitsisin amk:n. Pääsee helpommalla. Nykyään ei kai lähiopetusta ole juuri ollenkaan vaan verkkokursseilla ja heppoisilla esseillä läpäisee tutkinnon? Koulu haluaa, että kaikki valmistuvat. Focus on tulevassa työelämään sijoittumisessa; tutkintoon sisältyy pakolliset pitkät harkat joiden aikana asiat opitaan käytännössä, saadaan kokemusta ja luodaan kontakteja työelämään. Teoriaa on vain minimi.
Yliopistoa suosittelen huippu-uraa tavoitteleville (diplomaatit, poliitikot ja ylin yritysjohto), tiettyyn suojattuun ammattiin (lääkäri, juristi ym) tai tutkijoiksi (ei mitään järkeä taloudellisessa mielessä) haluaville. Muuten ei syytä kiusata tai "haastaa" itseään.
Vierailija kirjoitti:
Ite valitsisin amk:n. Pääsee helpommalla. Nykyään ei kai lähiopetusta ole juuri ollenkaan vaan verkkokursseilla ja heppoisilla esseillä läpäisee tutkinnon? Koulu haluaa, että kaikki valmistuvat. Focus on tulevassa työelämään sijoittumisessa; tutkintoon sisältyy pakolliset pitkät harkat joiden aikana asiat opitaan käytännössä, saadaan kokemusta ja luodaan kontakteja työelämään. Teoriaa on vain minimi.
Yliopistoa suosittelen huippu-uraa tavoitteleville (diplomaatit, poliitikot ja ylin yritysjohto), tiettyyn suojattuun ammattiin (lääkäri, juristi ym) tai tutkijoiksi (ei mitään järkeä taloudellisessa mielessä) haluaville. Muuten ei syytä kiusata tai "haastaa" itseään.
Tässä tiivistyy hyvin amk-ajattelu. Pääsee helpommalla ja ei tarvitse haastaa itseään. Kukin voi sitten itse punnita haluaako elää noin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto tietysti
Ai kuten kaverini joka halusi lentokonetekniikan inssiksi koska oli pahasti hurahtanut ilmailuun - paha vaan että aikoinaan kyseistä koulutusta antoi Suomessa tasan yksi AMK eikä yksikään teknillinen korkeakoulu muuta kuin sivuaineena, koten hän jätti väliin saavuttamansa koneteekkarin paikan ja meni tekuun.
Itse olen käynyt kummankin ja voin sanoa, etten oppinut mitään uutta työelämän kannalta TTKK:lla, kun dipaksi itseäni oikeiden inssihommien ohessa luin.
Ja kun oli valmiiksi kyynisen kriittinen kyseenalaistaja, niin eipä se "akateemisesti ajattelemaan"-opetuskaan kovin hyvin juurtunut (kun sanovat että yliopistokoulutuksen tärkein anti ei ole faktatiedon oppiminen vaan kriittinen ajattelutapa...)
No ainakin opit DI-siltaopinnoissa edes hieman haastavampaa matikkaa ja fyssaa ja ajattelusi kehittyi
Pitkä matikka ja fysiikka lukiossa, matikasta L ylppäreissä - mitään "kukkaissiltoja" tarvittu vaan suoraan kursseille.
Tällä hetkellä en edes pääsisi lyhyen matikan ylppäreistä läpi, joten se siitä "ajattelutavan kehittymisestä".
Vierailija kirjoitti:
Mutta pidän hyvin hämmentävänä iskulausetta, jota usein olen kuullut toisteltavan, joka kuuluu seuraavasti: Amkk:t kouluttaa (ns.) käytännön tekijät ja yliopistot teoreetikot.
Joitain harvoja käytännön ammatteja kuten lääkäri tai luokanopettaja lukuun ottamatta yliopistokoulutuksen tavoite on nimenomaan syvällisessä teorian hallinnassa, ei sen käytännön soveltamisessa tai työelämävalmennuksessa. Yliopisto ei ole ammattikoulu. Maisteriksi voi valmistua ilman minkäänlaista kosketusta todelliseen työhön.
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto tietysti
- Vaikka itse opiskelen yliopistolla, niin en pitäisi tai suosittelisi tätä kenelle tahansa, - En esimerkiksi usko, että fysioterapeuttini olisi yhtään parempi "fysioterapeuttina" jos hän olisi opiskellut yliopistolla. Myös kondiittorimestari, jolta jonkun kerran olen tilannut tarjottavaa tuskin hirmuisesti olisi päässyt hiomaan ja hyötymään opinnoista yliopistolla niin, että olsi voinut soveltaa oppimaansa suoraan kondiittoritoimessaan. (- Voin toki olla väärässä, koska itsellän on kovin pinnallinen kuva kondiittorien työnkuvasta).
Kummeksun myös heitä, jotka pitävät sairaanhoitajia tai teveydenhoitajia vastaavan koulutukseltaan "puolta lääkäri opinnoista." - Tai mitenkähän mahtaisi parturini hyötyä ammattikorkea tai yliopisto-opinnoista? - Kuulen jo kun minua huomautetaan, ettei kondiittorikaan, kuten ei parturi tutkinnoista kumpikaan ole sen paremmin ammattikorkea kuin yliopisto-opikselu paikka (/"tutkinto-ohjelma/-linja).
Ei olekaan ei. Mutta kysymys kuuluukin, miksi ihmeesä yliopisto olisi sellainen paikka opiskella, johon meidän kaikkien oletetaan haluavan päästä opiskelemaan? - Tai ainakin kaikkein fiksuimpien tai älyltään parempien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ite valitsisin amk:n. Pääsee helpommalla. Nykyään ei kai lähiopetusta ole juuri ollenkaan vaan verkkokursseilla ja heppoisilla esseillä läpäisee tutkinnon? Koulu haluaa, että kaikki valmistuvat. Focus on tulevassa työelämään sijoittumisessa; tutkintoon sisältyy pakolliset pitkät harkat joiden aikana asiat opitaan käytännössä, saadaan kokemusta ja luodaan kontakteja työelämään. Teoriaa on vain minimi.
Yliopistoa suosittelen huippu-uraa tavoitteleville (diplomaatit, poliitikot ja ylin yritysjohto), tiettyyn suojattuun ammattiin (lääkäri, juristi ym) tai tutkijoiksi (ei mitään järkeä taloudellisessa mielessä) haluaville. Muuten ei syytä kiusata tai "haastaa" itseään.
Tässä tiivistyy hyvin amk-ajattelu. Pääsee helpommalla ja ei tarvitse haastaa itseään. Kukin voi sitten itse punnita haluaako elää noin
Niin itsehän valitSIN yliopiston, amk:ssa en ole opiskellut päivääkään... vaikka tällä hetkellä valitSISIN sen edellä esitetyistä syistä. Että haluatko sittenkin lukita nerokkaan kuittisi? En vaan ymmärrä mitä hyötyä valtavasta vaivannäöstä loppupeleissä on, jos tarkoitus on vain elää tylsää taviselämää.
Riippuu hyvin paljon siitä, mitä alaa nuori haluaisi opiskella?