Venlafaxinin & "hätäratkaisu"

Kuka availee joka päivä näitä saman kaltaisia Venlafaksiini-ketjuja vähintään 5 kpl eri palstoille?!?!

Shrimp kirjoitti:

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta. Kesällä sain ajatuksen että nyt riittää ja alan ajamaan sitä alas. Tie on ollut kovin tuskainen. Tällä hetkellä annoksessa 37,5 mg. Olo ollut enemmän tai vähemmän päivittäin tuskainen (ajatus ei kulje,aloitekyvyttömyyttä,välillä katoaa päivät kalenterista &muuta"mukavaa)yöunetkin jää ahdistuksen vuoksi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut. Onkohan asia niin etten pärjää ilman tuota lääkettä? Tein hätäratkaisun kun ei opamoxikaan rauhoittanut,eli nostin juuri annosta toisella 37.5 mg kapselilla. Koko ajan ajatus pyörii vain olossa kun ei pääse uloskaan edes... pakko oli purkaa tänne kun ei ketään kelle puhua. Mahtaako tuo nosto auttaa?

Psykiatrille varaat ajan ja hän neuvoo sinua ja antaa muita vaihtoehtoja tilalle.

Laita kerrasta poikki. Muutaman päivän kestää viekkarit.

Vierailija kirjoitti:

Shrimp kirjoitti:

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta. Kesällä sain ajatuksen että nyt riittää ja alan ajamaan sitä alas. Tie on ollut kovin tuskainen. Tällä hetkellä annoksessa 37,5 mg. Olo ollut enemmän tai vähemmän päivittäin tuskainen (ajatus ei kulje,aloitekyvyttömyyttä,välillä katoaa päivät kalenterista &muuta"mukavaa)yöunetkin jää ahdistuksen vuoksi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut. Onkohan asia niin etten pärjää ilman tuota lääkettä? Tein hätäratkaisun kun ei opamoxikaan rauhoittanut,eli nostin juuri annosta toisella 37.5 mg kapselilla. Koko ajan ajatus pyörii vain olossa kun ei pääse uloskaan edes... pakko oli purkaa tänne kun ei ketään kelle puhua. Mahtaako tuo nosto auttaa?

Psykiatrille varaat ajan ja hän neuvoo sinua ja antaa muita vaihtoehtoja tilalle.

Antipsykoottista lääkitystä ehdotti mut jotenkin pelottaa aloittaa moinen :(

-ap

Miksi teet sitten noin jos et pärjää muuten?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shrimp kirjoitti:

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta. Kesällä sain ajatuksen että nyt riittää ja alan ajamaan sitä alas. Tie on ollut kovin tuskainen. Tällä hetkellä annoksessa 37,5 mg. Olo ollut enemmän tai vähemmän päivittäin tuskainen (ajatus ei kulje,aloitekyvyttömyyttä,välillä katoaa päivät kalenterista &muuta"mukavaa)yöunetkin jää ahdistuksen vuoksi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut. Onkohan asia niin etten pärjää ilman tuota lääkettä? Tein hätäratkaisun kun ei opamoxikaan rauhoittanut,eli nostin juuri annosta toisella 37.5 mg kapselilla. Koko ajan ajatus pyörii vain olossa kun ei pääse uloskaan edes... pakko oli purkaa tänne kun ei ketään kelle puhua. Mahtaako tuo nosto auttaa?

Psykiatrille varaat ajan ja hän neuvoo sinua ja antaa muita vaihtoehtoja tilalle.

Antipsykoottista lääkitystä ehdotti mut jotenkin pelottaa aloittaa moinen :(

-ap

Kettuja tai depraako?

Vierailija kirjoitti:

Laita kerrasta poikki. Muutaman päivän kestää viekkarit.

Voi sinua onnellista jos näin vähällä olet päässyt. Monen on tosi, tosi vaikea päästä noista irti.

Itse en uskaltanut pitkään lisäksi edes yrittää, koska psykiatri yritti vakuuttaa että kyseessä ei ole lääkkeen vieroitusoire vaan masennukseni on niin paha että ei hoidu pienemmällä annoksella. 

No, lopulta päätin kuitenkin päästä lääkkeestä. Yritin laskea annosta edes neljäsosan, mutta menin ihan työkyvyttömään kuntoon. En voinut työpaikkaani uhrata joten lykkäsin vieroituksen kesälomaan. Lopetin kerrasta, mutta se oli todellakin kuukausi helvetissä. Join viinaa kestääkseni viekkarit. Sähköiskun tunteita, tahattomia lihas-säpsähdyksiä, jatkuvaa päänsärkyä, todella kummallisia mielikuvia ja ajatuksia, näköhäiriöitä, ahdistusta jota en olisi ilman viinaa kestänyt mitenkään päin. 

