Lue keskustelun säännöt.
Miten jakaa auton kulut parisuhteessa?
22.11.2017 |
Olemme molemmat opiskelijoita, itse valmistun piakkoin ja töitä on tiedossa. Töiden takia auto olisi lähes välttämätön, sillä olen kyllästynyt olemaan bussien armoilla ja haluaisin muuttaa pois keskustasta halvempaan ja isompaan asuntoon, jossa olisi autopaikka.
Auton ostaisin todennäköisimmin minä kokonaan yksin, mutta ongelmakseni muodostuu puolisoni käyttö. Yhteiset kauppareissut toki menevät omaan piikkiini, mitä nyt joskus olisi häneltä kohteliasta osallistua bensakuluihin X-määrällä kuukaudessa.
Epäilen kuitenkin, että kun taloudessa on mahdollisuus autoon, niin hän haluaa sitä käyttää muuhunkin. Esimerkiksi appivanhempani asuvat +20 km päässä, jonne ei kulje busseja, sinne olemme menneet nyt heidän kyydillään kaupungista silloin kun heille sopii. Saatan joskus olla itsekin näillä reissuilla mukana, joten sama pätee kuin kauppareissuissa.
Miten paljon teidän mielestä toisen pitäisi osallistua auton kustannuksiin, kun todennäköisesti viikossa ajaa n. 50-70 km täysin omia menojaan? Vakuutukset tulevat omiin nimiini, verot ja huollot lankeavat minulle. Kun viimeksi omistin auton, bensaan meni rahaa 60-80 €/kk.
Kommentit (18)
Maksaa omat bensat omiin menoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitat parisuhteesta ja puolisosta, mutta pienestä autonkäytöstä olet maksua perimässä. Kiellä koko auton käyttö, jos on noin tarkkaa.
Et kai ole niitä naisia jotka luulevat omistavansa auton joka on miehen nimissä?
Täh?! Eikö parisuhteeseen kuulu yhteen hiileen puhaltaminen ja heikommassa asemassa olevan jeesaaminen?
Kyllä on nykyään hankalaa tuo yhteiselo! Tarkasti lasketaan toisen kulutus ettei itse vaan joudu rakastaan
mitenkään huomioimaan. Voittehan sopia että joka toisen tankillisen maksaa puoliso,joka toisen sinä.
Vai pitääkö huomioida myös auton kuluminen? Meillä takana pitkä avioliitto eikä ikinä ole tarvinnut
vahtia kumpi maksaa ja mitä, yhteinen tili ja yhteinen elämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Verottajan hyväksymä km-korvaus on 40 senttiä / km.
Verovähennyksenä menevä km-korvaus on muistaakseni 26 snt/km.
Joten jotain siltä väliltä?
Meillä (omat rahat -talous) on molemmilla oma auto ja sen kulut. Pitkään reissuun lähtevä voi vapaasti valita sen paremman ja uudemman tai huonekaluostoksille menevä tilavamman, ei tarvitse maksaa vuokraa :)
Mieti nyt vielä kun puoliso pääsee työelämään ja sinä oletkin työttömänä, niin noilla sinun laskutavoilla puolisosi ei tule silloin jelppaamaan vakuutusmaksuissa vaan autosi menee myyntiin.
Voi kauheeta. Pitääkö kaiken aina mennä tasan? Miten ois et puoliso kävis aina vähän tankkaamassa sillon kun autoa käyttää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilllä näin: Minä käytän eniten autoa, eli käyn sillä töissä. Mies ottaa auton silloin tällöin käyttöönsä, esim. menee sillä kerran viikossa harrastukseen. Auto on minun nimissä ja maksan verot, vakuutukset ja huollot. Tankkaukset tapahtuu yhteiseltä tililtä. Ja auto on siis maksettu, eli niitä kuluja ei ole.
Meillä oli vastaavassa tilateessa (auto miehen nimissä ja minä käytin harrastusmenoihini + yhteiset jutut) niin, että laitoin joka kuukausi 30 e miehen tilille bensasta ym. Mies maksoi kaikki auton kulut ja pääsääntöisesti tankkasi. Jos käytin autoa johonkin pidempään ajoon tai menimme esim. minun vanhempieni luokse 300 km:n päähän, niin silloin minä tietenkin tankkasin.
