Lue keskustelun säännöt.
Muistelen 60-luvun lapsuudestani joitakin juttuja silloin tällöin, ja yksi niistä on tämä:
19.11.2017 |
Muistan sellaisen talvisen illan, kun makasimme selällään naapurin likan kanssa, ja teimme enkelin kuviota puhtaaseen valkoiseen lumihankeen. Oli ihana katsella kirkkaita tähtiä tummansiniseltä iltataivaalta maaten seljällään lumihangessa, ja haaveilla vaikka mistä, ja silloin tällöin tähdet lentelivät toistensa luo, jolloin toivoimme ääneti jotain ajatuksissamme, ja siitä ei saanut kertoa toiselle mitään ääneen, jotta toive myös toteutuisi. Ei sen puoleen minun toiveeni kylläkin on toteutunutkin prismalleen, kuten silloin pienenä tyttönä toivoinkin siellä lumihangessa ystävän kanssa vieretysten haaveksien katsellen taivaan tähtiä. Muistan vieläkin myös itserakentamissa lumimajoissa leikkimme ja sen puhtaan, raikkaan talvisään ilman tuoksu on jäänyt hajumuistona mieleen. Lunta oli noin parin metrin verran kotipihoillamme, niin oli helppoa rakentaa maja, kun ei tarvinnut kuin kaivaa huoneiston pohja käytävineen, ja pyöritellä lumiseinämien päälle lumipalloista seinää ja jättää ikkkunaluukut, joiden alapuolelle lumesta rakensimme ikkunalaudat ja siihen sitten pätkä Havin valkoista kruunukynttilää palamaan illan hämärtyessä - oli todellakin satumaisen tunnelmallista.
Lapsuuden muistot kantavat aina kauas...
Kommentit (14)
Olisihan se kiva kun olisi jotain hyviä muistoja lapsuudesta mutta muistan vain telkkarisarjat mihin pakenin paskaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, me tehtiin myös lumimajoja tai linnoja 80-luvulla, kyllä silloin oli joinakin talvina jopa eepeen lakeuksilla paljon lunta. Muistan kun serkkupojan kanssa kaivettiin kujan ojaan tunnelia, siis siinä oli hanki päällä, ja kurkistusaukkoja vaan tien reunaan, ryömittiin siellä ojassa ja hankikatto päällä ja vakoiltiin ihmisiä jotka kulki kujalla, eivät voineet tietää että me oltiin siellä ojassa vakoilemassa :)
Yksi talvi oli todella luminen, kun kuljin kouluun pyörätietä pitkin niin maantien ja pyörätien välisellä alueella on niin korkea lumivalli ettei edes rekkaa nähnyt kun se ajoi ohi, siellä vallin päällä myös käveltiin kun se kovettui kovaksi. Se oli joskus 80-luvun puolivälin paikkeilla koska olen ollut ala-asteella -81 lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sellaisen talvisen illan, kun makasimme selällään naapurin likan kanssa, ja teimme enkelin kuviota puhtaaseen valkoiseen lumihankeen. Oli ihana katsella kirkkaita tähtiä tummansiniseltä iltataivaalta maaten seljällään lumihangessa, ja haaveilla vaikka mistä, ja silloin tällöin tähdet lentelivät toistensa luo, jolloin toivoimme ääneti jotain ajatuksissamme, ja siitä ei saanut kertoa toiselle mitään ääneen, jotta toive myös toteutuisi. Ei sen puoleen minun toiveeni kylläkin on toteutunutkin prismalleen, kuten silloin pienenä tyttönä toivoinkin siellä lumihangessa ystävän kanssa vieretysten haaveksien katsellen taivaan tähtiä. Muistan vieläkin myös itserakentamissa lumimajoissa leikkimme ja sen puhtaan, raikkaan talvisään ilman tuoksu on jäänyt hajumuistona mieleen. Lunta oli noin parin metrin verran kotipihoillamme, niin oli helppoa rakentaa maja, kun ei tarvinnut kuin kaivaa huoneiston pohja käytävineen, ja pyöritellä lumiseinämien päälle lumipalloista seinää ja jättää ikkkunaluukut, joiden alapuolelle lumesta rakensimme ikkunalaudat ja siihen sitten pätkä Havin valkoista kruunukynttilää palamaan illan hämärtyessä - oli todellakin satumaisen tunnelmallista.
Lapsuuden muistot kantavat aina kauas...Vai että pari metriä lunta :) Missähän maassa sinä olet lapsuutesi viettänyt. Sitäpaitsi niille "lumimajoille" on ihan oma nimikin olemassa, ne on lumilinnoja ;)
t: toinen 60-luvun lapsi
No ne lumilinnathan rakennettiin siihen läjään, mihin vanhemmat kolasi pihan lumet. Kyllä ne oli parimetrisiä.
t. kolmas 60-lukulainen
Lumilinna on eri asia kuin lumimaja.
