Hei kiusaaja, miksi kiusasit muita?

Kiusattiin yhtä ärsyttävää ja lihavaa tyttöä ala-asteella, ei hän kyllä mikään syytön uhri ollut vaikka niin antoi ymmärtää.. Ihan hyvin menee.

Olin itsekin kiusattu ja halusin kai siirtää kiusaajien huomiota pois itsestäni. Nimittelyn ja pilkan kohteeksi osui vähän heikkolahjainen oppilas. Hänetkin otettiin kyllä mukaan mitä sitten porukalla tehtiinkin. Silti kiusaaminen kurjasti tehty.

Vierailija kirjoitti:

Kiusattiin yhtä ärsyttävää ja lihavaa tyttöä ala-asteella, ei hän kyllä mikään syytön uhri ollut vaikka niin antoi ymmärtää.. Ihan hyvin menee.

Mikä ajoi kiusaamaan?

Kiusaaminen ei tietääkseni ole mikään välttämätön toimi, vaan ihan omaa toimintaa.

Usein kiusaajat ovat heikkolahjaisia ihmisiä, jotka eivät osaa arvostaa muita ihmisiä.

En tunne yhtäkään kiusaajaa, joka olisi ihan täysin normifiksu.

Kasvoin perhehelvetissä, vanhempien alkoholismia, huostaanottoja ja väkivaltaa. Tunsin olevani yksin maailmassa. En koskaan saanut mitään, mutta muut saivat. Ja nämä muut olivat niitä hyvästä perheestä tulevia oppilaita, jotka eivät sanoneet, mutta pitivät minua paskana taustani takia. Ehkä he nauroivat selkäni takana.

Miksi he saivat olla iloisia ja nauraa, mutta minä kärsin? Siksi kiusasin. Lisättäköön, että en nyt sentään vainonnut ketään enkä lyönyt, mutta kieltämättä piikittelin eräitä aika pisteliäästi ja tein pieniä jäyniä, kuten vetäisin tuolin alta juuri kun onnellinen oli siihen istumassa. Näin sain jonkinlaista tyydytystä ja jopa oikeutuksen tunnetta. En ole siitä ylpeä, mutta olin lapsi, jota rääkättiin kotona ja jonka ymmärrys toimi lapsen tasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin perhehelvetissä, vanhempien alkoholismia, huostaanottoja ja väkivaltaa. Tunsin olevani yksin maailmassa. En koskaan saanut mitään, mutta muut saivat. Ja nämä muut olivat niitä hyvästä perheestä tulevia oppilaita, jotka eivät sanoneet, mutta pitivät minua paskana taustani takia. Ehkä he nauroivat selkäni takana.

Miksi he saivat olla iloisia ja nauraa, mutta minä kärsin? Siksi kiusasin. Lisättäköön, että en nyt sentään vainonnut ketään enkä lyönyt, mutta kieltämättä piikittelin eräitä aika pisteliäästi ja tein pieniä jäyniä, kuten vetäisin tuolin alta juuri kun onnellinen oli siihen istumassa. Näin sain jonkinlaista tyydytystä ja jopa oikeutuksen tunnetta. En ole siitä ylpeä, mutta olin lapsi, jota rääkättiin kotona ja jonka ymmärrys toimi lapsen tasolla. 

Outoa, mutta itse koulukiusattuna ja hyvän perheen kasvattina jotenkin ehkä tajuan tämän logiikan. 

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin perhehelvetissä, vanhempien alkoholismia, huostaanottoja ja väkivaltaa. Tunsin olevani yksin maailmassa. En koskaan saanut mitään, mutta muut saivat. Ja nämä muut olivat niitä hyvästä perheestä tulevia oppilaita, jotka eivät sanoneet, mutta pitivät minua paskana taustani takia. Ehkä he nauroivat selkäni takana.

Miksi he saivat olla iloisia ja nauraa, mutta minä kärsin? Siksi kiusasin. Lisättäköön, että en nyt sentään vainonnut ketään enkä lyönyt, mutta kieltämättä piikittelin eräitä aika pisteliäästi ja tein pieniä jäyniä, kuten vetäisin tuolin alta juuri kun onnellinen oli siihen istumassa. Näin sain jonkinlaista tyydytystä ja jopa oikeutuksen tunnetta. En ole siitä ylpeä, mutta olin lapsi, jota rääkättiin kotona ja jonka ymmärrys toimi lapsen tasolla. 

Minäkin kasvoin perhehelvetissä. Itsetuntoani lytättiin, haukuttiin, kerrottiin ettei minusta ole mihinkään ja kaikkea osaamistani mitätöitiin. Eikä minua edes koskaan huostaanotettu, vaikka se oli hartain toiveeni. Näiden lisäksi koulussa kiusattiin, kampattiin, nimiteltiin, nolattiin, levitettiin ihan sairaita juoruja ja syrjittiin.