Nyt kun olemme molemmat työelämässä ja lapsiakin on, niin talous on erilailla yhteinen ja auton kulutkin maksetaan yhteiseltä taloustililtä. Mutta nuorempana oli paljon järkevämpää jakaa kulut käytön mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostakaa diesel auto. Ne on pienikulutuksisia. Pensa autot syö ihan törkeen paljo.
Vin diesel kirjoitti:
Ostakaa diesel auto. Ne on pienikulutuksisia. Pensa autot syö ihan törkeen paljo.
Pieni kulutus, suuremmat verot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on minun auto ja minun kulut. Kumppani kulkee julkisilla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on minun auto ja minun kulut. Kumppani kulkee julkisilla.
Silloinkin kun olette menossa samaan paikkaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on minun auto ja minun kulut. Kumppani kulkee julkisilla.
Silloinkin kun olette menossa samaan paikkaan?
Silloin mennään autolla ja minä maksan.
Mun ex-mies kyllä ajoi surutta tankin tyhjäksi, naarmutti ja lainasi mun autoa kavereilleenkin. Ehkä tästä viisastuneena olen nykyään tarkempi sekä auton suhteen että raha-asioissakin, en halua huomata olevani taas se joka maksaa ruuat ja asumisen koska parisuhteessa "puhalletaan yhteen hiileen". Meillä on yhteinen auto tällä hetkellä mieheni kanssa ja aika lailla puoliksi maksetaan kaikki sen kulut. Mies maksaa bensoja enemmän, koska ajaa sillä työmatkojakin.
Aloittaja mainitsi kummankin olevan vielä opiskelijoita, joten rahat ovat ymmärrettävästi vähissä ja menot huolettavat. Asia muuttuu, kun aloittaja on töissä ja saa palkkaa.
Auton omistaja maksaa auton vakuutukset, maksut ja huollot. Autoa käyttävä osallistuu polttoainekuluihin. Jos toinen käyttää autoa paljon omiin ajoihinsa, niin on ihan kohteliasta maksaa osa renkaista ja muusta kuluvasta kuten pyyhkimistä ja lasinpesunesteestä. Muuten tästä on vaikea sanoa, kun oikea tilanne ei ole tiedossa.
Meillä on pitkään ollut kaksi autoa, mutta ennen sitä auto oli vain miehellä. Mies maksoi kaikki auton kulut. Itse kuljin pyörällä ja julkisilla, mutta kauppa- ja kyläreissut tehtiin miehen autolla.
Onko AP:llä oma vessapaperirulla ja miehellä oma??
- -
Kummastuttaa nuo kustannusjako-ongelmat. Parisuhteessa eletään yhdessä. Tuloista riippumatta pitäisi olla sama elintaso. Varsinkin avioliitossa jaetaan mitä on. Mielestäni ei ole mitään minun/sinun rahat, vaan enemmän tienaava osoittaa rakkauttaan jakamalla rahallisen hyvinvoinnin puolisonsa kanssa.
Olen ollut ensin avoliitossa ja sitten naimisissa nyt yhteensä 28 vuotta. Koskaan ei ole ollut tarve vääntää rahoista. Isommat hankinnat on tehty yhteiseen nimeen (asunto, autot, mökki). Miehellä on yleensä ollut isompi palkka, mutta ei aina ja äitiysloma/hoitovapaa kohdistunut minun tuloihini.
Avioliittoon/parisuhteeseen kuluu, että otetaan toinen huomioon. Siksi joutuu ajoittain luopumaan omista haluistaan. Käytännössä meillä mies ostelee harrastusvälineitä - kalliitakin, jollaisia en itse tarvitse. Toisaalta kun on vaikka satsattu aloitteestani sisustukseen, on mies aina hyväksynyt rahanmenon ja maksanut hänen tililtään jopa kymmenien tuhansien eurojen remonttikulut. ... samaan hyväänhän ne menevät kuitenkin. Toki meillä helpottaa kun on suhteellisen hyvät palkat, mutta ei ollut ongelmia silloinkaan kun lapset olivat pieniä ja tulot vähäisemmät ja niistäkin iso osa meni pakollisiin asuntolainaan, hoitomaksuihin ja lasten menoihin.
Sen verran mitä omiin ajoihin kuluu polttoainetta. En mä toisen autoa tai sen kuluja alkaisi maksamaan. Siksi meillä onkin omat autot.