Mutta niin ne vaan meni ohi noin kuukaudessa ne pahimmat oireet ja muutaman kuukauden päästä mulla oli jo parempi olo kuin lääkettä syödessä koskaan. 

Eiköhän ne lääkkeet ole vahingoittaneet reseptoritasapainoa tai reseptoreiden affiniteettiä. Gravingsit voi kestää parikin vuotta ja toisilla vahingot korjaantuvat, toisilla ei. Toivotaan, että selviät ilman lääkettä, mutta tietysti jos meinaat tehdä jotain lopullista, niin silloin kannattaa palailla lääkitykselle ja pohtia suhdetta lääkitykseen ja sairauteen uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shrimp kirjoitti:

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta. Kesällä sain ajatuksen että nyt riittää ja alan ajamaan sitä alas. Tie on ollut kovin tuskainen. Tällä hetkellä annoksessa 37,5 mg. Olo ollut enemmän tai vähemmän päivittäin tuskainen (ajatus ei kulje,aloitekyvyttömyyttä,välillä katoaa päivät kalenterista &muuta"mukavaa)yöunetkin jää ahdistuksen vuoksi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut. Onkohan asia niin etten pärjää ilman tuota lääkettä? Tein hätäratkaisun kun ei opamoxikaan rauhoittanut,eli nostin juuri annosta toisella 37.5 mg kapselilla. Koko ajan ajatus pyörii vain olossa kun ei pääse uloskaan edes... pakko oli purkaa tänne kun ei ketään kelle puhua. Mahtaako tuo nosto auttaa?

Psykiatrille varaat ajan ja hän neuvoo sinua ja antaa muita vaihtoehtoja tilalle.

Antipsykoottista lääkitystä ehdotti mut jotenkin pelottaa aloittaa moinen :(

-ap

En ihmettele. Suomessa ketiapiinia varsinkin määrätään nykyisin ihan kaikkeen unettomuuteen, ahdistukseen, masennukseen, vaikka maailmalla sitä saa käyttää vain psykoottistasoisten häiriöiden hoitoon. Mutta Suomessa pelätään RIIPPUVUUTTA, ja sitä ketiapiini ei aiheuta joten määräävät mieluummin sitä kuin jotain millä voi olla viihdekäyttöarvoakin väärin käytettynä. 

Ja niin ihmiset syö tarpeettoman kovia lääkkeitä, joilla on vakavia sivuvaikutuksia... 

Trollitehdas.

Kilttimies näyttää juoneen sisuskalut kuntoon vaahtoinem ulostus ja aamuoksennus verellä, nyt verenmaku suussa sitten täytettä palstalle.

Ks. Ketju jossa pohditaan onko av trollaaja sama tyyppi useimmiten.

mikä on ajatuksena kirjoitti:

Miksi teet sitten noin jos et pärjää muuten?

Siis halusin koittaa tuota pärjäämistä ilman lääkitystä, mut tuntuu tän alasajokokeilun perusteella etten pärjäisi. Vaikkakin vielä on pieni annos jäljellä.150 mg ollu vuosi tolkulla.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Shrimp kirjoitti:

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta. Kesällä sain ajatuksen että nyt riittää ja alan ajamaan sitä alas. Tie on ollut kovin tuskainen. Tällä hetkellä annoksessa 37,5 mg. Olo ollut enemmän tai vähemmän päivittäin tuskainen (ajatus ei kulje,aloitekyvyttömyyttä,välillä katoaa päivät kalenterista &muuta"mukavaa)yöunetkin jää ahdistuksen vuoksi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut. Onkohan asia niin etten pärjää ilman tuota lääkettä? Tein hätäratkaisun kun ei opamoxikaan rauhoittanut,eli nostin juuri annosta toisella 37.5 mg kapselilla. Koko ajan ajatus pyörii vain olossa kun ei pääse uloskaan edes... pakko oli purkaa tänne kun ei ketään kelle puhua. Mahtaako tuo nosto auttaa?

Psykiatrille varaat ajan ja hän neuvoo sinua ja antaa muita vaihtoehtoja tilalle.