Silti en ikinä olisi voinut kiusata ketään oman pahan oloni takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusattiin yhtä ärsyttävää ja lihavaa tyttöä ala-asteella, ei hän kyllä mikään syytön uhri ollut vaikka niin antoi ymmärtää.. Ihan hyvin menee.

Mikä ajoi kiusaamaan?

Kiusaaminen ei tietääkseni ole mikään välttämätön toimi, vaan ihan omaa toimintaa.

Hän oli vaan niin ärsyttävä. Ylpeili sillä että isänsä oli jossain karkkitukussa töissä ja hän sai karkkia sieltä joka päivä, sanottiin että siksi hän varmaan on niin lihava = kiusaamista. Yritti määrätä mitä porukalla saa leikkiä, jätimme kokonaan ulkopuolelle, eli kiusasimme. Halusi tulle meille leikkimään koulun jälkeen, minä kerroin etten halua koska en pidä häntä ystävänäni, kiusaamista.

En osannut lapsena tämän aikuisemminkaan toimia ärsyttävän ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kasvoin perhehelvetissä, vanhempien alkoholismia, huostaanottoja ja väkivaltaa. Tunsin olevani yksin maailmassa. En koskaan saanut mitään, mutta muut saivat. Ja nämä muut olivat niitä hyvästä perheestä tulevia oppilaita, jotka eivät sanoneet, mutta pitivät minua paskana taustani takia. Ehkä he nauroivat selkäni takana.

Miksi he saivat olla iloisia ja nauraa, mutta minä kärsin? Siksi kiusasin. Lisättäköön, että en nyt sentään vainonnut ketään enkä lyönyt, mutta kieltämättä piikittelin eräitä aika pisteliäästi ja tein pieniä jäyniä, kuten vetäisin tuolin alta juuri kun onnellinen oli siihen istumassa. Näin sain jonkinlaista tyydytystä ja jopa oikeutuksen tunnetta. En ole siitä ylpeä, mutta olin lapsi, jota rääkättiin kotona ja jonka ymmärrys toimi lapsen tasolla. 

Minäkin kasvoin perhehelvetissä. Itsetuntoani lytättiin, haukuttiin, kerrottiin ettei minusta ole mihinkään ja kaikkea osaamistani mitätöitiin. Eikä minua edes koskaan huostaanotettu, vaikka se oli hartain toiveeni. Näiden lisäksi koulussa kiusattiin, kampattiin, nimiteltiin, nolattiin, levitettiin ihan sairaita juoruja ja syrjittiin.

Silti en ikinä olisi voinut kiusata ketään oman pahan oloni takia.

Sitten sinä olit älyllisesti ja moraalisesti kehittyneempi lapsi kuin minä tuolloin olin. Itse tajusin saman vasta yläasteella ja lopetin etsimästä helpotusta muiden kiusaamisesta. Kaikkea hyvää sinulle!

Up.

Because i can.

Kamalaa myöntää, mutta alakoulun alussa luokkakaverieni kanssa kiusasimme erästä tyttöä lähinnä varmaan juuri siksi, että se oli kivaa. Jotenkin ryhmähenki luokkakaverien kanssa tuntui voimistuvan, kun kaikki puhuivat pahaa kiusatusta ja syrjivät häntä. Sitä oppilasta siis kiusasivat kaikki luokkani tytöt ja osa pojistakin. Varsinaisia pääkiusaajia ei ollut.

Myöhemmin tajusin, että se mitä teimme, oli kiusaamista, eikä se enää tuntunut hyvältä, mutta en osannut lopettaakaan. Yritin kyllä muutaman kerran, mutta ryhmäpaine oli liian suuri. Jos kohtelin kiusattua liian ystävällisesti (eli samalla tavalla kuin muitakin), niin muut oppilaat alkoivat syrjimään minuakin.

Myöhemmin elämässäni sain ansioni mukaan ja jouduin itse kiusatuksi.

Täälläkin yksi perhehelvetin kasvatti. Nyt jälkeenpäin kun katson lapsuuteni toimintaa, ymmärrän että minulle ei kotona opetettu minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Kotiolojen vuoksi tulkitsin muiden käyttäytymistä todella negatiivisesti, koin tuolloin itse muiden olevan vihamielinen minua kohtaan ja itse vain puolustauduin. Ja puolustauduin raivokkaasti ja ylimitoitetusti, koska kotonani minuun oli iskostettu malli jonka mukaan vahvempi jyrää heikomman armotta. Ihmissuhdetaitoni olivat äärimmäisen vinoutuneet, tulkitsin v*ttuiluksi käytännössä kaiken mitä minulle sanottiin.