Lumilinna rakennetaan, lumimaja juurikin kaivetaan kinokseen.
Ja kyllä 60- luvulla oli muutama hyvin runsasluminen talvi. Muistaakseni muutama lapsi menehtyikin, kun lumimaja oli sortunut; (
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sellaisen talvisen illan, kun makasimme selällään naapurin likan kanssa, ja teimme enkelin kuviota puhtaaseen valkoiseen lumihankeen. Oli ihana katsella kirkkaita tähtiä tummansiniseltä iltataivaalta maaten seljällään lumihangessa, ja haaveilla vaikka mistä, ja silloin tällöin tähdet lentelivät toistensa luo, jolloin toivoimme ääneti jotain ajatuksissamme, ja siitä ei saanut kertoa toiselle mitään ääneen, jotta toive myös toteutuisi. Ei sen puoleen minun toiveeni kylläkin on toteutunutkin prismalleen, kuten silloin pienenä tyttönä toivoinkin siellä lumihangessa ystävän kanssa vieretysten haaveksien katsellen taivaan tähtiä. Muistan vieläkin myös itserakentamissa lumimajoissa leikkimme ja sen puhtaan, raikkaan talvisään ilman tuoksu on jäänyt hajumuistona mieleen. Lunta oli noin parin metrin verran kotipihoillamme, niin oli helppoa rakentaa maja, kun ei tarvinnut kuin kaivaa huoneiston pohja käytävineen, ja pyöritellä lumiseinämien päälle lumipalloista seinää ja jättää ikkkunaluukut, joiden alapuolelle lumesta rakensimme ikkunalaudat ja siihen sitten pätkä Havin valkoista kruunukynttilää palamaan illan hämärtyessä - oli todellakin satumaisen tunnelmallista.
Lapsuuden muistot kantavat aina kauas...Vai että pari metriä lunta :) Missähän maassa sinä olet lapsuutesi viettänyt. Sitäpaitsi niille "lumimajoille" on ihan oma nimikin olemassa, ne on lumilinnoja ;)
t: toinen 60-luvun lapsi
Ap. vastaa: ihan maaseutukylässä vietin lapsuuteni ja täällä Suomessa, mutta pohjoisessa osassa Suomea, jossa oli kyllä kaikki talvet lapsuudessani lumisia, ja sitä nyt sattui olemaan meidän kylässä paljon. :) Kunhan lumimajaksi kutsuin, kyllä me lumilinnoiksikin niitä leikkilumikoteja kutsuimme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistan sellaisen talvisen illan, kun makasimme selällään naapurin likan kanssa, ja teimme enkelin kuviota puhtaaseen valkoiseen lumihankeen. Oli ihana katsella kirkkaita tähtiä tummansiniseltä iltataivaalta maaten seljällään lumihangessa, ja haaveilla vaikka mistä, ja silloin tällöin tähdet lentelivät toistensa luo, jolloin toivoimme ääneti jotain ajatuksissamme, ja siitä ei saanut kertoa toiselle mitään ääneen, jotta toive myös toteutuisi. Ei sen puoleen minun toiveeni kylläkin on toteutunutkin prismalleen, kuten silloin pienenä tyttönä toivoinkin siellä lumihangessa ystävän kanssa vieretysten haaveksien katsellen taivaan tähtiä. Muistan vieläkin myös itserakentamissa lumimajoissa leikkimme ja sen puhtaan, raikkaan talvisään ilman tuoksu on jäänyt hajumuistona mieleen. Lunta oli noin parin metrin verran kotipihoillamme, niin oli helppoa rakentaa maja, kun ei tarvinnut kuin kaivaa huoneiston pohja käytävineen, ja pyöritellä lumiseinämien päälle lumipalloista seinää ja jättää ikkkunaluukut, joiden alapuolelle lumesta rakensimme ikkunalaudat ja siihen sitten pätkä Havin valkoista kruunukynttilää palamaan illan hämärtyessä - oli todellakin satumaisen tunnelmallista.
Lapsuuden muistot kantavat aina kauas...Vai että pari metriä lunta :) Missähän maassa sinä olet lapsuutesi viettänyt. Sitäpaitsi niille "lumimajoille" on ihan oma nimikin olemassa, ne on lumilinnoja ;)
t: toinen 60-luvun lapsi
No ne lumilinnathan rakennettiin siihen läjään, mihin vanhemmat kolasi pihan lumet. Kyllä ne oli parimetrisiä.
t. kolmas 60-lukulainen
Me kylläkin naapurin likan kanssa ja hänen veljensä avustuksella rakensimme lumisen majamme ihan suoraan takapihalle lumihankeen, eikä mihinkään pihalumien keräyskasaan. Niissä tosin leikittiin "vuorten kuningas/kuningatar -valloitusleikkejä isommallakin naapurien lasten porukalla.
