Lapsi jolla paljon "elämyksiä" elämässä

Eiköhän se keskitie ole tuossakin paras. Voisin kuvitella että se Hoploppikin osittain menettää hohtonsa jos sinne vietäis 2 kertaa viikossa

Tai ehkä minulta puuttuu kokonaan käsitys minkälaista on ollut elää keskiluokkaisessa ydinperheessä? Ap

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän se keskitie ole tuossakin paras. Voisin kuvitella että se Hoploppikin osittain menettää hohtonsa jos sinne vietäis 2 kertaa viikossa

Me emme siis tee näitä juttuja erityisesti lasten vuoksi. Esim nämä puhtaasti lapsille suunnatut elämysmestat skippaamme yleensä. Me tykätään vaan matkustella niin kovasti. Rakastan myös livemusiikkia ja teatteria, ja olen halunnut niissäkin lasten kanssa käydä.

Luulisin, että silloin ollaan liiallisuuksissa, kun lapsi alkaa kysyä " Mitä erityistä tänään tehdään". Meillä on naapurina tällainen lapsi. Olen kulkenut samoilla kyydeillä työmatkoja ja päiväkodin pihasta alkaa se tenttaus vanhemmaltaan " Mitä erityistä tänä iltana on, mihin mennään". Ja on harmistunut, jos ei menoja ole.

Itse ehkä näkisin, että aika on eri. Omassa lapsuudessani vain muutaman kaverin perheet matkusti ulkomaille, muut matkustivat suomessa niinkuin mekin.

Ei ollut hoploppeja sun muita. Se lintsi kerran kesässä tyyliin ja uimarannalla oltiin ja silti olin tyytyväinen.

En siis voisi verrataa omaa ja lasteni lapsuutta, vaikka periaatteessa taloustilanne on aika sama.

Kuten joku sanoikin, niin ehkä kaksi kertaa viikossa hoplopissa on liikaa, mutta pari ulkomaanmatkaa vuodessa ei ole.

Itse olen syntynyt -93 keskiluokkaiseen perheeseen ja pääsin kaksi kertaa tallinnan risteilylle ja noin kerran vuodessa huvipuistoon (lintsille, tykkimäkeen tai särkänniemeen), joskus sirkus finaldiaan jos oli meidän paikkakunnalla, mihinkään muualle ei ikinä menty mutta koen että mun lapsuus oli todella antoisa ja mukava.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen syntynyt -93 keskiluokkaiseen perheeseen ja pääsin kaksi kertaa tallinnan risteilylle ja noin kerran vuodessa huvipuistoon (lintsille, tykkimäkeen tai särkänniemeen), joskus sirkus finaldiaan jos oli meidän paikkakunnalla, mihinkään muualle ei ikinä menty mutta koen että mun lapsuus oli todella antoisa ja mukava.

Ja siis takoitin että kaksi kertaa koko elämäni aikana tallina risteilylle, ei kaksi kertaa vuodessa. Ja uskon että ihan samat setit olisi olleet jos olisit syntynyt vaikka kymmenen vuotta myöhemmin.

Oma lapsuus oli vaatimatonta ja elämyksinä lähinnä sirkus muutaman vuoden välein ja linnanmäki kun vieressä asuimme.

Meillä ei ole omille lapsille annettu tavaraa kuin "pakolliset" ja jotain pientä joulu- ja syntymäpäivälahjaksi. Matkoja sen sijaan on tehty paljon, 3 lapsen kanssa mm monta kesää kuukausi autolla ympäri Eurooppaa ja kuopuksen (nyt kun ainoana kotona) kanssa parhaimmillaan 2+4 viikkoa maailmalla per vuosi. Alkuun pienellä rahalla, majoitukset B&B, vuokrataloissa ja hosteleissa.

Kyllähän lapset oppii hyvän päälle. Nauttivat älyttömästi siitä että vanhemmat ovat läsnä vain heitä varten 24/7, on hyvää ruokaa ja lämmintä, näkee uusia asioita.

Kuopus oli 2,5v kun palasimme kerran Espanjasta - 32 astetta lähtiessä ja 12 ja vesisadetta koti Suomessa heinäkuussa. Natiainen istui kädet puuskassa lentokoneen penkissä eikä halunnut lähteä pois. Sanoi kovalla äänellä: Mä en tuu! Mä lähden takas Epsaan - vaikka kävellen:D

Nyt ensimmäinen lapsenlapsi on saman ikäinen ja lähdössä 5. matkalleen.

Mieluummin elämyksiä kuin roinaa.

Melko rajoittunut elämä tuo aloitus kuvasi.

Kiersin kesät purjeveneellä kaikki gullkronat jne, saarista villiruohosipulia ruokaan yms. Oli pari mökkiä, saaria ja moottoriveneitä ja syksyisin/talvisin jonnekki etelään pariksi viikoksi melkein joka vuosi. Linnanmäkeen oli ilmaiskortti, mutta ei sitä hirveästi käytetty. Ehkä just joku puoltoista kertaa vuodessa.

