Lue keskustelun säännöt.
Huonoa käytöstä leipäjonossa
27.11.2017 |
Kävin taas tänään leipäjonossa hakemassa ruokaa minulle ja kouluikäiselle lapselleni. Olen reilusti ylipainoinen eikä se voi jäädä keneltäkään huomaamatta, koska painoindeksini on melkein 40. Myös lapseni on lihava ja olisi tärkeää, ettei paino nouse. Jätän siksi kaikki pullat, majoneesit ym. turhat kalorit ottamatta ja koitan muutenkin katsoa, ettei kassista tule mahdottoman epäterveellistä.
En saa mitään niiden ruokien tilalle joista kieltäydyn vaan ne jää jaettaviksi seuraaville.
Olen käynyt leipäjonossa reilun vuoden ja saanut monilta muilta jonottajilta negatiivista, välillä jopa aggressiivista palautetta tästä "nirsoilustani". Tänään kohtasin taas yhden erityisen ikävän ruoka-avun hakijan, joka tuli muutaman korttelin kävelyn jälkeen sylkemään suoraan eteeni, tarttui ruokakassiini kiinni ja kysyi miten kehtaan viedä ruokaa niiden nenän edestä jotka sitä tarvitsee. Tilanne laukesi siihen, kun yksi ohikulkija tuli kysymään mistä siinä on kyse. Iso kiitos hänelle.
En tiedä enää mitä tekisin. Pelottaa mennä enää leipäjonoon, kun olen saanut niin paljon haukkuja osakseni ja meno on muuttunut aiempaa röyhkeämmäksi. Olen pitkäaikaistyötön erityislapsen yh ja varmasti avun tarpeessa enemmän kuin keskimääräiset jonottajat, vaikka tyhjistä kaloreista ei pulaa olekaan. Olen kertonut ruuan jakajille tiettyjen ihmisten huonosta käytöksestä, mutta ne vaan sanoo että koita kestää, ne ei kieltäydy jakamasta ruokaa kenellekään niin kauan kun itse jonotus sujuu rauhallisesti.
Mitä tässä voisi tehdä vai onko pakko vaan alistua kiusaajien armoille?
Kommentit (54)
Etkö voi antaa lastasi sijoitukseen? Saisi edes toinen teistä kunnollisen elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten köyhä voi olla noin lihava??
No vaikka siksi, että leipäjonoruoka lihottaa. Ei siellä jaeta niinkään terveystuotteita vaan ravinneköyhiä kaloripommeja, jotka ei pidä nälkää ja joita täytyy syödä ihan liian paljon saadakseen kaikki tarvitsemansa ravinteet.
Tuossa yksi MONESTA mahdollisuudesta.
Isket patongilla nassuun seuraavaksi.
Kirjoita tilanteestasi paikallislehden mielipideosastolle. Sen voi tehdä nimimerkillä kun aihe on tällainen.
Oletko kertonut kiusaajille, että joudut skippaamaan osan ruuista terveyssyistä? Lihavuushan on selvä terveysriski.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leipäjonossa tuskin on ruuista hirveästi valinnanvaraa, joten ottaisin kiitollisena vastaan kaiken mitä tarjotaan. Sinun tilanteessasi ei ole varaa olla nirso. Laihduttaa voi liikuntaa lisäämällä ja syömällä säännöllisesti. Kuulostaa karulta, mutta jos ei ole allergioita yms. ymmärrän muita leipäjonossa. Se on kuitenkin se viimeinen vaihtoehto.
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Se, ettei halua yksipuolista ruokavaliota vaan pyrkii syömään terveellisesti, ei ole huono asia. Mutta aina ei ole varaa olla nirso. Jos ei ole varaa kauppareissuun, ei ole varaa valita mitä syö.
Täällä kehotettiin jättämään pöydälle joita ei voi käyttää, joskus vaihdoin kun en siedä laktoosia maitopurkit kaverin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Se, ettei halua yksipuolista ruokavaliota vaan pyrkii syömään terveellisesti, ei ole huono asia. Mutta aina ei ole varaa olla nirso. Jos ei ole varaa kauppareissuun, ei ole varaa valita mitä syö.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa leipäjonosta saisi joka viikko ruokaa koko viikoksi. Jos joku pystyy ostamaan vaikka puolet kuukauden ruuista itse, täytyykö sen käydä leipäjonossa vain kahtena viikkona ja ottaa vastaan kaikki mitä silloin tarjotaan? Miksei se voisi yhtä hyvin käydä leipäjonossa joka viikko ja jättää epäterveellisimmät ruuat ottamatta? Miksi jälkimmäisellä tavalla toimiva henkilö on mielestäsi vähemmän avun tarpeessa?
