Miksi jotkut eivät halua imettää vauvaansa?

Kukin tehköön itse omat ratkaisunsa.

joten annetaan olla

se, että en kokenut sitä mieluisaksi vaikka kuinka yritin. joka kerta kun piti imettää, koin sen epämiellyttäväksi. joten imetys loppui jo vauvan ollessa 4kk, jolloin yösyötöt loppuivat. siinä se. ei siis kyse mistää pelosta miten rintojen käy..

Halusin, että isä, mummo ja kummi pystyivät helpommin hoitamaan lasta.

Ajatellaanpa näin:

Jotta jälkeläinen selviää, haluaa yleensä emo pitää sitä lähellään ja ruokkia. Auttaa selviytymään, turvata ja suojella.



Mulla monta lasta ja jokaisella kerralla imetys on tuntunut niiiin luontevalta.. tissi suuhun jo synnytyssalissa ja mikäpä sen parempi tunne on kuin huomata, että vauva lähtee imemään. Ravinnon saanti on siis turvattu. Jokaista olen pitänyt lähellä (perhepeti, kantoliina) koska mielestäni vauvan paras paikka on ekan vuotensa tiiviisti äidissä kiinni.



Ehkä toisilla on vahvemmat vaistot kuin toisilla.



Toiset pystyvät laittamaan lapsen heti vastasyntyneenä tunneiksi toiseen huoneeseen nukkumaan. Voivat nukuttaa vaunuissa ja ruokkia sitterissä pullo tuettuna peittokääreellä.

Toiset eivät tarvitse (haluakaan) läheistä suhdetta vauvaansa.



Esimerkkeinä kaksi ÄÄRIPÄÄTÄ. Joten pliis, älkää vetäkö herneitä nekkuun.

pientäni kuin sinä joka imetät. sinulle se imettäminen on vain luontevampaa kuin minulle. ja kyllähä mäki yritin ajatella et siitä se pieni saa ravintonsa jne.. mutku ei nii ei.



miksi ihmeessä väkisin yrittää jos itelle vaan tulee huonompi olo siitä?

ei mun mielestä mitää kahta ääripäätä.. jos ei imetä, ei se tarkoita ettei rakasta.

Minä lopetin imettämisen koska halusin pitää jälkeäläistäni lähelläni.

Niin kauan kuin imetin, meidän läheisyytemme oli sitä että pidin sylissäni nälkäistä, tuskasta (juu, nälkä sattuu!) kiemurtelevaa ja huutavaa vauvaa. Kun lopulta annoin (myös) pulloa, sain syliini tyytyväisenä hapuilevan, rentoutuvan lapsen, jonka kanssa yhdessä pystyimme nauttimaan läheisyydestä, jolle pystyin antamaan turvaa ja suojaa ja rakkautta.

JA KYLLÄ: MENI HERNEET NENÄÄN! Musta on TÖRKEÄTÄ, väittää, että sulla muka automaattisesti olisi läheisempi suhde lapseesi kuin jollakulla joka ei ole imettänyt yhtä pitkään ja onnistuneesti kuin sinä. Ja ihmiset jotka puhuvat siitä kuinka helppoa ja luonnollista se on verrattuna pullorumbaan, ja kuinka kaikki on vain halusta ja rakkaudesta ja vastuuntunnosta kiinni, eivät ole koskaan kokeneet imetyksen vaikeuksia. Mulla on varmasti enemmän äidinrakkautta kuin sun kaltaisiasi kommentteja esittävä ihminen edes PYSTYY tuntemaan. jos sä esität kaksi ääripäätä ja sanot niitä ääripäksi, asetat samalla kaikki muut arvioitavaksi samalla linjalle, jossa sulla siis toisessa päässä on lastaan rakastava ja imettävä äiti ja toisessa joku joka " ei tarvitse eikä halua läheissyyttä" eikä imetä. Esittämällä nämä asiat ääripäinä myönnät kyllä, että niiden välissä on erilaisia yhdistelmiä, mutta sellaista tuolta linjalta ei löydy, missä imettämättä jättävä äiti rakastaisi ja antaisi yhtä paljon läheisyyttä kuin se imettävä... Ja siinä olet kyllä aika väärässä.

Vierailija:

Ajatellaanpa näin:

Jotta jälkeläinen selviää, haluaa yleensä emo pitää sitä lähellään ja ruokkia. Auttaa selviytymään, turvata ja suojella.

Mulla monta lasta ja jokaisella kerralla imetys on tuntunut niiiin luontevalta.. tissi suuhun jo synnytyssalissa ja mikäpä sen parempi tunne on kuin huomata, että vauva lähtee imemään. Ravinnon saanti on siis turvattu. Jokaista olen pitänyt lähellä (perhepeti, kantoliina) koska mielestäni vauvan paras paikka on ekan vuotensa tiiviisti äidissä kiinni.

