Lue keskustelun säännöt.
Kun mt-diagnoosi ei kohtaa omaa ajatusta
tuntuuvieraalta
25.11.2017 |
Mulla on epäily epäluuloisesta persoonallisuushäiriöstä mutta se ei ole varsinainen diagnoosi vaan vain maininta.On totta etten luota kovin moneen ihmiseen mutta minua on puukotettu hyvin julmilla tavoilla selkään vuosien varrella. Tehty syntipukki asioihin joita olen epäillyt tapahtuneen ja ollut oikeassa ja mikä on kerrottu minulle vuosien jälkeen että olen ollut oikeassa mutta silloin musta tehtiin 'hullu sekopää ja paskanpuhuja' koska asianosaiset ihmiset eivät halunneet jäädä kiinni tekemistään asioista. Tämän myötä menetin iäksi erään ystävän joka ei tiedä totuutta tänäkään päivänä. Ja luovutin enkä jaksanut enää vuosien päästä lähteä putsaamaan pöytää asian tiimoilta. Niin moni ihminen ja ihmissuhde olisi kärsinyt joten paras oli unohtaa koko asia ja kantaa valheellisesti harteilleni laskettu viitta loppuelämän. On myös monta muuta luottamuksen pettämistä raa'alla tavalla ja nämä ovat aiheuttaneet surua ja pettymystä minussa suhteessa ihmisiin ympärilläni. Lisäksi isäni 'petti luottamuksen' juomisellaan koko lapsuuteni. Eli isäni oli vaikka selvinpäin ja lapsena se tuntui niiin ihanalta kun oli selvinpäin eikä täten pahoinpidellyt äitiäni. No lähdimme vaikka mummolaan ja isä jäi kotiin. Kun jonkun tunnin päästä tulimme kotiin, isäni oli hirveässä humalassa ja äitini solvaaminen ja pahoinpitely alkoi. Pettymys oli hirveä lapsena! Luin tuossa taasen näitä diagnoosikriteereitä ja en minä tuon luottamuksen puutteen vuoksi kyllä tunnista yhtään piirrettä oikein itsessäni että mulla olisi tämä häiriö...?? Tuntuu jotenkin vieraalta nuo muut kriteerit. Voidaanko näitä ns. .diagnooseja/arvipita tehdä virheellisestikin?
Kommentit (4)
Mulla on sama diagnoosi ja mua on koko elämäni ajan kohdeltu huonosti "ystävien", omien vanhempieni ja poikaystävieni ansiosta. Epäluuloinen ei todellakaan pidä paikkansa vaan olen oppinut terapeuttini ansiosta suojelemaan itseäni ettei tarvitse enempää kärsiä tässä elämässä mitä on pakko. Olen ollut liian luottavainen ja uskonut kaikki valheet tähän mennessä ja siitä epäluuloinen - diagnoosi??? Tälläisiä diagnooseja tehdään eivätkä edes tunne minua ihmisenä. (Ja muita joille näitä diagnooseja tehdään) Periaatteessa minulle tuolla ei ole väliä koska tiedän itse millainen oikeasti olen, mutta kyllä noilla saattaa olla varmaan vaikutusta jossain määrin joissakin tilanteissa??? (Ei ole kokemusta) Ainahan nämä "hullun" diagnoosit annetaan heille joita on pahoinpidelty ja kohdeltu kaltoin, mutta koskaan niille jotka ovat kaltoin kohdelleet ei diagnooseja tipu kun he ovat niitä ketkä terapia-palveluihin eivät mene. Menee väärinpäin kun diagnosoidaan hulluiksi ne joita on kohdeltu katoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikeita diagnooseja ei olemassa. Diagnoosit ovat aina karkeita yksinkertaistuksia ja niiden kriteerit ovat ihan sopimuksenvaraisia. On ehdotettu että diagnooseista luovuttaisiin psykiatrialla mutteivät ota kuuleviin korviinsa. En jäisi liikaa miettimään sitä omaa diagnoosia taivettä mikähän niistä olisi oikea.
Ottamatta kantaa ap:n diagnoosiin täytyy kuitenkin todeta että persoonallisuushäiriöt kehittyvät juuri lapsuuden ja nuoruuden kokemusten vuoksi. Ilman ap:n kuvaamien kokemusten kaltaisia kokemuksia ei kenellekään kehity epäluuloista persoonallisuutta.
Kyllä voidaan tehdä virheellisiä diagnooseja ja arviointeja. Harva lääkäri kun välttämättä haluaa nähdä kokonaiskuvaa. On kivempaa sanoa että ongelmasi johtuvat tästä ja tästä ja se mitä sinä sanot ei voi vaikuttaa koska minä lääkärinä luulen että sinä värität ja liioittelet niin jaolenhan minä ammattilaisena lukenut ja opiskelut näitä asioita. MT-puolella tämä pätee lähes aina.