Lukispa jotkut Afrikan nälkää näkevät tän ketjun. Vain Suomessa voi valittaa, että ilmainen ruoka on vääränlaista. Sori, mutta miettikää nyt. Ap, lisää liikuntaa, se laihduttaa kyllä jonkin verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Se, ettei halua yksipuolista ruokavaliota vaan pyrkii syömään terveellisesti, ei ole huono asia. Mutta aina ei ole varaa olla nirso. Jos ei ole varaa kauppareissuun, ei ole varaa valita mitä syö.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa leipäjonosta saisi joka viikko ruokaa koko viikoksi. Jos joku pystyy ostamaan vaikka puolet kuukauden ruuista itse, täytyykö sen käydä leipäjonossa vain kahtena viikkona ja ottaa vastaan kaikki mitä silloin tarjotaan? Miksei se voisi yhtä hyvin käydä leipäjonossa joka viikko ja jättää epäterveellisimmät ruuat ottamatta? Miksi jälkimmäisellä tavalla toimiva henkilö on mielestäsi vähemmän avun tarpeessa?
Tarkoitan sitä, että jos ihminen elää yhteiskunnan tukien ja mm. leipäjonon varassa, niin ei silloin ei ole varaa valittaa. Tottakai olisi ihanaa, jos jokainen saisi valita ne mieluisimmat vaihtoehdot, mutta elämä on. Jos on varaa valittaa, niin ei ole ainakaan niin pulassa kuin se toinen, joka syö nälkäänsä mitä vaan annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Lukispa jotkut Afrikan nälkää näkevät tän ketjun. Vain Suomessa voi valittaa, että ilmainen ruoka on vääränlaista. Sori, mutta miettikää nyt. Ap, lisää liikuntaa, se laihduttaa kyllä jonkin verran.
Mitä se on niiltä Afrikan lapsilta tai edes kanssajonottajilta mitään pois, jos AP jättää majoneesipullat pois, toisille? Ei tässä ole mistään hifistelystä kyse. AP ei tarvitse noita kaloreita. Liikunta plus majoneesipulla on plus miinus nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Se, ettei halua yksipuolista ruokavaliota vaan pyrkii syömään terveellisesti, ei ole huono asia. Mutta aina ei ole varaa olla nirso. Jos ei ole varaa kauppareissuun, ei ole varaa valita mitä syö.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa leipäjonosta saisi joka viikko ruokaa koko viikoksi. Jos joku pystyy ostamaan vaikka puolet kuukauden ruuista itse, täytyykö sen käydä leipäjonossa vain kahtena viikkona ja ottaa vastaan kaikki mitä silloin tarjotaan? Miksei se voisi yhtä hyvin käydä leipäjonossa joka viikko ja jättää epäterveellisimmät ruuat ottamatta? Miksi jälkimmäisellä tavalla toimiva henkilö on mielestäsi vähemmän avun tarpeessa?
Tarkoitan sitä, että jos ihminen elää yhteiskunnan tukien ja mm. leipäjonon varassa, niin ei silloin ei ole varaa valittaa. Tottakai olisi ihanaa, jos jokainen saisi valita ne mieluisimmat vaihtoehdot, mutta elämä on. Jos on varaa valittaa, niin ei ole ainakaan niin pulassa kuin se toinen, joka syö nälkäänsä mitä vaan annetaan.
Valitseminen ja valittaminen on kaksi täysin eri asiaa. Ap on valikoinut ruokia mitä ottaa, ei valittanut niistä mitkä on jättänyt muiden otettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Se, ettei halua yksipuolista ruokavaliota vaan pyrkii syömään terveellisesti, ei ole huono asia. Mutta aina ei ole varaa olla nirso. Jos ei ole varaa kauppareissuun, ei ole varaa valita mitä syö.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa leipäjonosta saisi joka viikko ruokaa koko viikoksi. Jos joku pystyy ostamaan vaikka puolet kuukauden ruuista itse, täytyykö sen käydä leipäjonossa vain kahtena viikkona ja ottaa vastaan kaikki mitä silloin tarjotaan? Miksei se voisi yhtä hyvin käydä leipäjonossa joka viikko ja jättää epäterveellisimmät ruuat ottamatta? Miksi jälkimmäisellä tavalla toimiva henkilö on mielestäsi vähemmän avun tarpeessa?
Tarkoitan sitä, että jos ihminen elää yhteiskunnan tukien ja mm. leipäjonon varassa, niin ei silloin ei ole varaa valittaa. Tottakai olisi ihanaa, jos jokainen saisi valita ne mieluisimmat vaihtoehdot, mutta elämä on. Jos on varaa valittaa, niin ei ole ainakaan niin pulassa kuin se toinen, joka syö nälkäänsä mitä vaan annetaan.
Kuka tässä on valittanut? AP hakee hernekeittonsa ja jättää majoneesit jollekin muulle. Siis ottaa hänen kiintiöhernekeittonsa. Esimerkiksi. Mutta joku kokee sen ongelmaksi. Miksi?
