Lue keskustelun säännöt.
Mulle ei ole ikinä tullut mieleenkään rajoittaa miehen menemistä.
26.11.2017 |
Miksi ihmeessä niin tekisin, ja millä oikeudella? Aikuinen ihminen ei omista toista aikuista ihmistä eikä parisuhde ole syy käyttää valtaa toisen yli.
Välillä tulee jotain aikataulukonflikteja, mutta ne on aina saatu neuvoteltua ja kompromissi on löytynyt.
Välitetään toisistamme ja molemmille on tärkeää että toinen voi hyvin, sen takia on itsestäänselvää että esimerkiksi tilanne jossa lapsi ja toinen vanhempi ovat esimerkiksi tosi kipeänä, tarkoittaa tietysti sitä, että terve vanhempi on kotona. Ja jos kyse on jostain supertärkeästä menosta, niin sitten nähdään vaivaa sen eteen että saadaan homma toimimaan.
Ihan normaalia elämää mielestäni.
Kommentit (12)
Mulle on tullut mieleen rajoittaa mm. Silloin kun lapsi oli vastasyntynyt ja mies oli lapsen ensimmäisen vuoden aikana yli 150 vrk työmatkoilla. Siinä saatiin sairastaa ihan keskenämme. Lopulta uhkasin erolla ja työmatkat vähenivät kolmannekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ole lapsia, joten ei tarvitse heidänkään takia sopia menoista, mutta muuten kyllä täysin sama periaate, Ilmoitamme kyllä toisillemme menoistamme, mutta en keksi syytä miksi toinen kieltäisi menemästä. Ehkä jos olisi niin sairaana, että tarvitsisi toisen apua.
Ei olisi oikein mukava nainen tuollainen suhteeseen. Kyllä minusta naisen pitää hiukan omaansa vahtia. Jos ei niin tuskin välittääkään.
Oot normaali. Ei kukaan täysjärkinen rajoita toisen täysjärkisen menemisiä. Holhoojanko se tarvii?
Ei näiden kumppanit saa varmaan sanoakaan mitään omaa ääneen. Vahtimissuhde, ei parisuhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eipä mullekaan. Jos mies haluaisi mennä joka päivä vaikka ryyppäämään, en rajoittaisi vaan eroaisin. Jos mies ei ikinä kertoisi mihin menee tai koska tulee, olisi sekin eron paikka.
Kyllä tulisi sanomista, jos häipyisi kahdeksana iltana viikossa ja 50:nä viikonloppuna vuodessa harrastuksiinsa ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulle on tullut mieleen rajoittaa mm. Silloin kun lapsi oli vastasyntynyt ja mies oli lapsen ensimmäisen vuoden aikana yli 150 vrk työmatkoilla. Siinä saatiin sairastaa ihan keskenämme. Lopulta uhkasin erolla ja työmatkat vähenivät kolmannekseen.
Paljonko tulot tippuivat?
Sitten ollaan myöhässä kun ruvetaan toisen menemisiä rajoittamaan. Oikea aika toimia asian suhteen on silloin kun kumppania valitsee. Jos haluaa kumppanin, joka viihtyy kotona, pitää valita sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en sinänsä rajoita miehen menoja, mutta olen tehnyt selväksi, että ensin maksetaan asuminen, ruoka ja välttämättömän kulut. Huvitellaan, jos rahaa jää. Olemme varsin pienituloisia, joten tämän kanssa pitää olla tarkkana - ja mä olen rahankäytössä tarkempi kuin mieheni. (Mikä tarkoittaa, että mulla on säästössä rahaa pahan päivän varalle, mutta en halua käyttää säästöjäni siihen, että mies voi hups vain huvitella omat rahansa taivaan tuuliin.)
Siinä ketjussa puhuttiin alunperin siitä, pitääkö puolisolle ilmoittaa, jos suunnitelmat muuttuvat lennosta ja meneekin paljon oletettua pidempään. Se on ihan normaalia elämää.