Ehkä toisilla on vahvemmat vaistot kuin toisilla.

Toiset pystyvät laittamaan lapsen heti vastasyntyneenä tunneiksi toiseen huoneeseen nukkumaan. Voivat nukuttaa vaunuissa ja ruokkia sitterissä pullo tuettuna peittokääreellä.

Toiset eivät tarvitse (haluakaan) läheistä suhdetta vauvaansa.

Esimerkkeinä kaksi ÄÄRIPÄÄTÄ. Joten pliis, älkää vetäkö herneitä nekkuun.

Kaksi ääripäätä tarkoitti sitä että

Äiti nro 1

IMETTÄÄ, KANTAA LIINASSA PÄIVÄT, YÖT NUKUTTAA PERHEPEDISSÄ, ON VAUVAN KANSSA " YHTÄ" ENSIMMÄISEN VUODEN. KÄY SUIHKUSSA JA VESSASSAKIN VAUVAN KANSSA.



Äiti nro 2

EI IMETÄ, LYKKII VAUNUJA, EI SYÖTÄ SYLISSÄ VAAN SITTERISSÄ, PULLO TUETTUNA ESIM PEITOLLA, EI PIDÄ VAUVAA SYLISSÄ KUIN PAKOLLISEN AJAN, ESIM PYLLYPESUN TMS.. AIKANA.



Siinä kaksi ääripäätä. Ei siis jaotella ääripäihin vain sen perusteella imettääkö vai ei.

en nukuta perhepedissä, lykin vaunuissa vauvan uneen, syötän monesti jopa sitterissä! mut silti mä hellittelen ja sylittelen vauvaani enemmänkin kuin sen pyllypesun ajan..



ja hei, tais sulla itellä osua arkaan paikkaan ku heti aletaa ivailemaan " terien terävyydestä" .. voi voi

yvät siihen " haluaako lapsen lähelle" ja onko äidinrakkautta vai ei. Skaala on skaala, ja siihen sisältyy aina arvostelu, niputetaan siihen sitten kuinka monta tekijää tahansa.

Eri asia VOISI olla jos ääripäiden sijasta phuttaisiin esimerkiksi tyyperistä tai kategorioista, joita voisi olla monta rinnakkain. Mutt akyllä siitä ksista näkyi, ettei se mitään matriisitaulukkoa tarkoittanut...

ierailija:

Kaksi ääripäätä tarkoitti sitä että

Äiti nro 1

IMETTÄÄ, KANTAA LIINASSA PÄIVÄT, YÖT NUKUTTAA PERHEPEDISSÄ, ON VAUVAN KANSSA " YHTÄ" ENSIMMÄISEN VUODEN. KÄY SUIHKUSSA JA VESSASSAKIN VAUVAN KANSSA.

Äiti nro 2

EI IMETÄ, LYKKII VAUNUJA, EI SYÖTÄ SYLISSÄ VAAN SITTERISSÄ, PULLO TUETTUNA ESIM PEITOLLA, EI PIDÄ VAUVAA SYLISSÄ KUIN PAKOLLISEN AJAN, ESIM PYLLYPESUN TMS.. AIKANA.

Siinä kaksi ääripäätä. Ei siis jaotella ääripäihin vain sen perusteella imettääkö vai ei.

Vierailija:

Ja ihmiset jotka puhuvat siitä kuinka helppoa ja luonnollista se on verrattuna pullorumbaan, ja kuinka kaikki on vain halusta ja rakkaudesta ja vastuuntunnosta kiinni, eivät ole koskaan kokeneet imetyksen vaikeuksia.

Vierailija:

t. nro 8

Vaikka tarkoitus oli. Kas kummaa, maidonnousu kesti ikuisuuden ja lapsi tottui pulloon. Rinnalla oleminen oli yhtä taistelua ja koska synnytys oli muutenkin traumaattinen, en jaksanut enää stressata minun ja lapsen välistä suhdetta enempää, vaan annoin pullosta korviketta. Arvostelkaa ihan rauhassa, ei paljoa hetkauta.

Koska musta se on ahdistavaa eikä todellakaan mukavaa. Lisäksi se aiheuttaa minulle rintapaiseen ja mielummin jätän imetyksen väliin kuin annan sen jatkamisen vuoksi leikellä rintani. Mutta meillä lapset on vauvoina nukkunu perhepedissä ja saaneet muutoin paljon läheisyyttä.



Ja läheiset ja hyvät välit meillä on, vanhin jo yli 10v eikä ole kärsinyt mitenkään siitä etten imettänyt.



Ja toisaalta tiedän tapauksia joissa äiti on imettänyt vaikka kuinka pitkään ja silti äidin ja lapsen välit on hakusessa.



Eli ei se imetys ole ainoa keino tarjota lapselle läheisyyttä ja rakkautta.