Aika paljon teatteria ja pari kertaa oopperaakin kattelemaan. Jos joku erikoisempi niin vanhempien kanssa leffaan, mutta noin muuten viikkorahat sai kyl luvan kattaa nuo viikottaiset leffat yms hassuttelut.

Aika usein tuli lähdettyä lappiin hiihtämään keväällä. Helikopterireissuja pari ja ruotsinlaivatkin tuli nähtyä aikalailla perusteellisesti.

Jonka lisäksi kaikenlaisia pikkueksursioita kattelemaan mm lasitekijää, huutokauppaa, jätskintekoa, lakutekoa, suklaatekoa, autotehtaaseen, pater noster viljelyyn tutustumista, minkkifarmiin eläimiä moikkaamaan jne.

Semmoista keskiluokkaisessa ydinperheessä. Mamma, pappa ja 2 poikaa.

Aina oli kyl vähemmän leluja ku kavereilla, mutta noissa reissuissa ja ruuissa ei koskaan säästetty.

Oli jopa teininä rinnakkaiskortti stockalle ja hain aika usein pihvit ruuaksi.

Vierailija kirjoitti:

Melko rajoittunut elämä tuo aloitus kuvasi.

Kiersin kesät purjeveneellä kaikki gullkronat jne, saarista villiruohosipulia ruokaan yms. Oli pari mökkiä, saaria ja moottoriveneitä ja syksyisin/talvisin jonnekki etelään pariksi viikoksi melkein joka vuosi. Linnanmäkeen oli ilmaiskortti, mutta ei sitä hirveästi käytetty. Ehkä just joku puoltoista kertaa vuodessa.

Aika paljon teatteria ja pari kertaa oopperaakin kattelemaan. Jos joku erikoisempi niin vanhempien kanssa leffaan, mutta noin muuten viikkorahat sai kyl luvan kattaa nuo viikottaiset leffat yms hassuttelut.

Aika usein tuli lähdettyä lappiin hiihtämään keväällä. Helikopterireissuja pari ja ruotsinlaivatkin tuli nähtyä aikalailla perusteellisesti.

Jonka lisäksi kaikenlaisia pikkueksursioita kattelemaan mm lasitekijää, huutokauppaa, jätskintekoa, lakutekoa, suklaatekoa, autotehtaaseen, pater noster viljelyyn tutustumista, minkkifarmiin eläimiä moikkaamaan jne.

Semmoista keskiluokkaisessa ydinperheessä. Mamma, pappa ja 2 poikaa.

Aina oli kyl vähemmän leluja ku kavereilla, mutta noissa reissuissa ja ruuissa ei koskaan säästetty.

Oli jopa teininä rinnakkaiskortti stockalle ja hain aika usein pihvit ruuaksi.

Niin varmaan joo

Olen syntynyt -92, äiti oli hyvätuloinen yksinhuoltaja. Oli iso asunto hyvällä paikalla, mutta mitään ei juuri osteltu eikä tuhlailtu. Kerran vuodessa käytiin pitkä reissu kaukoidässä ja lyhyempi Euroopassa, lintsille pääsin kerran tai kaksi kesässä. Olin ainoa, joka pääsi niin usein ulkomaille, mutta myöskin ainoita, jotka eivät saaneet hittileluja yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko rajoittunut elämä tuo aloitus kuvasi.

Kiersin kesät purjeveneellä kaikki gullkronat jne, saarista villiruohosipulia ruokaan yms. Oli pari mökkiä, saaria ja moottoriveneitä ja syksyisin/talvisin jonnekki etelään pariksi viikoksi melkein joka vuosi. Linnanmäkeen oli ilmaiskortti, mutta ei sitä hirveästi käytetty. Ehkä just joku puoltoista kertaa vuodessa.

Aika paljon teatteria ja pari kertaa oopperaakin kattelemaan. Jos joku erikoisempi niin vanhempien kanssa leffaan, mutta noin muuten viikkorahat sai kyl luvan kattaa nuo viikottaiset leffat yms hassuttelut.

Aika usein tuli lähdettyä lappiin hiihtämään keväällä. Helikopterireissuja pari ja ruotsinlaivatkin tuli nähtyä aikalailla perusteellisesti.

Jonka lisäksi kaikenlaisia pikkueksursioita kattelemaan mm lasitekijää, huutokauppaa, jätskintekoa, lakutekoa, suklaatekoa, autotehtaaseen, pater noster viljelyyn tutustumista, minkkifarmiin eläimiä moikkaamaan jne.

Semmoista keskiluokkaisessa ydinperheessä. Mamma, pappa ja 2 poikaa.

Aina oli kyl vähemmän leluja ku kavereilla, mutta noissa reissuissa ja ruuissa ei koskaan säästetty.

Oli jopa teininä rinnakkaiskortti stockalle ja hain aika usein pihvit ruuaksi.

Niin varmaan joo

No joo. Mutta älä usko ellei huvita.