Joo, entistä kovempia lääkkeitä. Jos niistä lääkkeistä tahtoo kokonaan eroon, ei psykiatreille siitä kannata yleensä puhua. Yrittävät vaan puhua ympäri jatkamaan lääkkeiden syöntiä tai vaihtamaan vielä kovemman luokan myrkkyyn. Kuten nyt ap:lle tupataan psykoosilääkettä kun haluaisi venlasta eroon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Shrimp kirjoitti:

Olen käyttänyt venlaa viitisen vuotta. Kesällä sain ajatuksen että nyt riittää ja alan ajamaan sitä alas. Tie on ollut kovin tuskainen. Tällä hetkellä annoksessa 37,5 mg. Olo ollut enemmän tai vähemmän päivittäin tuskainen (ajatus ei kulje,aloitekyvyttömyyttä,välillä katoaa päivät kalenterista &muuta"mukavaa)yöunetkin jää ahdistuksen vuoksi lyhyiksi ja katkonaisiksi. Olen lapsesta asti ollut ahdistunut. Onkohan asia niin etten pärjää ilman tuota lääkettä? Tein hätäratkaisun kun ei opamoxikaan rauhoittanut,eli nostin juuri annosta toisella 37.5 mg kapselilla. Koko ajan ajatus pyörii vain olossa kun ei pääse uloskaan edes... pakko oli purkaa tänne kun ei ketään kelle puhua. Mahtaako tuo nosto auttaa?

Psykiatrille varaat ajan ja hän neuvoo sinua ja antaa muita vaihtoehtoja tilalle.

Antipsykoottista lääkitystä ehdotti mut jotenkin pelottaa aloittaa moinen :(

-ap

En ihmettele. Suomessa ketiapiinia varsinkin määrätään nykyisin ihan kaikkeen unettomuuteen, ahdistukseen, masennukseen, vaikka maailmalla sitä saa käyttää vain psykoottistasoisten häiriöiden hoitoon. Mutta Suomessa pelätään RIIPPUVUUTTA, ja sitä ketiapiini ei aiheuta joten määräävät mieluummin sitä kuin jotain millä voi olla viihdekäyttöarvoakin väärin käytettynä. 

Ja niin ihmiset syö tarpeettoman kovia lääkkeitä, joilla on vakavia sivuvaikutuksia... 

Suomessa ketiapiinia syötetään (off-labelinakin) siksi, että sitä tekee Orion. Ei mistään muusta syystä.

Vierailija kirjoitti:

mikä on ajatuksena kirjoitti:

Miksi teet sitten noin jos et pärjää muuten?

Siis halusin koittaa tuota pärjäämistä ilman lääkitystä, mut tuntuu tän alasajokokeilun perusteella etten pärjäisi. Vaikkakin vielä on pieni annos jäljellä.150 mg ollu vuosi tolkulla.

-ap

Kokeiles tehdä oirepäiväkirja. Kirjaat tuntemukset ylös ja sitten pohdit miten niitä kestät. Opit ehkä kestämään ne vieroitusoireet ja jossain vaiheessa tajuat päässeesi oireista eroon.

Abilifyä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

mikä on ajatuksena kirjoitti:

Miksi teet sitten noin jos et pärjää muuten?

Siis halusin koittaa tuota pärjäämistä ilman lääkitystä, mut tuntuu tän alasajokokeilun perusteella etten pärjäisi. Vaikkakin vielä on pieni annos jäljellä.150 mg ollu vuosi tolkulla.

-ap

Ongelma näissä on se, että tuossa vaiheessa ei pysty erottamaan mikä on vieroitusoiretta lääkkeistä, ja mikä sitä että perussairaus on yhä olemassa ja tulee esiin kun lääkehoito vähenee tai loppuu. Psykiatrit yleensä tukevat näkemystä että ei nämä aiheuta riippuvuutta eikä vieroitusoireta joten kyllä se on se perussairaus jos oireita lääkkeen vähentämisestä tulee.

Silti todella moni on kokenut että jos siitä lääkkeestä onnistuu pääsemään eroon, osoittautuu että ei sitä itse masennusta tms enää olekaan, vaan kamalat olot oli lääkkeen vieroitusoireita. Kaikki ei muuten noista pääse enää koskaan eroon, aivot tottuneet pysyvästi aineen läsnäoloon. Suurin osa onneksi pääsee, mutta harvoin ilman todella tuskaista vieroitusta.

Vierailija kirjoitti:

Abilifyä.