Vasta kun minut huostaanotettiin, pääsin terapeutille ja toiseen asteen koulutukseen jossa ensimmäistä kertaa koskaan koin hyväksyntää, opin että voin valita olla ystävällinen, eikä se tarkoita heikkoutta. Ja että kaikki maailman ihmiset eivät halua minulle pahaa eikä heitä vastaan tarvitse "hyökätä ennenkuin he hyökkäävät".

Kiusaamalla heikompia, tyhmiä ja läskejä sain muiden oppilaiden ihailua ja suosiota. Olin paras urheilussa ja minulla oli paljon kavereita. Sain hymypatsaan monta kertaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiusattiin yhtä ärsyttävää ja lihavaa tyttöä ala-asteella, ei hän kyllä mikään syytön uhri ollut vaikka niin antoi ymmärtää.. Ihan hyvin menee.

Mikä ajoi kiusaamaan?

Kiusaaminen ei tietääkseni ole mikään välttämätön toimi, vaan ihan omaa toimintaa.

Hän oli vaan niin ärsyttävä. Ylpeili sillä että isänsä oli jossain karkkitukussa töissä ja hän sai karkkia sieltä joka päivä, sanottiin että siksi hän varmaan on niin lihava = kiusaamista. Yritti määrätä mitä porukalla saa leikkiä, jätimme kokonaan ulkopuolelle, eli kiusasimme. Halusi tulle meille leikkimään koulun jälkeen, minä kerroin etten halua koska en pidä häntä ystävänäni, kiusaamista.

En osannut lapsena tämän aikuisemminkaan toimia ärsyttävän ihmisen kanssa.

Kyllähän se on niin, että kiusaaminenkin voi johtua monesta eri asiasta ja joskus uhrillakin voi olla näppinsä pelissä sen suhteen, toisin sanoen sitä saa mitä tilaakin. Muistan koulusta yhden opettajan lellikin, tai pitäisikö sanoa opettajan nuoleskelijan, joka mielisteli opettajaa todella härskisti ja vastenmielisen maireasti. Opettaja oli tällainen vanhempi nainen, joka lähti touhuun mukaan ja niinpä nuoleskelija alkoi saada stipendien ja hymypoikapatsaiden lisäksi kaikenlaisia erivapauksia. Tyypille nousi tätä kaikesta kusi hattuun, tottakai, joten tahti vaan kiihtyi ja hän alkoi opettajan rollikelloksi, joka kertoi kaikki välituntien pikku jekut opettajalle ja "syylliset" saivat tietysti seuraamuksia. 

Onko ihme, että pian tämän nuoleskelijan pää alkoi silloin tällöin uida vessanpöntössä ja että koulun jälkeen hän nautti lumipesuista ja että kaikki muut oppilaat käänsivät hänelle selkänsä? Kiusaaminen on perseestä, koska usein se kohdistuu täysin viattomaan uhriin, mutta toisinaan uhreissakin saattaa olla todellisia mulkkuja mukana, joten mitään yleistyksiä ei kannattaisi tehdä.

Olin lähes koko ala-asteen ajan kiusattu. Yläasteella aloin "ymmärtämään", että ainoa tie siitä ulos on ottaa itsekin se kiusaajan rooli. Eli kompensoin sillä omaa pahaa oloani, kun tulin itsekin samassa tilanteessa löydyksi. Ollaan puhuttu sekä kiusaajien, että kiusattujen kanssa nämä asiat läpi yläasteen viimeisellä luokalla ja silloin tällöin kun nähdään meillä kaikilla menee ihan hyvin.

En ole tietenkään kiusaamisestani iän myötä järkiini tultuani ylpeä.

Mutta asiaa paljon pohdittuani päädyin siihen, että kostin kiusaamiseni kasvettuani fyysisesti isommaksi yläasteelle mentyäni.

Olin aina muiden tökittävänä ikävuodet 7-13.

Sitten kasvoin muita päätä pidemmäksi ja urheilun kautta alkoi pattiakin kertyä muita aiemmin. Kostin ja käytin fyysistä ylivoimaa ex-kiusaajiini, mutta myös muihin. Jälkimmäisiä kadun.

Tehnyt pitkän uran sosiaalialalla.

Ne tykkäsi siitä salaa.

Vierailija kirjoitti:

En tunne yhtäkään kiusaajaa, joka olisi ihan täysin normifiksu.

Työn puolesta olen useinkin nähnyt, että se mastermind, joka manipuloi tyhmempiään kiusaamaan toisia ja osaa luistaa kun selvitetään/esittää puhdasta pulmusta on monasti luokan fiksuimpia itseasiassa. Etenkin tytöillä näin.