Todellakin voi olla liikaa elämyksiä. Tuntuu että jotkut vanhemmat ei vaan pysty sen lapsen tai lasten kanssa olemaan kotona. Illat ja viikonloput pitää olla kalenteri täynnä niin ku jokaisella tänä päivänä ”pitää” olla buukattuna kaikki vapaa-aikakin.

Meillä on toisin päin :( Mula oli jatkuvasti elämyksiä lapsena ja paikkoja, joissa kyläilimme. Meidän sosiaalinen elämä on kuollutta ja koskaan ei tapahdu mitään. En edes itse kaipaa väen vängällä mennä minnekään lasten kanssa, ehkä sitä ei jaksa, kun lapsena jo kierrettiin kaikkialla. Mutta ei ole rahaakaan, ja sehän tässä eniten ketuttaa. Kun olin lapsi, sitä kyllä riitti vanhemmillani.

Vierailija kirjoitti:

Todellakin voi olla liikaa elämyksiä. Tuntuu että jotkut vanhemmat ei vaan pysty sen lapsen tai lasten kanssa olemaan kotona. Illat ja viikonloput pitää olla kalenteri täynnä niin ku jokaisella tänä päivänä ”pitää” olla buukattuna kaikki vapaa-aikakin.

No sehän ON aika tylsää.

Ainakin ihan pienelle lapselle saattaa paras elämys olla ihan jotain muuta kuin mitä vanhemmat kuvittelee. Käydään jossakin hulppeassa eläinpuistossa ja parasta onkin siellä tuikitavallinen luonnonvarainen orava, käydään huvipuistossa ja parasta reissussa onkin kun sai painaa bussin nappia, ym. Lapsi osaa vielä ihmetellä tavallisia asioita.

Minulle lapsuudessa kohokohtia olivat mahdolliset mökkireissut kesälomalla (miksei muulloinkin), huvipuistossa käyminen kerran kesässä. Muumimaailmassa kävimme kerran ja pari kertaa kylpylässä (ikaalinen ja naanatali) vissiin perättäisinä vuosina. Pari kertaa kävime ruotsin risteilyllä ja kaksi kertaa pääsin etelään lapsena. Hyvä ja onnellinen lapsuus minulla oli. Leluja sain syntymäpäivinä ja jouluna. 

Minulla on yksi lapsi. Rahaa nyt ei ole hirveästi ylimääräistä, mutta vaikka olisi en haluaisi liikaa tuputtaa kaikkea. Jos hän haluaa jonkun lelun, ei sitä heti seuraavalla kauppareissulla saa vaikka siihen rahaa olisikin.  Huimalassa/HopLopissa käydään muutaman kerran vuodessa. Kesällä sitten huvipuistossa ja eläintarhassa. Mökillä kesällä. Ruotsin risteily tehdään yleensä kerran vuodessa. 

En usko, että elämyksiä voi olla liikaa, kunhan aikaa jää arjellekin ja mahdollisille harrastuksille.

Olen syntynyt 60-luvun alkupuoliskolla ja sain paljon kaikkea, olen matkustellut pienestä pitäen sekä automatkoilla, laivareissuilla että vuodesta 1967 alkaen ulkomaanmatkoilla. Käynyt jo lapsena paljon elokuvissa (meillä oli vapaaliput), teatterissa ja jopa isäni avecina oopperassa ja erilaisilla kutsuilla. Toki myös taide- ym näyttelyissä. Tykkään edelleen kulkea ja kokea, ja myös lapsilleni olen pyrkinyt antamaan nimenomaan elämyksiä, jotka mielestäni kuitenkin antavat ihmiselle enemmän kuin se materia, jolla toki silläkin on paikkansa.

En koe saaneeni liikaa elämyksiä, enkä usko tätä nyt jo aikuisista lapsistanikaan. Kumpikin osaa nauttia myös koti-illoista, kun saa rauhassa uppoutua kirjan tai mieluisan tekemisen pariin.

Minusta meidän lapsilla on liikaa ollut niitä. Nyt kaikki ovat teinejä, eikä kukaan halua edes matkustaa. Tai ei ainakaan maksaa edes sataa euroa omista rahoista, jotta pääsevät matkustamaan. Ovat mieluummin koko kesän kotona. Minusta se on sitä, että ovat nähneet liikaa.

Meillä esikoinen on kouluikäinen ja nuorempi on pieni, mutta hän nyt vähän niin kuin roikkuu mukana. Väkisinkin tulee vähän verrattua omaa lapsuutta omien lasten lapsuuteen, kun ollaan taas talven matkaa suunnittelemassa ja kesälle on jo yksi buukattuna.

Me ei varsinaisesti olla koskaan onneksi oltu kiireisiä, ehkä siitä tämä tarve tehdä asioita tuleekin kun on vapaa-aikaa sen verran paljon. Kun ei jaksa pelkästään kotonaan kykkiä... Meillä ollut siis harvoin tilanne (yksi 9kk pätkä esikoinen elämän aikana) että molemmat vanhemmat olisi täyspäiväisesti töissä, joten sitä kiirettä on ollut vähemmän.