-ap

Oikein muotilääke tämäkin, nouseva trendi. Mukavat on sivuvaikutukset kuten kaikilla noilla vähän kovempien mt-ongelmien hoitoon tarkoitetuilla lääkkeillä. Levottomia jalkoja, hallitsematonta syljeneritystä, pakkoliikkeitä, yliaktiivisuutta, merkittävä diabetesriskin kasvu, vapina...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mikä on ajatuksena kirjoitti:

Miksi teet sitten noin jos et pärjää muuten?

Siis halusin koittaa tuota pärjäämistä ilman lääkitystä, mut tuntuu tän alasajokokeilun perusteella etten pärjäisi. Vaikkakin vielä on pieni annos jäljellä.150 mg ollu vuosi tolkulla.

-ap

Ongelma näissä on se, että tuossa vaiheessa ei pysty erottamaan mikä on vieroitusoiretta lääkkeistä, ja mikä sitä että perussairaus on yhä olemassa ja tulee esiin kun lääkehoito vähenee tai loppuu. Psykiatrit yleensä tukevat näkemystä että ei nämä aiheuta riippuvuutta eikä vieroitusoireta joten kyllä se on se perussairaus jos oireita lääkkeen vähentämisestä tulee.

Silti todella moni on kokenut että jos siitä lääkkeestä onnistuu pääsemään eroon, osoittautuu että ei sitä itse masennusta tms enää olekaan, vaan kamalat olot oli lääkkeen vieroitusoireita. Kaikki ei muuten noista pääse enää koskaan eroon, aivot tottuneet pysyvästi aineen läsnäoloon. Suurin osa onneksi pääsee, mutta harvoin ilman todella tuskaista vieroitusta.

Psykiatri edustaa biomedikaalista lähtökohtaa ja vaikka Psykiatria-kirjassakin korostetaan psykososiobiologia-mallia, eli kaikki vaikuttaa kaikkeen, niin hoito on pitkälti lääkehoitoa. Lääkehoidon väitetään olevan näyttöön perustuvaa, vaikka Fimeankin sivuilta voi lukea mikä ero on lumelääkkeen ja mielialalääkkeen välillä (eli jos hoidetaan 7 potilasta, lääkkeellä saadaan 1 enemmän parantumaan suhteessa lumeeseen).

Lääkkeiden vieroitukseen ei ole käsittääkseni koulutettu yhtään lääkäriä. Kaikki on kuitenkin koulutettu lääkkeiden aloittamiseen. Sinänsä jännä hulluus siinäkin.

Noista psykoosilääkkeistä tulee mieleen että kun kerran suostuin masennukseen semmoista (Ketipinor) ottamaan niin sen jälkeen tajusin että ehkäpä osan niistä "hullujen" oireista aiheuttaakin lääkkeet eikä mielisairaus. Esim. minulla alkoi tulla kielen pakkoliikkeitä ja kuolaamista. Ennen masennukseni ei niinkään näkynyt päällepäin, mutta kuolaava tyyppi jonka kieli lipoo suusta ulkona siellä täällä näyttää ihan oikeasti hullulta. Lisäksi tuli lihasnykäyksiä ja outoja "hytkähdyksiä" mitkä lisäsivät hullun vaikutelmaa.

Minä söin venlafaksiinia lähes kymmenen vuotta, ja lääkkeen unohtaminen aiheutti minulle hirveitä vieroitusoireita, jopa oksentelua. Viime kesänä kävin itkemässä psykiatrille tätä asiaa ja sanoin, että haluan eroon tuosta lääkkeestä. Lääkärikin oli sitä mieltä, että vieroitusoireeni olivat harvinaisen vaikeita. Venla vaihdettiin kerralla fluoksetiiniin (Seronil/ Seromex, ulkomailla Prozac). Lääkärin mukaan vaihto sujuu yleensä suht helposti, koska fluoksetiini lievittää venlan vieroitusoireita.

Vaihto sujui oikeasti yllättävän hyvin. Pari päivää oli vähän omituinen olo ja päänsärkyä sekä jotain luultavasti fluoksetiinista johtuvia vatsaoireita, mutta olin todella hämmästynyt venlaviekkareiden vähäisyydestä. Ei ollut huimausta, ei sähköiskuja, ei pahoinvointia. 

Onhan se tietysti aika hanurista, että joudun syömään lääkettä edelleen. Kuitenkin fluoksetiini on siinä mielessä venlafaksiinia "miedompi" lääke, että jos nykyisen lääkityksen haluan joskus lopettaa, sen pitäisi sujua suht helposti. 

Tällainenkin mahdollisuus on siis olemassa.