Ap.
Muistan 60 - luvulta korkeat lumikinokset. Talvetkin olivat kylmiä ja lumisia.
Huvit olivat yksinkertaisia. Tehtiin lumienkeleitä ja katseltiin tähtiä talviyössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisihan se kiva kun olisi jotain hyviä muistoja lapsuudesta mutta muistan vain telkkarisarjat mihin pakenin paskaa elämää.
Niin, jaa, no, ikävää, jos sulla oli paska elämä lapsuudessasi, mutta telkkarin katsomisesta sen verran, että kyllähän tuota tuli pihaleikkien ohella katseltua tv-ohjelmiakin, mitä nyt siihen maailman aikaan sieltä mustavalkeasta Luxor-tv:stä katseltiin 60-70-luvuilla: Me Tammelat-sarjaa, Heikkiä ja Kaijaa, Naapurilähiötä, Hirviöt-sarjaa (amerikkalainen sarja), Bonanzaa, Batmannia, Tänään kotona-ohjelmaa, Tuplaa ja Kuittia-tietovisaohjelma, Peyton Placea jne.
Kauniisti ja elävästi kirjoitit, kiitos kun jaoit talvisen muistelon. Tästä sai hetken talven ihanuutta syksyn pimeyteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. jatkaa, että potkukelkalla kulkeminen oli myös yleistä, niin aikuiset kuin lapsetkin viiltivät menemään joka paikkaan pikkukyläteitä potkukelkalla talvisin.
Ja yksi kiva leikki oli nimenomaan naapurin lapsien kanssa kerätä joka taloudesta potkukelkat, jotka sitten pistettiin pitkäksi letkaan ns. junaksi ja laskimme sitten alas mäkeä yhden ollessa ohjaajana takimmaisella kelkalla, ja muut istuivat kyydissä muissa letkan kelkoissa, ja kyllä oli hauskaa, ja vauhtia riitti. Homma oli kyllä jonkin verran vaarallistakin yleisellä kylätiellä, koska autojen tuloa piti kuullostella ensin ennen kuin mäen päältä potkukelkka-juna lähti alas vauhdilla laskemaan. Välillä ohjaus petti ja koko letka kelkkoja meni niin että lumi pöllysi tieltä sivuun tien lumipengertä päin, mutta kenellekään ei onneksi koskaan mitään vahinkoa sattunut, naurua kylläkin piisasi.:D
Ap on varmaan Puolangalta kotoisin? Siellähän on Suomen lumisimmat talvet.
Omat lapsuusmuistot 80-luvulta on vähän samanmoisia, Puolangan naapurikunnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu kyllä 60-luvulla oli pakkasta ja lunta jopa pk-seudulla. Tämä nykyinen sää on ilmastonmuutoksesta johtuvaa.
Mun lapsuuden kuva-albumeistakin näkee että lunta on ollut paljon. Lumiukkoja tehtiin aina. Ne nakottivat pitkään pihalla, sulivat vasta keväällä. Pulkalla laskemista, hiihtämistä ja luistelua sekä lumileikkejä harrastettiin. Potkukelkkakin mulla oli. En muista milloin viimeksi pk-seudulla nähnyt sellaista, ei varmaan voi käyttää kun jalkakäytävät hiekoitetaan.
Muistan myös sen tunteen kun laski pimeässä pulkalla alas mäkeä ja jäi siihen maakaamaan ja katselemaan tähtikirkasta taivasta. Nythän kaupungin valojen takia ei näy enää tähdet niin kirkkaasti.
Ja aina kovalla pakkasella tuli innostus kokeilla tarttuuko kieli metalliseen telineeseen tai kaiteeseen -- ja tarttuihan se!
Vierailija kirjoitti:
Ap on varmaan Puolangalta kotoisin? Siellähän on Suomen lumisimmat talvet.
Omat lapsuusmuistot 80-luvulta on vähän samanmoisia, Puolangan naapurikunnassa.
Ap. kuittaa, etten todellakaan ole Puolangalla viettänyt lapsuuttani, vaan syvällä savossa.
P.S. sukujuureni eivät kuitenkaan ole savolaiset vaan aivan muualta.
Vai että pari metriä lunta :) Missähän maassa sinä olet lapsuutesi viettänyt. Sitäpaitsi niille "lumimajoille" on ihan oma nimikin olemassa, ne on lumilinnoja ;)
t: toinen 60-luvun lapsi