Mitä siellä ruokajonossa jaetaan? Pullaa ja majoneesia vai?
Kyllä pienituloinen pystyy jo elämään huomattavasti terveellisemmin kuin ne jotka ovat köyhyysrajan alapuolella, toimeentulotuen varassa jne.
Olen hyvin kiitollinen ettei tarvitse enää leipäjonossa seisoskella. Leipää, makaronia yms syön nykyään hyvin vähän. Ehkä yleisin arkiruokani on kasvissosekeitto, mutta nyt minulla on varaa vaihdella kasviksia, välillä porkkanaa, perunaa, bataattia, parsakaalia, kukkakaalia, punajuurta jne. Köyhänä osti tasan ne porkkanat tai perunat mihin oli varaa ja ruokavalio oli samanlainen kuukaudesta toiseen. Myös puuroa en syö enää kovin usein, jossain vaiheessa alkoi tulla korvista ulos. Mielummin syön vaikka laadukasta mysliä tai teen pakastemarjoista, jogurtista ja banaanista smoothien. Tai paistan vaikka munakkaan. Köyhä ei voi ostaa niin monia ainesosia varastoon, että voisi kovin paljoa varioida ruokavaliotaan.
Te jotka halveksutte ap:ta ette tiedä mitään siitä miten kamalaa on olla oikeasti köyhä. Silloin täyttää vatsansa juuri sillä hötöllä mihin on varaa tai mitä sattuu leipäjonosta saamaan.
Ap:lle toivon paljon voimia, toivottavasti elämäntilanteesi helpottuu. Itselläni meinasi usko loppua, mutta nyt on ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen varaa syödä terveellisesti ja monipuolisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ongelmaan on helppo ratkaisu: Ota jatkossa kaikki ruoka mitä saat ja heitä kotona vaikka roskiin ne mitä et tahdo syödä. Niin mäkin teen, koska pelkään ahneeksi nirsoilijaksi leimautumista.
Ja tiedoksi kaikille, että ainakin täällä leipää saa ottaa niin paljon kuin tahtoo ja sitä jää aina yli. Ne mitä ruokaa jakavat vapaaehtoiset ei saa vietyä naapureilleen ja serkun kummin kaimoille viedään sitten hevosille. Munkkipossuista ja muusta paskasta kieltäytyminen ei siis tarkoita sitä, että jäisin näkemään nälkää tai joutuisin ostamaan ruokaa kaupasta, vaan leivän ansiosta saisin vaikka kaiken ruokani ilmaiseksi jos tahtoisin. Kumma kyllä kukaan ei hamstraa leipää säkkikaupalla kotiin, vaikka siihen olisi mahdollisuus. Kai me kaikki ruokaa hakevat ollaan jollain tavalla nirsoja, kun ei haluta niin yksipuolista ruokavaliota. Mutta onko se muka huono asia?
Se, ettei halua yksipuolista ruokavaliota vaan pyrkii syömään terveellisesti, ei ole huono asia. Mutta aina ei ole varaa olla nirso. Jos ei ole varaa kauppareissuun, ei ole varaa valita mitä syö.
Otetaan esimerkiksi tilanne, jossa leipäjonosta saisi joka viikko ruokaa koko viikoksi. Jos joku pystyy ostamaan vaikka puolet kuukauden ruuista itse, täytyykö sen käydä leipäjonossa vain kahtena viikkona ja ottaa vastaan kaikki mitä silloin tarjotaan? Miksei se voisi yhtä hyvin käydä leipäjonossa joka viikko ja jättää epäterveellisimmät ruuat ottamatta? Miksi jälkimmäisellä tavalla toimiva henkilö on mielestäsi vähemmän avun tarpeessa?
Tarkoitan sitä, että jos ihminen elää yhteiskunnan tukien ja mm. leipäjonon varassa, niin ei silloin ei ole varaa valittaa. Tottakai olisi ihanaa, jos jokainen saisi valita ne mieluisimmat vaihtoehdot, mutta elämä on. Jos on varaa valittaa, niin ei ole ainakaan niin pulassa kuin se toinen, joka syö nälkäänsä mitä vaan annetaan.
Kuka tässä on valittanut? AP hakee hernekeittonsa ja jättää majoneesit jollekin muulle. Siis ottaa hänen kiintiöhernekeittonsa. Esimerkiksi. Mutta joku kokee sen ongelmaksi. Miksi?
Voi se tuntua nirsoilulta tuossa tilanteessa. Ei ole kokemusta ruokajonosta, mutta olen ymmärtänyt, että sieltä otetaan mitä saadaan.
Miten suomessa kukaan on niin köyhä että joutuu leipäjonoon? Itse aiheutettua sanon minä..
Miten köyhä voi olla noin lihava??